OtaMuhunYhteyttä

helistiina@outlook.com

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Miksi blogini on hiljentynyt?

Moikka,

siitä on kulunut hienosti jo melkein kaksi kuukautta kun tänne viimeksi päivitin. Ei mulla kiirettä ole ollut, ettei muka aikaa olisi päivittää tänne raapustuksia, mulla on vaan paljon parempi draivi päällä tehdä youtube videoita kun ihan vaan kirjoittaa ajatuksia paperille. Ja ihan sekin, et kun nyt tykkään enemmän tehdä videoita, niin ei oikein ideat riitä, et mitä erilaista toisin sit tänne blogin puolelle?

Laitan tähän väliin muutaman mun kuvaaman AuPair videon, jossa pääsette ruudun välityksellä katsomaan, mitä mä teen päivisin ihan työkseni täällä!









Ja nyt kun mielenkiintoisimmat videon on alta pois ja katsottuna, koitan lyhyesti antaa pienen updaten mun menoista täällä.

Vielä vajaa kuukausi sitten mä näin mun ex-poikaystävää about kerran viikossa, joka oli suunnilleen mun ainut viikon sosialisoituminen perheen ulkopuolelta. Mehän erottiin jo varmaan puolivuotta sitten, mut pystyttiin oleen kavereina melkein tähän päivään asti. Se kuitenkin loppu nyt vajaa kuukaus sitten, joka mua tottakai harmittaa mut asioilla on tapana järjestyä ja "kaikella on tarkoituksensa" ja siitä on turha liian pitkään marmattaa.

Nyt kun "huonot uutiset" on alta pois niin päästään siihen, et mitä mä oikeen teen jos mulla ei täällä ole kavereita kenen kanssa olla.
Tiedän et se kuulostaa todella pahalta, ja totta puhuakseni oon antanut muutaman sekunnin ajatukselle, että lopettaisin mun vuoden kesken ja tulisin suomeen aijemmin keräämään rahaa omaa tulevaisuuttani varten, mut mä oon liian ylpeä siihen.

Mä odotan _TODELLA_ paljon mun "TravelMonth:ia" joka tulee oleen ens tammikuu, ja oon niin kiltisti lähes kaiken saamani palkan tänävuonna siihen säästänyt, ja suunnittellut jo missä tulen käymään ja muuta et haluan olla täällää siihen asti.
    Mun siskot tulee kans mua näkemään täällä kesän jälkeen, mitä odotan ihan SUPER innoissani. Kans mun paras ystävä Esther tulee käymään täällä kesän jälkeen, joka on tottakai ihan huippua!

Ja vaikka mulla ei tällähetkellä täällä ole hyviä ystäviä, niin mä koen olevani todella onnekas jotta viimevuoden aikana löysin Estherin josta tuli mulle paras ystävä, sekä Rita joka on mun todella hyvä kaveri. Enkä mä tätä listaa voi tehdä mainitsematta Jooseppia, vaikka me ei enää ollakkaan tekemisissä.

Oon puhunut pitkään treenamisesta ja mun yrityksestä saada itselleni terveellisemmät elämäntavat, ja luulis et nyt viimeistään ois mun aika siihen? Eihän mulla täällä ole muutakaan, right?
Tää on ensimäinen viikko kun oon tehnyt yhteensä 8 treeniä, sekä kehittäen mun lihaskuntoa ja ihan kans kestävyyttä sekä rasvan polttoa.
So Far SO Good, mut multa tuppaa aina motivaatio hiipumaan siinä kuukauden paikkeilla, joten en halua ensimäisen viikon kohdalla viellä innoita kuinka kaikki on lähtenyt kulkemaan, mutta sanottakoon se, että minä joka _vihaan_ juoksemista/hölkäämistä, niin aamulla herättyä kun on about +15'C niin se on ihan kiva käydä semmonen puolentunnin hölkkä ulkona.

Osasyy tähän mun treenaamiseen on se, kun mun isälle laitoin kuuakusia sitten viestiä, kun ensimäistäkertaa huomasin tuloksia, muuuut ne sit kariutui kun laiskottelin kuukauden..... Mut mun isä sanoi et "sun kroppa ottaa hyvin treeniä vastaan" ja mä haluan todistaa et se on mahdollista. Tottakai vähän vaikuttaa kans mun haaveet päästä sisään poliisikouluun, joten pitää prepata itseään niihin testeihin sekä treenaten ja lukien, nyt keskittyen treenaamiseen, kun sitä aikaa on.

Pitempää höpöttämättä, mä koitan kerran viikossa (most likely) sunnutaisin, antaa pienen hetken itselleni ja kirjoittaa tänne ylös mun viikottaisia mietteitä.

Ja nyt oon jo siinä vaiheessa mun AuPair "uraa", että kun viikot pitkät vietän Maxwellin (4v) kanssa aikaa eniten kaikista perheenjäsenistä, niin melkein poikkeuksetta hän tulee myös viikonloppuisin (vaikka olen off) mun kans hengaamaan tänne mun huoneeseen. Tietysti koputtaa ja hipsuttaa yleensä ovea ja odottaa et mä tulen sen avaamaan, ja sit usein hengataan kahdestaan siihenasti et jompikumpi vanhemmista hänet täältä kantaa pois.
Oon kerran tai kaks hänet ovella käännyttänyt, ihan vaan et saisin omaa rauhaa, mutta hän on liian suloinen, jotta hänet aina käännyttäisin. Plus onhan se ihanaa, kuinka paljon tuo 4v tykkää mun kanssa olla! :)