Paras syysleikki

Mä en muista lapsena leikkineeni sen suuremmin isoissa lehtipinoissa, koska to be honest meidän pihamaa oli niin iso ja työläs haravoida kasaan, että ei käynyt mielessäkään tuplata omaa työtä ja levittää niitä kasoja välissä.

Tämä mun kohta nelivuotias oli kyllä niin innoissaan mun (meidän) kasaamasta isosta lehtipinosta, että oli se oikeestaan sen työn arvosta.
Toisessa kädessä on pieni avohaava, koska sitä haravoimista todella riitti, MUTTA tosta kasasta on riittänyt iloa jo koko viikoks ja vielä hetkeks ainakin lisää, joten kaikki hyvin.

Charlotte, day3

Pitkästä aikaa mulla soi herätyskello "myöhään" ja makasin sängyssä jopa 8.20am asti. Pukemisen ja pikakaunistautumisen jälkeen suuntasin syömään hedelmiä pannareiden ja siirapin kanssa. Joka aamu oon saanu myös ison kupin mustaa kahvia tarjoiltuna aamupalan kanssa, bueno.

Suunnattiin 9.45 kaikki aikuiset sekä kolme vanhinta lasta autoihin ja matkattiin vajaa tunti pakopeli huoneelle. Täällä sitä sanottiin "exit room", mutta Suomessa tunnetaan joko "escape room/pakopelihuone.
Obvioisly mun ÄO:lla ei sitä ihan hirveesti selvitelty, mutta koska mulla oli jo kaks huonetta Suomessa alla tehtynä, tiesin vähän et mistä kannattaa katsoa ja etsiä ohjeita ja tavaroita. Päästiin se ajoissa läpi, mutta jouduttiin käyttämään neljä vihjettä.

Sen jälkeen ajettiin "pelihuoneelle" jossa oli siis kaikkia vanhoja pelikoneita. Muistaako kukaan sitä tietokonepeliä jossa oli alla kaksi nuolta ja sit sitä palloa piti liikuttaa kentällä niin kauan kun mahdollista saadakseen paljon pisteitä? Niitä oli tuolla USEITA, ja niitä sai jopa pelata ihan tosta vaan. Aaronin veljen perhe oli ostanut yhden sellaisen kotiinsa, ja siksi halusivat näyttää sen mestan meillekkin.
Siellä oli myös kaikki vanhoja kylttejä, ja muistatteko niitä pallokoneita joista sai kolikolla itselleen joko purkkaa tai karkkia?
Oli kans niitä vanhoja musiikkisoittimia, joita näkee jossain vanhoissa elokuvissa/sarjoissa jne. Laitat kolikon sisään ja sen jälkeen saat valita seuraavan soitettavan kappaleen.

Käytiin kans "costco" nimisessä kaupassa, joka on siis ihan valtava perustarvike kauppa. On ruokaa, vaatteita, elektroniikkaa.. mitä ikinä. Läytyy 2.5kg paketti viinirypäleitä, tai viiden litran viinipullo.

Kaiken tän jälkeen tultiin vihdoin takas kotiin, ja kaikki muut mua lukuun ottamatta marssi uimahalliin. Ei mulla oikein ollu mitään hyvää syytä olla menemättä, mutta houkutti mieluummin tunti tai pari omaa aikaa kun altaassa 6 lapsen, vanhempien ja isovanhempien kanssa.

Sit syötiin myöhemmällä taas iltaruoka, katottiin leffaa telkkarista ja lopunkaiken kaikki untenmaille.
Huomenna (vihdoin) takas Pittsburghiin, kunhan selvitään siitä 9h ajomatkasta. Normaali arki alkaa heti maanantaina 7am, ja tää on luultavasti viimenen "päivittäinen minun päiväni" -postaus, koska mun arki on aina niin samanlaista.

Charlotte, day2

Herätyskello soi 7.15am ja siitä suht suoraan hyppäsin suihkuun, jonka jälkeen pikameikki ja kahdeksaksi aamupalalle. Toastia siirapilla, jogurttia, kahvia ja hedelmiä.

Päivän oikea aktiviteetti oli minigolffaus joskus kadfen pintaan iltapäivällä molempien perheiden sekä isovanhempien voimin. Ootteko ikinä lyönyt minigolffia läpi tunnelin, ja sen jälkeen se kulkee pienen vesivirran mukana takas kentälle?
Kenttä oli merirosvo teemainen, joka tottakai sopi kaikille lapsille paremmin kun mainiosti.

Päivän ei niin tärkeä aktiviteetti oli avata isovanhempien ostamat lahjat yhdessä. Ja koska ei nähdä toisiamme joulun aikana niin saatiin joululahjat vähän etuajassa.
Lapset saivat tottakai star wars teemaisia legoja, lautapalejä ja ihan orginaaleja leluja. Iso-isä oli myös käsin tehnyt jokaiselle pienen puisen säilytysrasian.
Mulle tuli pienempi yksinkertainen puinen säilytysrasia, ukin tekemä kuulakärkikynä sekä ihan matkava taskupeili valolla!!

Ja koska "mikään ei riitä" mun hostmummi vei mut vielä tähän ihanaan "lahjatavara liikkeeseen" jossa oli siis kaikkea hömppäpömppää, mutta myös koruja, kosmetiikkaa, vaatteita ja  toimistotavaraa. Mulle sanottiin vaan "löydä itselles jotain kivaa lahjaksi" ja that's it. Kaikki muuten ihan hyvin, mutta tollasissa pikkuputiikissa hinnat on yleensä korkeammalla. Ja koska mä olen vain tän perheen AuPair, mulla oli hieman hankaluuksia löytää jotain käyttötavaraa hyvään hintaan.
Aikani puljuilun jälkeen mun host mummi tulee et "sä varmaan huolehdit kuinka kallista täällä kaikki on. Sanotaan että löydät jotain sadalla dollarilla?" Siinävaiheessa mulla meni todellakin kaikki ohi ja yli ja päädyin valitsemaan sekä korvakorit sekä kaulakorun. Mä en oikeen ikinä käytä koruja, koska töiden puolesta se ei ikinä oo mulle sallittua ja koska oon pihi kaikessa "tilpehöörissä" niin en hyvin harvoin raaskisin edes itselleni ostaa koruja.

Illallista alettiin syömään viiden ja kuuden välissä. Oli sekä ylijäämä ruokia sekä muille sit uutena tehtyä kinkkua sekä kahta eri uutta jäätelö piirakkaa. Taas kaikki raivolla pöytään ja vatsat täyteen mitä ite tykkäs. Jokaiselle oli kans ostettu arpa jonka sai raaputtaa ruuan jälkeen. Medeän 12 ihmisen yhteisvoitto tais olla 25$.
Täällä siis ruoka katetaan AINA eri pöytään ko missä syödään. Siihen meni mulla hetki tottuessa, koska ainakin mun kotonakotona ruoka oli samassa pöydässä tarjolla missä syötiin. Mutta tollaisia pikkujuttuja.

Lapsilla on PALJON iPad aikaa täällä, ja matltan tuskin odottaa omien töiden alkamista taas kunnolla ensiviikolla, kun iPad ei olekkaan enää priority ykkösenä.

Todella rento ja mukava päivä takana.
Huomenna (viimeisenä kokonaisena päivänä täällä) rynnitään aikuiset plus vanhemmat lapset selvittämään aamusta pakopeli huonetta, ja kolme nuorinta (sekä koira) jää isovanhemmille siksi aikaa odottamaan.
Oon muutaman pakopelin käynyt Suomessa, mut sää nähdä onko musta mitään apua täällä. Yks, koska mun ÄO ei honestly oo kovin korkealla ja kaks, tää huone ois tarkotus selvittää englanniks.
Toisena aktiviteettina pitäs olla uimassa käyminen, ja siinä se.

THANKSGIVING

Tänään jenkeissä siis veitetään "thanksgiving" juhlapäivää, ja kyllä mun hostisä selitti et mikä tän juhlan tarkoitus on, mutta jokainen voi sen ihan itse googlettaa.. :D
Tapana on et perheet kokoontuu yhteen ja sit vaan ollaan ja syödään! Ei mitään stressiä lahjoista tai koristeluista tai mistään "ylimääräsestä". Kunhan ruoka saadaan pöytään niin yleensä kaikki on sit tyytyväisiä.

Tänään oli siis se iso päivä ja syy siihen miks ees ajettiin 9h tänne ja muutaman päivän päästä sama matka takaisin.

Aamulla 7.30 oltiin kaikki syömässä aamupalaa ja siitä kahdeksan aikaa kaikki (myös huutavat lapset) lastattiin autoon ja ajettiin 25minuuttia mun host isän perheen luokse. Siellä laidettiin teemapaidat päälle ja ajettiin maili tai kaks "lähtöpisteeseen". Edessä oli siis "turkey walk" eli tämmönen ilmaistapahtuma jossa sait valita mennä läpi koko 1/2/3 mailia haluamallasi tyylillä. Koska meillä oli molemmissa perheissä lapsia, niin mentiin sit läpi tämä 1 mailin reitti. Mulle sanottiin et joojoo, kävellen mennään mutta kun koko ryhmä oli lähtöviivalla ja meille annettiin lupa mennä niin kaikki lähti juoksemaan sitä eteenpäin. Ja itseasiassa mun vanhin hostpoika oli ihka ensimäisenä tämän mailin juossut läpi. Jokseenkin ylpeili sillä hetken, ja pikkuveljet tottakai kateudesta vihreinä.

Pienen hengailun jälkeen siellä ja täällä, tuntiin takas tänne isovanhempien luokse ja mä menin vaihtamaan vaatteita ja pojat jäivät kaikki nenä kiinni iPadeihin. Tovin kuluttua tuli myös mun hostisän veljen perhe tuli lapsineen (ja koiran) kanssa tänne, ja siitä lähten hengailtiin vaan.

Alkupaloina oli kolmea erilaista juustoa, viinirypäleitä, katkarapuja, keuvakeksejä, pikkunakkeja, pilkottuja vihanneksia ja kahta eri dippiä. Aikuisilla oli viiniä (neljää eri laatua) ja lapsille sodamehua. Mun sekä hostperhe että host isovanhemmat kysyvät aina sillon tällöin jos mä haluan jo opetella juomaan viiniä, ja aina välillä otan ihan tilkan vaan maistaakseni, mutta ei se vieläkään ole mun juttu. Musta ois niin fancyä juoda viiniä, mutta ei vaan uppoa. Niinkun ei lähes mikään muukaan alkoholi.

Thanksgiving dinner syötiin suhteellisen aikaisin, jo 2.30pm eteenpäin.
Pöydässä oli kalkkunaa, bataattivaahtokarkki paistos, papu paistos, perunamuussi, maissipaistos, salaatti sekä kaksi marja salaattia. Pahoittelut huonosta suomennoksista, mutta ruokaa oli paljon!

Syömisen jälkeen ihan vaan hengailtiin kotona, ja sit 4.30pm aikaan suunnattiin elokuviin katsomaan "justice league" ja kelatkaa seuraava. Ne penkit sai säädettyä LÄHES MAKUUASENTOON. En oo eläessäni ollu noin fancyssä elokuvateatterissa, ja tuskin tuun olemaankaan kunhan selvitän lippujen hinnat, mut olihan se nyt siistiä! :)

Ja siis kyllä, nautin elokuvasta, lopetusta lukuunottamatta..

Sit tultiin takas kotiin, syötiin piirakkaa jälkiruuaks niinkun tähän juhlapyhään kuuluu. Yleensä se on vaan kurpista piirakkaa, mutta koska täällä oltiin vähän extraa, meillä oli viittä eri laatua.
Omena,- kirsikka,- kurpitsa,- taateli,- sekä sitruunapiirakka.

Lopunvihdoin Aaronin veljen perhe lähti matkaanaan muutaman kymmenen minuuttia heidän kotiin, ja sen jälkeen mä tulin viimeistelemään tän postauksen ja suuntaan tästä seuraavana petiin.

Huomenna meillä on ohjelmassa minigolffia, ja ois ollut myös seinäkiipeilyä MUTTA koska tää kiipeily mesta ois ollu tunnin ajomatka suuntaansa jätettiin se pois aikataulusta.
Mun host mummi sanoi vievänsä mut ehkä kauneushoitolaan huomenna, vähän niinkun synttäri,-sekä joululahjan lisänä (koska kuulemma pakettilahja on jo hankittu), mutta koska huomenna on "Black Friday" ja on melkein itsemurha yritys mennä kaupungille huomenna, joten saa nähdä.

Se tästä päivästä.
Onhan mulla olo täällä vähän ulkopuolinen, mutta niin se on vähän aika kun ei ole perhettä, ja tämä on niin perhekeskeinen juhla. Musta on ihanaa kuinka he kuitenkin ottaa mut kaikkeen avoimesti mukaan, ja kaikki se loppu onkin varmaan ihan vaan mun päässä.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

22. Marraskuuta

Lähdettiin aamulla ajamaan kohti Charlottea 8.45am, ja oltiin perillä kuuden jälkeen illalla..

Mun hostäiti jäi kotiin, koska hänellä oli perjantai buukattuna täyteen töitä, ja se jätti mulle autosta yhden vapaan paikan. Matkassa siis minä, hostisä (Aaron) ja kaikki neljä poikaa.

Muutama sana (kaikella rakkaudella) mun host isästä.

Suurinosa lapsista tietää kummalta kysyä, jos haluaa tahtonsa läpi, right?

Mulla ainakin penskana oli sellanen käsitys et omasta isältä sai omat jutut menemään paremmin läpi kun äidiltä.. Hassua sinäänsä, koska varmaan kulutetuin lause meidän katon alla oli ”missä äiti” tai ”kysy äidiltä”.

Jokatapauksessa, mun hostisä on just tää vanhempi jolta saa tahtonsa paljon helpommin läpi. Mä vedän täällä enemmän yhtä köyttä mun host äidin kanssa, ja lapset osaa kyllä mennä isältä kysymään jos todella haluavat sen tahtonsa läpi. Multa tai äitiltä ei kysytä ees ennen sitä, ettei jompikumpi ehdi sanoa eitä ensin.

Jokatapauksessa, mun hostisä hoiti ajomatkan tänne juuri tavallaan, eli lapset pidettiin hiljasina niin että he saivat kaikki tahtonsa läpi. Eli pysähdyttiin useampaan eri kertaan, joko ostamaan snäksejä tai ajastamaan jokaiselle sopiva vessatauko.. Niin ja tottakai kaikilla lapsilla oli iPadit nenän edessä _koko ajomatkan_.

Voi jos mulla ois ollu sillon penskana iPadi mistä kattoa leffoja ja sarjoja, niin ois ollu rettosaa istua auton kyydissä. Ja jos ois itse vielä saanut omat snäksit ja vessatauvot ajastaa. AiEttä :D

Jokatapauksessa, päästiin vihdoin kohteeseen ja syötiin sit yhdessä illallinen sekä jälkkäri täällä yhdessä ja sit mä olin jo ihan valmis petiin heti kahdeksalta. Mut tässä mä vielä kymmenen jälkeen kekun hereillä kirjottaen tätä postausta.

Niin ja koska mun tässä isovanhempien omakotitalossa on _VAAN_ kolme eri makuuhuonetta (ja yks lisävuode toimistoon) niin minä sekä yks mun hostpojista nukutaan naapurissa joka on tällähetkellä tyhjillään.. Eihän siinä muuten mitään, tosi luksusta et on koko talo tyhjänä meille, mut wifi ois ihan kiva. 

Eli vaikka joka ikinen ilta nukahdan puhelin naaman edessä niin täällä nää seuraavat päivät mun netin käyttö rajoittuu ihan tasan tarkkaan tonne isovanhempien kotiin.

Viimekuussa tosissaan vähän lähti mulla lapasesta toi mobiilidatan käyttö puhelimesta, kun täällä ei todellakaan ole rajattomia nettejä puhelimissa ihan kenellä vaan. Munkin perheessä me kaikki jaetaan X määrä dataa kuukaudessa, ja mun host äiti sano mulle ennen viimekuun puoltaväliä, et olin kuluttanut siitä yksinään jo puolet et pitää vähän tarkemmin sitä seurailla..

Tässä mä nyt sit muutamat seuraavat päivät opettelen nukahtamaan ilman nettiä ennen nukkumattia.

Tosissaan syy siihen miks alunperinkään tultiin tänne Charlotteen isovanhempien luokse on ”Thanksgiving” jota amerikassa vietetään 23.Marraskuuta.

Perhe ja läheiset kokoontuu yhteen ja yksinkertasesti vaan syödään ja vietetään aikaa keskenään. Ei mitään paniikkia lahjoista tai minkään sortin koristeluista. Ihan yhteistä ajanviettoa. Ja mun gallupin tulos on et ”thanksgiving” on suurimman osan jenkeistä lempparijuhla ihan vaan tän kaiken rentouden takia. 

Huomenna siis meillä on tarkotus reippailla yhden mailin kävely, viettää thanksgiving ja illalla mennä ehkä elokuviin.

Siinäpä mun tämä päivä.

Riippuen mun wifin saatavuudesta ja mun energia tasoista koitan jotain tulla kirjottamaan vähän joka päivä, koska onhan tää mullekkin olla vähän luksusta viettää perheaikaa ilman mun työtuntilaskuria kodin ulkopuolelle.

Pari viimestä yötä oon nukkunu tosi huonosti, ja nyt puhutaan siis ihan vaan muutamasta tunnista per yö, joten mä painun tästä pehkuihin, ja toivottavasti nyt muutama päivä tulis peräjälkeen teille jotain luettavaa!

Ihanaa loppuviikkoa! <3

#nainenkeittiössä

Koska mun perhe on sekasyöjiä, mä teen yleensä kerran parissa viikossa itelleni satsin ruokaa pakkaseen, et niinä päivinä kun on liharuokaa niin mä saan pakkasesta itelleni oman annoksen.

Olin tänään aamulla niin väsynyt mut en halunnu ottaa päikkäreitä, niin vietin reilun tunnin keittiössä ja tein itelleni kolme eri ruuallista.
Nää on todella helppoja ja todella halpoja, joten varsinkin opiskelijat hoi. Aina sillontällön tämmönen on ihan kätevä napata vaikka töihin mukaan.

Käytän siis joko purkkivihanneksia tai pakastevihanneksia, ihan vaan koska tuoreet on kalliimpia ja vaikka niissä sanotaan olevan paremmat ravintoarvot etc niin, välillä aina mietityttää et mitä niihin on lisätty, että ne kestää tuoreena sieltä pellolta tohon kaupalle..

Ensimäisenä tein ihan perus makaroonilaatikon soijarouheesta. Makarooni + 1pss vihannessekoitusta + soijarouhetta (maustettu suola, valkosipulijauhe, paprikajauhe, soijakastike) ja sit munamaitoseos päälle ja hetkeks uuniin.

Vola'

Tämmöstä "valmispastaa" harrastettiin mun kotikotona. Yleensä lisättiin kinkkusuikaleita sekaan, ja se oli sit siinä. Mun kasvisversioon lisään yleensä parsakaalia, ja joskus herneitä tai soijarouhetta, mut päätin jättää tän nyt todella kevyeks, että saa sit pienempään näljään jotain syödä.

Viimesenä laitoin sekaisin tummaa riisiä, porkkanoita, maissia, herneitä ja kikherneitä. Mausteina toimi perus suola, valkosipulijauhe ja soijakastike. Osaan näistä ruuista sekotan sit lämmittämisen jälkeen vielä juustoa, majoneesia tai salsaa.. Oman mielen mukaan.

Yleensä vähintään kerran viikossa mun perheessä on kasvisruokaa, ja sit pakkasessa on kaupasta ostettuja valmisruokia, mutta jos laskee roposet yhteen niin tämmösiä yksinkertasia ruokia jos tekee niin pääsee vähän halvemmalla.

Aina sillontälllön teen kans uuni-mannapuuroa tai uuni-riisipuuroa pienen annoksen jääkaappiin, ja mutustan sitä sit vaihteluks.

Kavereiden kanssa käydään kans jonkunverran ulkona syömässä, et tulee ihan syötyä muutakin kun näitä omia pöperöitä. Mut itseasiassa olin just viikon ilman mun omia pakasteruokia ollenkaan, kun olin laiska niitä uudestaan väsäämään..

Toivottavasti teillä on viikko pyörähtänyt hyvin käyntiin!

Mä matkustan Charlotteen ajaen mun hostisän sekä hostlapsien kanssa huomenna (keskiviikkona) ja ajetaan takas sit sunnuntaina. Käydään mun hostisän vanhempien luona viettämässä "Thanksgiving" joka on Torstaina.

Wish me luck, about 10h autossa neljän pojan kanssa! 

En_malta_odottaa...

Mun arkipäivät

Mä alotan mun päivät joko 6.45am tai 12pm.

Useimmiten mulla on kaks aikasta aamua viikossa ja loput päivistä alkaa klo 12. 

Mä oon niin onnellisessa asemassa, että mun perhe "työtättää" mua vaan sillon kun he mua oikeasti tarvitsee. Mun hostäiti työskentelee sairaalalla aamuvuoroja useimmiten, niin siitä noi mun aikaset aamut sit koostuu. Ja päivinä kun hänellä ei ole töitä, hän hoitaa aamulla lapset itse kouluun ja tekee sen jälkeen omia juttujaan (joko asustautuu toimistoon tai menee kouluun)

Jos mä teen aamun, niin ensimäisen pojan bussi tulee hakemaat 7.40am ja kaks vanhempaa on ovesta ulos 8.15am. Pienimmän ajan sit itse kouluun millon ikinä lystää.

Yleensä yhtenä päivänä viikosta (usein Maanantai) käytän mun aamupäivän tauon pyykkien hoitamiseen, niin sit saan loppuviikon olla huolehtimatta niistä. Alussa tein niin et pyöritin pari koneellista päivässä, mut jotenkin vaikka tää "teen kaikki pyykit kerran viikossa" ottaa multa pois jonkunverran mun vapaa-aikaa niin tykkään tästä tyylistä enemmän ko sit se on oli heti koko viikolta.

Yleensä kun olen mun nuorimmaisen jättänyt kouluun, niin suuntaan siitä sit salille. Treenin jälkeen peseydyn salilla ja sit tuun kotiin syömään lounasta.

Puolenpäivän aikaan lähden hakemaan nuorimman kotiin koulusta. Hän on just lopettanut lounaan syönnin ja tullaan kotiin, leikitään hetki ja sit yhden aikoihin hän menee päikkäreille.

3pm ja 3.45pm tulee sit mun vanhimmat pojat kotiin.

Katon et he rupeaa tekemään läksyjä, ja ajan kaikki heistä sit uintitreeneihin ja takas. 

Lämmitän illallisen kans jossain välissä tässä illalla, ja yleensä se syödään 6.30pm aikoihin, tai myöhemmin. Riippuen millon pojat tulee uinnista kotiin. 

Mun nuorimmainen menee petiin 8pm jälkeen illalla, ja jos mulla siinä illasta on aikaa niin joko kylvetän tai pesen pojan suihkussa ja huolehdin valmiiksi yöpuulle.

Mun hostäiti tulee yleensä kotiin jossain 3pm- 5pm välillä, ja mun hostisä aina kuuden jälkeen. 

Harvemmin mä työskentelen myöhään iltaan asti. Usein illallisen jälkeen mä oon vapaalla, vaikka kalenterissa saattaa lukea 8pm. 

Useimmiten pääsen vapaalle seitsemän aikoihin.

Illalla sit kun pääsen vapaalle, yleensä vaan käperryn sängynpohjalle kattomaat youtube videoita, Netflixiä tai hyvällä tuurilla jopa kirjotan mun blogia tai editoin jotain videota.

About kerran viikossa Jooseppi tulee illasta käymään täällä mun tykö ja joko käydään syömässä tai sit vaan katotaan joku leffa täällä mun luona. 

Nyt kunhan talvi ja lunta joskus tulee tänne niin mun on tarkotus viedä hänet laskettelemaan, mut muuten tehdään ihan vaan oikeastaan ei mitään. 

Kun oltiin parisuhteessa käytiin paljon kaupungissa kattoo paikkoja läpi, mut yritetään vasta selvitellä et onko meillä mahdollisuutta ees olla "vaan kavereita". Tiedän et monet ex-pariskunnat ei todellakaan halua olla kavereita exiensä kanssa, mut meidän parisuhde ei päättynyt koska me ei oltas rakastettu toisiamme enää, vaan koska ei nähty meille toimivaa tulevaisuutta mun kahden vuoden jälkeen täällä.

ANYWAYS.

Takas aiheeseen. 

Mun päivä oikeastaan oli sit siinä.

Lähes jokaviikko pyörii samalla tavalla.

Todella harvoin oon töissä viikonloppusin, joten usein sit tehdään sleepovereita Ritan kanssa ja vietetään viikonloppu sit keskenään.

Siinäpä kaikki tälläkertaa.

Jos siellä on mahdollisia tulevia AuPair:eja jotka miettii, että saako sen lasten kouluajan kulutettua mitenkään kivasti vapaalla, niin kyllä sen saa. Monilla muillakin AuPair:eilla on vapaata keskellä päivää ja siinä sit voi käydä leffassa/ostarilla/lounaalla yhdessä. 

Kaiken vapaa-ajan saa kyllä kulutettua viisaasti, jos vain itse niin haluaa.

Mä vaan oon vähän laiskamato, joten illalla töiden jälkeen harvoin jaksan mitään.

Viikon visiitti Suomessa

Mulla ei tosissaan oo kuukauteen ollu tietokonetta, koska se tippu sängyllä touhutessa siitä lattialle ja näyttö meni tuhannen pirstaleiks. Siinä yks syy mun laiskuuden lisäks kuin en oo tänne kirjotellu. Ja miks en oo tehny videoita.

Selittelyt siinä ja viimeviikon olin Suomessa käymässä ennenkun alotan mun toisen AuPair vuoden jenkeissä. Niin tosissaan, mä päätin jatkaa samassa host perheessä vielä toisenkin vuoden.
Ja en oo enää parisuhteessakaan.. ollaan kyl Joosepin kans hyvissä väleissä ja edelleen vietetään aikaa keskenään, mut meidän parisuhde vaan päätty. Ateistin ja katollisen välille vaan on vaikea saada toimivaa parisuhdetta. Ja ne ketkä sanoo "jos se on niin tarkoitettu niin rakkaus voittaa aina" niin joopa joo.

En oo matkustanu tässä parin viime kuukauden aikana missään, tai tehny mitään super jännittävää. Honestly mä jatkoin mun AuPair vuotta toisella, koska en ollu vielä valmis hakemaan kouluun. Jossain tässä puolenvuoden päästä mun pitää rueta kasaamaan sitä opiskelumotivaatiota itselleni et kunhan sit tuun takasin, pääsen yhteishaussa hakemaan jonnekkin ja toivoon parasta et ei tulis enää enempää välivuosia.
Se että missä mä tuun asumaan tai mitä lähden opiskeleen on vielä ratkottava.

Mullahan on omistusasunto Joensuussa jossa opiskelin itteni vuosia sitte lähihoitajaks, et sinne ois aina helppo mennä ja työpaikkojaki ois tarjolla, mut mä en tiedä onko siellä sit mitään muuta sisältöä mulle. Nyt suomessa käydessä näin muutamaa mun vanhaa ihanaa kaveria, mut heihin mä tystyn pitään yhteyttä vaikka toiselta paikkakunnaltakin.

Ja jos mietitään nyt TODELLA pinnallsesti et minne mä haluaisin opiskelemaan, niin mulla on todella laaja skaala siihen.
Lentoemäntä, matkaopas, parturikampaaja (ja sit joskus ehkä oma yritys!), sosiaalityöntekijä (en tiedä riittääkö mulla pää lukea) tai sit opiskella lisää englanninkieltä.
Ja jos kaupunkeja sais valita niin mä muuttasin joho Helsinkiin tai Tampereelle (tolleen vaatimattomasti), mutta saa nähdä sit yhteishaun jälkeen et minneppäin suuntautuu.

Ja jos mä en pääse yhteishaussa minnekkään kouluun niin jäänkö sit suomeen töihin odottamaan seuraavaa kouluihin hakua tai etsimään vakkari työpaikkaa? Ehkä.
Jos ei koulupaikka aukea (ja en oo ehtiny muuttaa vielä kokonaan omilleen) ni onhan mulla mahdollista jatkaa mun AuPair uraa muualla (Espania/Austraalia) vaikka vaan puolella vuodella.

Sillon ennen mun jenkkeihin lähtöä mä yritin etsiä itelleni Joensuusta syytä olla ja pysyä siellä (muuta kun isovanhemmat) eli basically parisuhde, mut sille saralle ei ikinä tapahtunut mitään.
Ja mun mä +14kuukauden jälkeen tuun takas, niin mulla on ikää vasta 21. Mullahan on koko elämä edessä. Miks mun pitäs vielä yksin asettua jonnekkin?

Musta ois ihanaa tulla takas ja saada työpaikka, koulupaikka, kämppä ja parisuhde ja sit vaan antaa mennä, mut lähinnä siitä koulupaikasta riippuu kaikki.

Mä en mäitä juttuja ees miettiny ennenko tälläviikolla näin yhtä mun hyvää vanhaa työkaveria Helsingissä ja hän vähän pisti mulla pyöriä pyörimään tuolla pään sisällä.
Vaikka mä hirveesti tykkään "elää helppoa elämää" tuolla jenkeissä, niin kyllähän mun joskus on tultava takas anyways.

Aattelin nyt vielä puolvuotta ottaa ihan rennosti ja sit varmaan enskesän aikoihin uudestaan ottaa nää koulujutut ja suomijutut kunnolla esille mun pääkopassa.

Nyt Suomessa käydessä olin mun ensimäisen yön Helsingissä mun kummien luona ja serkun kans sit viiletettiin se päivä menemään. Kävin esim. näöntarkastuksessa jossa kerrottiin, et kaksteho(mummo)lasit on hommattava sit ko mulla on siihen aikaa. Eli basically reilun vuoden päästä kun tuun takas. Siinä yötämyöten oltiin juhlimassa halloweenia ja seuraavana etappina mulla oli Lappeenranta.
Mun isosisko asuu siellä poikaystävänsä kanssa ja vietin siellä sit muutaman yön. Käytiin mm. ostamassa mulle tää uus tietokone, ja sit käytiin läpäsemässä yks pakopelihuone ja ihan vaan vietettiin aikaa.
Seuraavana suuntasin yöks Joensuuhun mun isovanhempien luokse, ja näin siinä päivällä sit mun ystäviä.
Loppupäivät mun viikon lomasta vietin mun perheen luona landella. Ajettiin aika-ajoja meidän mönkijällä, ja muutaman lisärundin myötä ei ne mun taidot ja vauhti ollitkaan niin paljon päässyt huonontumaan. Käytiin kans kaupungissa ajamassa kartinkia, ja sit kotona vaan pelailtiin ja vietettiin aikaa. Niin ja tietenkin pääsin saunomaan piiitkästä aikaa. Plus vietettiin perheen kesken pikkujouluja!

Mun viikko vierähti ohi tosi nopeasti, ja oli kyllä kaiken sen matkustamisen arvoinen.
Pikkasen on tässä ollut jetlagia nyt siihen ja tähän suuntaan, et vielä en oikeen tiedä et minkä kellon mukaan kroppa vetää, mut eilen illalla olin unessa jo jenkkiaikaa 7.30pm, et kai sitä matkaväsymystä vähän oli... Molempiin suuntiin menin ensin bussilla Pitsburgh-NewYork välin ja siitä sit lentäen suorana NewYork-Helsinki. Säästinhän mä tossa paljon roposia, mut kyllä toi kaikki kulkeminen vähän otti mun energiatasoista.

Oon tosi kiitollinen mun perheelle ja ystäville, et he järjesti vapaa-aikaa siihenkohti kun mä olin tulossa käymään ilman mitään mukinoita.
Vaikka nyt päivän jälkeen palaamisesta oonkin vähän ulapalla et oliko tää toisella vuodella jatkanimem niin parasta ikinä kun kuvittelin, niin eiköhän se tässä kohta ala aukeamaan.
Otan tän viikon ihan rennosti ja ensviikosta alkaen alkaa taas mun perusarki ja koitan tosissaan saada itteni taas järjestykseen! :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille.
Mä koitan zempata taas tän kirjottamisen kanssa!