Mä oon nyt kaks viikkoa herännyt 5.30am ja haluan jakaa muutamia mun mietteitä ja huomioita siitä kuin se on mulle toiminut.
Mä oon tästä mun aikasin heräämisestä ehtinyt höpötellä mun ystävien kanssa jo, ja monet heistä sanoo et täällä netissä paljon pyörii testejä ja hyviä tuloksia siitä kuinka aamulla aikaisemmin herääminen ois meille vaan hyvästä.
Mä itse en katsonut mitään testituloksia, tai edes googlannut mitään hyötyjä ennenkun päätin tähän hommaan itse ryhtyä.
Mä halusin rueta heräämään aikasemmin, koska huomasin itse omia tärkeitä juttuja hoitaessa (lomien suunnittelut yms) hoituvan multa paremmin ihan heti aamusta. Jostain syystä illemmalla mä herpaannun tekemään muista juttuja helpommin.. Nettisivut vaihtuu mun tekemisistä YoiTubeen ja puhelimen kaikki näytölle pomppaavat ilmoitukset vaan pistää mun ajatuksen pois heti siitä mitä olin tekemässä..
Mulla on tässä nyt kans ihan tosissaan yritystä päästä sisään poliisikouluun mahdollisimman heti kun mä suomeen palaan, joten mun töiden lisäksi halusin ihan kunnolla aikatauluttaa mun ajan jotta aikaa jäi kans treenaamiselle, joten tästä päästäänkin mun syyhyn herätä aamulla aikaisin!
Päätin laittaa herätyskellon soimaan JOKA AAMU 5.30am ja puhelin menee mulla hiljaseks heti 9pm illalla, jotta mulla on siinä sit 1.5h aikaa nukahtaa ilman mitäämn laitteita siinä sängyn vierellä, ja tähänasti tää on toiminut ihan kun unelma!
Käyn aamulla heti ekana (suurimpana osana aamuista, vähintään 3 viikossa) ulkona lenkillä, joten se osuus on suoritettu eteenpäin poliisikoulun kuntotestejä ajatellen.
Kuntosalilla käyminen yleensä venyy sinne iltapäivään... mutta siitä oon ihan suhteellisen hyvin selvinnyt.
Jos mulla on aamusta "ylimäärästä aikaa", et en 5.30am lähde suoraan lenkille syystä tai toisesta niin yleensä hoidan editointia eteenpäin, tai googletan mulle sopivaa ryppyvoidetta, luen pääsykoe kirjoja tai suunnittelen muuten mun omaa elämää eteenpäin.
Aikaisin aamulla mä oon vaan paljon toimeliaampi, kun kukaan muu ei mun läsnäolosta sillon välitä, kun on niin aikasta, et se ihan tosissaan on vaan HeliAikaa!
Oon tykänny siitä ihan superina, ja oon tässä parin viikon aikana saanu niiiiiiiin paljon enemmän asioita aikaseks. Harmittaa vähän, etten oo aikasemmin tämmöseen ryhtynyt.
Lyhykäisyydessään siis mä herään aamulla aikaisemmin hoitamaan omia unelmia ja omaa elämää eteenpäin, ja se on toiminut mulle loistavasti. Kukaan muu ei oo mua siinävaiheessa häiritsemässä tai herpaannuttamassa ajatusta, ja koska sä tiedät että sä heräät aikaisin ITSEÄSI VARTEN, niin ei se oo niin kamalaa enää. Ja kaikkeen tottuu.
Mä heti ensimäinen maanantain "nukuin pommiin", mut sen jälkeen vaan viikonloppusin sluibaan tosta aikaisin heräämisestä.
Siinä lyhykäisyydessään vähän mun mietteitä tästä aikaisn aamulla heräämisestä.
Saatan myöhemmin kirjoittaa tästä aiheesta lisää, kunhan mulla on pitemmältä ajalta omia testituloksia, mutta tähänasti tää on toiminut mulle kun unelma!
sunnuntai 22. heinäkuuta 2018
lauantai 28. huhtikuuta 2018
Miksi blogini on hiljentynyt?
Moikka,
siitä on kulunut hienosti jo melkein kaksi kuukautta kun tänne viimeksi päivitin. Ei mulla kiirettä ole ollut, ettei muka aikaa olisi päivittää tänne raapustuksia, mulla on vaan paljon parempi draivi päällä tehdä youtube videoita kun ihan vaan kirjoittaa ajatuksia paperille. Ja ihan sekin, et kun nyt tykkään enemmän tehdä videoita, niin ei oikein ideat riitä, et mitä erilaista toisin sit tänne blogin puolelle?
Laitan tähän väliin muutaman mun kuvaaman AuPair videon, jossa pääsette ruudun välityksellä katsomaan, mitä mä teen päivisin ihan työkseni täällä!
Ja nyt kun mielenkiintoisimmat videon on alta pois ja katsottuna, koitan lyhyesti antaa pienen updaten mun menoista täällä.
Vielä vajaa kuukausi sitten mä näin mun ex-poikaystävää about kerran viikossa, joka oli suunnilleen mun ainut viikon sosialisoituminen perheen ulkopuolelta. Mehän erottiin jo varmaan puolivuotta sitten, mut pystyttiin oleen kavereina melkein tähän päivään asti. Se kuitenkin loppu nyt vajaa kuukaus sitten, joka mua tottakai harmittaa mut asioilla on tapana järjestyä ja "kaikella on tarkoituksensa" ja siitä on turha liian pitkään marmattaa.
Nyt kun "huonot uutiset" on alta pois niin päästään siihen, et mitä mä oikeen teen jos mulla ei täällä ole kavereita kenen kanssa olla.
Tiedän et se kuulostaa todella pahalta, ja totta puhuakseni oon antanut muutaman sekunnin ajatukselle, että lopettaisin mun vuoden kesken ja tulisin suomeen aijemmin keräämään rahaa omaa tulevaisuuttani varten, mut mä oon liian ylpeä siihen.
Mä odotan _TODELLA_ paljon mun "TravelMonth:ia" joka tulee oleen ens tammikuu, ja oon niin kiltisti lähes kaiken saamani palkan tänävuonna siihen säästänyt, ja suunnittellut jo missä tulen käymään ja muuta et haluan olla täällää siihen asti.
Mun siskot tulee kans mua näkemään täällä kesän jälkeen, mitä odotan ihan SUPER innoissani. Kans mun paras ystävä Esther tulee käymään täällä kesän jälkeen, joka on tottakai ihan huippua!
Ja vaikka mulla ei tällähetkellä täällä ole hyviä ystäviä, niin mä koen olevani todella onnekas jotta viimevuoden aikana löysin Estherin josta tuli mulle paras ystävä, sekä Rita joka on mun todella hyvä kaveri. Enkä mä tätä listaa voi tehdä mainitsematta Jooseppia, vaikka me ei enää ollakkaan tekemisissä.
Oon puhunut pitkään treenamisesta ja mun yrityksestä saada itselleni terveellisemmät elämäntavat, ja luulis et nyt viimeistään ois mun aika siihen? Eihän mulla täällä ole muutakaan, right?
Tää on ensimäinen viikko kun oon tehnyt yhteensä 8 treeniä, sekä kehittäen mun lihaskuntoa ja ihan kans kestävyyttä sekä rasvan polttoa.
So Far SO Good, mut multa tuppaa aina motivaatio hiipumaan siinä kuukauden paikkeilla, joten en halua ensimäisen viikon kohdalla viellä innoita kuinka kaikki on lähtenyt kulkemaan, mutta sanottakoon se, että minä joka _vihaan_ juoksemista/hölkäämistä, niin aamulla herättyä kun on about +15'C niin se on ihan kiva käydä semmonen puolentunnin hölkkä ulkona.
Osasyy tähän mun treenaamiseen on se, kun mun isälle laitoin kuuakusia sitten viestiä, kun ensimäistäkertaa huomasin tuloksia, muuuut ne sit kariutui kun laiskottelin kuukauden..... Mut mun isä sanoi et "sun kroppa ottaa hyvin treeniä vastaan" ja mä haluan todistaa et se on mahdollista. Tottakai vähän vaikuttaa kans mun haaveet päästä sisään poliisikouluun, joten pitää prepata itseään niihin testeihin sekä treenaten ja lukien, nyt keskittyen treenaamiseen, kun sitä aikaa on.
Pitempää höpöttämättä, mä koitan kerran viikossa (most likely) sunnutaisin, antaa pienen hetken itselleni ja kirjoittaa tänne ylös mun viikottaisia mietteitä.
Ja nyt oon jo siinä vaiheessa mun AuPair "uraa", että kun viikot pitkät vietän Maxwellin (4v) kanssa aikaa eniten kaikista perheenjäsenistä, niin melkein poikkeuksetta hän tulee myös viikonloppuisin (vaikka olen off) mun kans hengaamaan tänne mun huoneeseen. Tietysti koputtaa ja hipsuttaa yleensä ovea ja odottaa et mä tulen sen avaamaan, ja sit usein hengataan kahdestaan siihenasti et jompikumpi vanhemmista hänet täältä kantaa pois.
Oon kerran tai kaks hänet ovella käännyttänyt, ihan vaan et saisin omaa rauhaa, mutta hän on liian suloinen, jotta hänet aina käännyttäisin. Plus onhan se ihanaa, kuinka paljon tuo 4v tykkää mun kanssa olla! :)
siitä on kulunut hienosti jo melkein kaksi kuukautta kun tänne viimeksi päivitin. Ei mulla kiirettä ole ollut, ettei muka aikaa olisi päivittää tänne raapustuksia, mulla on vaan paljon parempi draivi päällä tehdä youtube videoita kun ihan vaan kirjoittaa ajatuksia paperille. Ja ihan sekin, et kun nyt tykkään enemmän tehdä videoita, niin ei oikein ideat riitä, et mitä erilaista toisin sit tänne blogin puolelle?
Laitan tähän väliin muutaman mun kuvaaman AuPair videon, jossa pääsette ruudun välityksellä katsomaan, mitä mä teen päivisin ihan työkseni täällä!
Ja nyt kun mielenkiintoisimmat videon on alta pois ja katsottuna, koitan lyhyesti antaa pienen updaten mun menoista täällä.
Vielä vajaa kuukausi sitten mä näin mun ex-poikaystävää about kerran viikossa, joka oli suunnilleen mun ainut viikon sosialisoituminen perheen ulkopuolelta. Mehän erottiin jo varmaan puolivuotta sitten, mut pystyttiin oleen kavereina melkein tähän päivään asti. Se kuitenkin loppu nyt vajaa kuukaus sitten, joka mua tottakai harmittaa mut asioilla on tapana järjestyä ja "kaikella on tarkoituksensa" ja siitä on turha liian pitkään marmattaa.
Nyt kun "huonot uutiset" on alta pois niin päästään siihen, et mitä mä oikeen teen jos mulla ei täällä ole kavereita kenen kanssa olla.
Tiedän et se kuulostaa todella pahalta, ja totta puhuakseni oon antanut muutaman sekunnin ajatukselle, että lopettaisin mun vuoden kesken ja tulisin suomeen aijemmin keräämään rahaa omaa tulevaisuuttani varten, mut mä oon liian ylpeä siihen.
Mä odotan _TODELLA_ paljon mun "TravelMonth:ia" joka tulee oleen ens tammikuu, ja oon niin kiltisti lähes kaiken saamani palkan tänävuonna siihen säästänyt, ja suunnittellut jo missä tulen käymään ja muuta et haluan olla täällää siihen asti.
Mun siskot tulee kans mua näkemään täällä kesän jälkeen, mitä odotan ihan SUPER innoissani. Kans mun paras ystävä Esther tulee käymään täällä kesän jälkeen, joka on tottakai ihan huippua!
Ja vaikka mulla ei tällähetkellä täällä ole hyviä ystäviä, niin mä koen olevani todella onnekas jotta viimevuoden aikana löysin Estherin josta tuli mulle paras ystävä, sekä Rita joka on mun todella hyvä kaveri. Enkä mä tätä listaa voi tehdä mainitsematta Jooseppia, vaikka me ei enää ollakkaan tekemisissä.
Oon puhunut pitkään treenamisesta ja mun yrityksestä saada itselleni terveellisemmät elämäntavat, ja luulis et nyt viimeistään ois mun aika siihen? Eihän mulla täällä ole muutakaan, right?
Tää on ensimäinen viikko kun oon tehnyt yhteensä 8 treeniä, sekä kehittäen mun lihaskuntoa ja ihan kans kestävyyttä sekä rasvan polttoa.
So Far SO Good, mut multa tuppaa aina motivaatio hiipumaan siinä kuukauden paikkeilla, joten en halua ensimäisen viikon kohdalla viellä innoita kuinka kaikki on lähtenyt kulkemaan, mutta sanottakoon se, että minä joka _vihaan_ juoksemista/hölkäämistä, niin aamulla herättyä kun on about +15'C niin se on ihan kiva käydä semmonen puolentunnin hölkkä ulkona.
Osasyy tähän mun treenaamiseen on se, kun mun isälle laitoin kuuakusia sitten viestiä, kun ensimäistäkertaa huomasin tuloksia, muuuut ne sit kariutui kun laiskottelin kuukauden..... Mut mun isä sanoi et "sun kroppa ottaa hyvin treeniä vastaan" ja mä haluan todistaa et se on mahdollista. Tottakai vähän vaikuttaa kans mun haaveet päästä sisään poliisikouluun, joten pitää prepata itseään niihin testeihin sekä treenaten ja lukien, nyt keskittyen treenaamiseen, kun sitä aikaa on.
Pitempää höpöttämättä, mä koitan kerran viikossa (most likely) sunnutaisin, antaa pienen hetken itselleni ja kirjoittaa tänne ylös mun viikottaisia mietteitä.
Ja nyt oon jo siinä vaiheessa mun AuPair "uraa", että kun viikot pitkät vietän Maxwellin (4v) kanssa aikaa eniten kaikista perheenjäsenistä, niin melkein poikkeuksetta hän tulee myös viikonloppuisin (vaikka olen off) mun kans hengaamaan tänne mun huoneeseen. Tietysti koputtaa ja hipsuttaa yleensä ovea ja odottaa et mä tulen sen avaamaan, ja sit usein hengataan kahdestaan siihenasti et jompikumpi vanhemmista hänet täältä kantaa pois.
Oon kerran tai kaks hänet ovella käännyttänyt, ihan vaan et saisin omaa rauhaa, mutta hän on liian suloinen, jotta hänet aina käännyttäisin. Plus onhan se ihanaa, kuinka paljon tuo 4v tykkää mun kanssa olla! :)
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018
Mun vuosi 2018 / healthy lifestyle
Heti vuoden alusta, ja tarkemmin ottaen heti Ritan lähdettyä takaisin Uuteen-Seelantiin, mä tiesin et nyt on mun aika ottaa itseä niskasta kiinni jos millonkaan!
AuPair:in työ tulee mulla niin luonnostaan, koska lasten kanssa työskentely on aina ollut mulle helppoa ja tulee työstämättä, joten jos mä omassa elämässäni haluan tehdä mutoksia, ei mulle vastaan tule enää parempia mahdollisuuksia kun tämä vuosi.
Jokakerta kun sanon seuraavan lauseen, joltain ropisee välittämistä säälistä tai muutenvaan ollaan kamalan pahoillaan. Mutta mitään siitä mä en tarvitse. Mulla ei tällähetkellä ole täällä kavereita.
Mä olin onnekkaassa asemassa kun Rita tuli tänne mun kanssa täysin samaan aikaan, ja jumitettiin päivä loukussa yhdessä heti vuoden alkuun, joten ystävystyttiin pakostakin heti alussa. Oltiin enemmän tai vähemmän parhaita ystäviä koko vuoden, ja nyt tammikuussa se lysti vaihtui about 10min ääniviestien lähettämiseen lähes päivittäin.
Estheriin tutustuin myös heti vuoden alussa, ja voin käsi sydämellä sanoa, että hän on tällähetkellä yksi mun läheisimmistä ystävistä! Tultiin niin hyvin toimeen heti alusta alkaen, ja meillä on molemmilla tiedossa että jos vain mitenkään mahdollista niin pysytään ystävinä koko lopun elämiämme. Ollaan jo sovittu kun hänen kotinsa on tällähetkellä Saksassa, ja minun Jenkeissä (ja ensivuonna taas Suomessa) että kerran vuoteen vähintään vietetään aikaa keskenään. Tunnen itseni siis todella onnekkaaksi löytäessäni niin lyhyessä ajassa itsellenin kaksi niin hyvää ystävää!
Totuushan (valitlttavasti) on, että monet AuPair:it on täällä yli 21v (koska alkoholin ikäraja on 21v..) joten viikonloput menee nomilla ihan rällästäen, ja siinä onkin suurin syy miksi en edes yritä ystävystyä vanhempien AuPair:ien kanssa.
Tällähetkellä täällä on kolme muuta alaikäistä AuPair:ia, mutta meillä ei vaan mennyt jutut yhtään yhteen.
TÄSTÄ PÄÄSTÄÄNKIN _VIHDOIN_ POSTAUKSEN AIHEESEEN.
Koska mulla on täällä omaa aikaa yllin kyllin, päätin VIHDOIN tehdä muutoksia myös itsessäni. Vaikka sitä kilpauimarin ja yleisurheilian taustaa on, niin ei se vaan kropassa näy vaikka miten toivoisin sen pelkän taustan riittävän.
Oon urheillut niinnäin jo useamman vuoden.. Käynyt salilla, tehnyt kotitreenejä ja lenkkeillyt, muttei mikään ole saanut mua muuttamaan tapojani pitkällä kaavalla. Urheilua on tehty aina ajoittain X määrän aikaa, ilman mitään isompia tavoitteita.
Tottakai mielessä on ollut "haluan ison pyllyn ja litteän vatsan", mutta se kaikki on jäänyt vain ajatuksen tasolle.
Tästä päästäänkin mun kohtaan numero yksi.
- 1 REALISOI JA LAITA TAVOITTEESI NÄKYVILLE -
Mulla tämä yksinkertaisuudessaan tarkoitti suunnitelman luomista.
Kirjasin ensin ylös paperille mitä tavoitteita mulla on tälle vuodelle.
> jätä pois ylimääräinen napostelu (napostelu kun ei ole nälkä mutta on tylsää)
> kyykkää Xkg vuoden loppuun mennessä
> vedä X määrä leukoja vuoden loppuun mennessä
> huomaa fyysisiä muutoksia sekä fyysisessä, että henkisessä hyvinvoinnissa
Miten näihin tavoitteisiin sitten pääsisin? --> Laatimalla viikottaisen (ja päivittäisen) suunnitelman. Niin kauan kun muistan mä oon ajatellut "kolme treeniä viikossa", ja aina niitä tekosyitä olla treenaamatta on löytynyt: treenaan huomenna, oon väsynyt, pitää lukea tenttiin, soitan kaverille, kissan ristiäiset...
Kun mä tänävuonna vihdoin visualisoin mun ajatukset paperille (vink vink), nään suoraan minkä treenin oon suunnitellun millekkin päivälle ja mitä muita juttuja on tottakai hoidettuna. Kun mä nään kalenterista, "okei jos tänään skippaan treenaamisen, mulla ei ole aikaa tehdä sitä koko loppu viikkona" se realisoi mulle tilanteen paljon paremmin.
Literally mulla on kaikki paperikalenterissa kirjattuna, joten jokakerta kun istuudun koneelle (omassa huoneessa lempparipaikka vapaa-ajalla) nään sen aina siinä heti vieressä.
Oon ottanut tavaks suunnitella jokaisen viikon Sunnuntaisin, joten viikon voi sit vaan rullata menemään kun iso kuva on jo käsikirjoitettu!
Tykkään myös jokaiselle kuukaudelle ottaa itselleni isomman tavoitteen (vahingossa tästä tuli tapa) josta päästäänkin mun toiseen kohtaan -->
- 2 PIDÄ MIELENKIINTO YLLÄ KUUKAUSITTAISILLA TAVOITTEILLA -
Tammikuussa kiinnitin paljon huomiota mun viikottaisen suunnittelun tekemiseen, jotta siitä tulisi mulle tapa, ja mielenkiinto pysys yllä muuttaa mun elämänlyyli terveellisempään. Ei sillä, että mä oisin sohvalla maannut 247 syöden vain roskaruokaa, mutta tiesin että mä pystyisin parantamaan.
Tammikuussa oli siis suunnittelu, ja nyt helmikuussa oon ottanut käsittelyyn ruokavalion. En halua tästä kamalan paljoa (taas) puhua, koska tiedän että kyseinen aihe herättää paljon mielipiteitä, mutta kaikkien mun katsomien dokumenttien, youtuben ja googteluksen jälkeen päätin kaikki omat ruokani tehdä vegaanisena.
Jos meillä on kotona vegelasagnea jossa on eläinperäistä maitoa ja juustoa, niin hyvällä ruokahalulla sitä (ainakin vielä) syön, mutta kaikki omatekemän ruuat on se missä tuli se muutos.
Lihaa en ole enää syönyt vuosiin, joten muutos vegaaniseksi suokavalion puolesta on ollut aika helppoa.
- 3 OLE ARMOLLINEN ITSELLESI -
Jos mulla on perjantai-iltana parempaa tekemistä kun mennä salille hikoilemaan selkä,-ja olkapää treenin kanssa, niin valitsen "parempaa tekemistä" vaihtoehdon.
Jos mua ei yhtään nappaa päivälle suunnittelemani treeni, sovellan sitä ajankohtana mieleiseksi.
Ajattelen tätä elämänmuutoksena en diettinä ja treeninä.
Kukaan ei ole täydellinen ja jos mä suurimman osan viikosta pysyn mun suunnitelmassa, niin se on mulle jo voitto.
Ja kuten mainitsin jo aijemmassa postauksessa, vihdoin oon huomannut treenatessakin tuloksia, ja se on mulle tarpeeks antamassa motivaatiota.
- 4 TEE MIKÄ TOIMII SINULLE -
Jos sä vihaat juoksemista, et todellakaan tule löytämään tyydytystä lenkkeilemisestä. Se polttaa kivasti kaloreita, mut jos sä et välitä yhtään siitä mitä teet, se ei tule pysymään su elämäntyylissä.
Mä henkilökohtaisesti en tykkää juoksemisesta ollenkaan, joten en sitä lähes ikinä teekkään. Jos haluan polttaa kuntosalilla kaloreita vauhdilla teen juoksumatolla yleensä 20x20 treenin.
Juoksen täysillä tehoilla 20 sekuntia, jonka jälkeen hyppään laidoille ja lepään 20sekuntia, jonka kälkeen takaisin juoksemaan täysillä tehoilla 20sekintia ja niin edelleen.
Poltan tässä hyvin kaloreita, mutta se ei ole sellaista väkipakollista tyhjää juoksemista.
Kunhan saan tänne itselleni uimapuvun (kyllä, se on mulla tilauksesta suomesta :D) niin olen HETI altaassa tekemässä mun cardio harjoitukset.
Nautin uimisesta vaan niiiiiiin paljon paremmin kun juoksumatosta.
Koskaan en oo myöskään tykännyt ryhmäliikunnoista (aka, en ole niissä koskaan ollut) joten en pakota itseäni niihin. Yoga en ole koskaan kiinnostanut, samoin kun jääkiekon pelaaminen.
Kesällä pelaan mieluummin tennistä ja käyn pitkillä kävelyreissuilla.
Jos sä haluat lisätä urheilua sun elämäntapaan, sun pitää löytää sellainen laji jonka tekemisestä nautit!
- 5 YLI PUOLET PROSESSISTA ON KEITTIÖSSÄ -
Tää on niiiiiiiiiiiiiiiiiin tylsää kuultavaa, tiedetään.
Sä voit treenata tavallas itsesi aivan äärille, mutta jos keittiössä on asiat pielessä, ei mitään muutosta tule tapahtumaan.
Mä tykkään pitää itselläni salaattitarvikkeita _VALMIINA_ rasioissa jääkaapissa, jotta saan siitä nopeasti itselleni joko lounaan tai illallisen kasattua.
(Mun salaattiin tulee vaihdellen: salaattia, maissia, herneitä, tomaattia, quinoa, chikpeas, linssejä, auringonkukansiemeniä ja krutonkeja. Lähinnä mitä oon silleviikolle kaupasta ostanut ja keksinyt)
Tykkään tehdä viikonloppuna sekä jääkaappiin sekä pakastimeen muutaman kastikkeen valmiina, joten keitän vain riisin, pastan tai perunat siihen seuraks ruoka-aikana (jos niitäkin en ole valmiiksi kyspentänyt ja rasioittanut).
Myös mun perheessä pidetään hedelmiä näkyvillä paikoilla, joten kun kävelet keittiöön ihan vain hakemaan jotain syötävää tylsyyksissäs heti ekana pöydällä on iso kulho hedelmiä, ja jääkaapin avatessa löytyy heti toinen kulhollinen. Kun niitä on valmiina heti kriittisillä paikoilla, niihin käsi helpommin tarraa kun että kaapista lähtisi kaivamaan sitä sipsipussia.
-------
Nää oli vaan jotain juttuja mitä mulla tuli heti tähän alkuun mieleen.
Toivottavasti tästä jäi sulle jotain käteen, ja pääset ehkä paremmin mukaan mun ajatuksen kulkuun!
Mä toivon että sun päivä on ollut aivan ihana.
Lähetän rakkautta!
AuPair:in työ tulee mulla niin luonnostaan, koska lasten kanssa työskentely on aina ollut mulle helppoa ja tulee työstämättä, joten jos mä omassa elämässäni haluan tehdä mutoksia, ei mulle vastaan tule enää parempia mahdollisuuksia kun tämä vuosi.
Jokakerta kun sanon seuraavan lauseen, joltain ropisee välittämistä säälistä tai muutenvaan ollaan kamalan pahoillaan. Mutta mitään siitä mä en tarvitse. Mulla ei tällähetkellä ole täällä kavereita.
Mä olin onnekkaassa asemassa kun Rita tuli tänne mun kanssa täysin samaan aikaan, ja jumitettiin päivä loukussa yhdessä heti vuoden alkuun, joten ystävystyttiin pakostakin heti alussa. Oltiin enemmän tai vähemmän parhaita ystäviä koko vuoden, ja nyt tammikuussa se lysti vaihtui about 10min ääniviestien lähettämiseen lähes päivittäin.
Estheriin tutustuin myös heti vuoden alussa, ja voin käsi sydämellä sanoa, että hän on tällähetkellä yksi mun läheisimmistä ystävistä! Tultiin niin hyvin toimeen heti alusta alkaen, ja meillä on molemmilla tiedossa että jos vain mitenkään mahdollista niin pysytään ystävinä koko lopun elämiämme. Ollaan jo sovittu kun hänen kotinsa on tällähetkellä Saksassa, ja minun Jenkeissä (ja ensivuonna taas Suomessa) että kerran vuoteen vähintään vietetään aikaa keskenään. Tunnen itseni siis todella onnekkaaksi löytäessäni niin lyhyessä ajassa itsellenin kaksi niin hyvää ystävää!
Totuushan (valitlttavasti) on, että monet AuPair:it on täällä yli 21v (koska alkoholin ikäraja on 21v..) joten viikonloput menee nomilla ihan rällästäen, ja siinä onkin suurin syy miksi en edes yritä ystävystyä vanhempien AuPair:ien kanssa.
Tällähetkellä täällä on kolme muuta alaikäistä AuPair:ia, mutta meillä ei vaan mennyt jutut yhtään yhteen.
TÄSTÄ PÄÄSTÄÄNKIN _VIHDOIN_ POSTAUKSEN AIHEESEEN.
Koska mulla on täällä omaa aikaa yllin kyllin, päätin VIHDOIN tehdä muutoksia myös itsessäni. Vaikka sitä kilpauimarin ja yleisurheilian taustaa on, niin ei se vaan kropassa näy vaikka miten toivoisin sen pelkän taustan riittävän.
Oon urheillut niinnäin jo useamman vuoden.. Käynyt salilla, tehnyt kotitreenejä ja lenkkeillyt, muttei mikään ole saanut mua muuttamaan tapojani pitkällä kaavalla. Urheilua on tehty aina ajoittain X määrän aikaa, ilman mitään isompia tavoitteita.
Tottakai mielessä on ollut "haluan ison pyllyn ja litteän vatsan", mutta se kaikki on jäänyt vain ajatuksen tasolle.
Tästä päästäänkin mun kohtaan numero yksi.
- 1 REALISOI JA LAITA TAVOITTEESI NÄKYVILLE -
Mulla tämä yksinkertaisuudessaan tarkoitti suunnitelman luomista.
Kirjasin ensin ylös paperille mitä tavoitteita mulla on tälle vuodelle.
> jätä pois ylimääräinen napostelu (napostelu kun ei ole nälkä mutta on tylsää)
> kyykkää Xkg vuoden loppuun mennessä
> vedä X määrä leukoja vuoden loppuun mennessä
> huomaa fyysisiä muutoksia sekä fyysisessä, että henkisessä hyvinvoinnissa
Miten näihin tavoitteisiin sitten pääsisin? --> Laatimalla viikottaisen (ja päivittäisen) suunnitelman. Niin kauan kun muistan mä oon ajatellut "kolme treeniä viikossa", ja aina niitä tekosyitä olla treenaamatta on löytynyt: treenaan huomenna, oon väsynyt, pitää lukea tenttiin, soitan kaverille, kissan ristiäiset...
Kun mä tänävuonna vihdoin visualisoin mun ajatukset paperille (vink vink), nään suoraan minkä treenin oon suunnitellun millekkin päivälle ja mitä muita juttuja on tottakai hoidettuna. Kun mä nään kalenterista, "okei jos tänään skippaan treenaamisen, mulla ei ole aikaa tehdä sitä koko loppu viikkona" se realisoi mulle tilanteen paljon paremmin.
Literally mulla on kaikki paperikalenterissa kirjattuna, joten jokakerta kun istuudun koneelle (omassa huoneessa lempparipaikka vapaa-ajalla) nään sen aina siinä heti vieressä.
Oon ottanut tavaks suunnitella jokaisen viikon Sunnuntaisin, joten viikon voi sit vaan rullata menemään kun iso kuva on jo käsikirjoitettu!
Tykkään myös jokaiselle kuukaudelle ottaa itselleni isomman tavoitteen (vahingossa tästä tuli tapa) josta päästäänkin mun toiseen kohtaan -->
- 2 PIDÄ MIELENKIINTO YLLÄ KUUKAUSITTAISILLA TAVOITTEILLA -
Tammikuussa kiinnitin paljon huomiota mun viikottaisen suunnittelun tekemiseen, jotta siitä tulisi mulle tapa, ja mielenkiinto pysys yllä muuttaa mun elämänlyyli terveellisempään. Ei sillä, että mä oisin sohvalla maannut 247 syöden vain roskaruokaa, mutta tiesin että mä pystyisin parantamaan.
Tammikuussa oli siis suunnittelu, ja nyt helmikuussa oon ottanut käsittelyyn ruokavalion. En halua tästä kamalan paljoa (taas) puhua, koska tiedän että kyseinen aihe herättää paljon mielipiteitä, mutta kaikkien mun katsomien dokumenttien, youtuben ja googteluksen jälkeen päätin kaikki omat ruokani tehdä vegaanisena.
Jos meillä on kotona vegelasagnea jossa on eläinperäistä maitoa ja juustoa, niin hyvällä ruokahalulla sitä (ainakin vielä) syön, mutta kaikki omatekemän ruuat on se missä tuli se muutos.
Lihaa en ole enää syönyt vuosiin, joten muutos vegaaniseksi suokavalion puolesta on ollut aika helppoa.
- 3 OLE ARMOLLINEN ITSELLESI -
Jos mulla on perjantai-iltana parempaa tekemistä kun mennä salille hikoilemaan selkä,-ja olkapää treenin kanssa, niin valitsen "parempaa tekemistä" vaihtoehdon.
Jos mua ei yhtään nappaa päivälle suunnittelemani treeni, sovellan sitä ajankohtana mieleiseksi.
Ajattelen tätä elämänmuutoksena en diettinä ja treeninä.
Kukaan ei ole täydellinen ja jos mä suurimman osan viikosta pysyn mun suunnitelmassa, niin se on mulle jo voitto.
Ja kuten mainitsin jo aijemmassa postauksessa, vihdoin oon huomannut treenatessakin tuloksia, ja se on mulle tarpeeks antamassa motivaatiota.
- 4 TEE MIKÄ TOIMII SINULLE -
Jos sä vihaat juoksemista, et todellakaan tule löytämään tyydytystä lenkkeilemisestä. Se polttaa kivasti kaloreita, mut jos sä et välitä yhtään siitä mitä teet, se ei tule pysymään su elämäntyylissä.
Mä henkilökohtaisesti en tykkää juoksemisesta ollenkaan, joten en sitä lähes ikinä teekkään. Jos haluan polttaa kuntosalilla kaloreita vauhdilla teen juoksumatolla yleensä 20x20 treenin.
Juoksen täysillä tehoilla 20 sekuntia, jonka jälkeen hyppään laidoille ja lepään 20sekuntia, jonka kälkeen takaisin juoksemaan täysillä tehoilla 20sekintia ja niin edelleen.
Poltan tässä hyvin kaloreita, mutta se ei ole sellaista väkipakollista tyhjää juoksemista.
Kunhan saan tänne itselleni uimapuvun (kyllä, se on mulla tilauksesta suomesta :D) niin olen HETI altaassa tekemässä mun cardio harjoitukset.
Nautin uimisesta vaan niiiiiiin paljon paremmin kun juoksumatosta.
Koskaan en oo myöskään tykännyt ryhmäliikunnoista (aka, en ole niissä koskaan ollut) joten en pakota itseäni niihin. Yoga en ole koskaan kiinnostanut, samoin kun jääkiekon pelaaminen.
Kesällä pelaan mieluummin tennistä ja käyn pitkillä kävelyreissuilla.
Jos sä haluat lisätä urheilua sun elämäntapaan, sun pitää löytää sellainen laji jonka tekemisestä nautit!
- 5 YLI PUOLET PROSESSISTA ON KEITTIÖSSÄ -
Tää on niiiiiiiiiiiiiiiiiin tylsää kuultavaa, tiedetään.
Sä voit treenata tavallas itsesi aivan äärille, mutta jos keittiössä on asiat pielessä, ei mitään muutosta tule tapahtumaan.
Mä tykkään pitää itselläni salaattitarvikkeita _VALMIINA_ rasioissa jääkaapissa, jotta saan siitä nopeasti itselleni joko lounaan tai illallisen kasattua.
(Mun salaattiin tulee vaihdellen: salaattia, maissia, herneitä, tomaattia, quinoa, chikpeas, linssejä, auringonkukansiemeniä ja krutonkeja. Lähinnä mitä oon silleviikolle kaupasta ostanut ja keksinyt)
Tykkään tehdä viikonloppuna sekä jääkaappiin sekä pakastimeen muutaman kastikkeen valmiina, joten keitän vain riisin, pastan tai perunat siihen seuraks ruoka-aikana (jos niitäkin en ole valmiiksi kyspentänyt ja rasioittanut).
Myös mun perheessä pidetään hedelmiä näkyvillä paikoilla, joten kun kävelet keittiöön ihan vain hakemaan jotain syötävää tylsyyksissäs heti ekana pöydällä on iso kulho hedelmiä, ja jääkaapin avatessa löytyy heti toinen kulhollinen. Kun niitä on valmiina heti kriittisillä paikoilla, niihin käsi helpommin tarraa kun että kaapista lähtisi kaivamaan sitä sipsipussia.
-------
Nää oli vaan jotain juttuja mitä mulla tuli heti tähän alkuun mieleen.
Toivottavasti tästä jäi sulle jotain käteen, ja pääset ehkä paremmin mukaan mun ajatuksen kulkuun!
Mä toivon että sun päivä on ollut aivan ihana.
Lähetän rakkautta!
maanantai 26. helmikuuta 2018
Nainen keittiössä // tofu-vegepata
Tarvitset:
1 bataatti
1/2 punasipuli
1/2 sipuli
150g hernepalkoja
200g tofua
Pese, kuori ja pilko sekä kaikki ainekset (tofua lukuunottamatta)
Lisää uunivuokaan öljyn ja mausteiden kanssa! (suola, valkosipulijauhe, paprikalauhe)
Tofu kannataa ensin kuivata astiapyyhkeen päällä, jonka jälkeen paloitella ja paistaa pannulla öljyn ja haluamiesi mausteiden kanssa!
(/100g)
PROTEINI: Tofu 8g & Pavut 5g
HIILIHYDRAATIT: Bataatti 20g, Pavut 14g & Sipuli 10g
RASVAT: Tofu 5g
lauantai 24. helmikuuta 2018
Minun viikko8 (PARAS KESKIVIIKKO 2018)
Pitkästä aikaa mulla on oikeasti inspiraatiota kirjottaa, ja tää postaus onkin kasattu yhteen pitkin viikkoa. Höpötän ensin yleisesti vähän muuta, ja sit yritän kirjottaa mun jokaisesta viikonpäivästä vähän tähän alle.
Ihan huomaamattani mä oon asettanut itselleni kuukausittain tavotteita.
Tammikuussa mä kiinnitin extra paljon huomiota siihen, että joka sunnuntai suunnittelin mun seuraavan viikon valmiiks mun paperikalenteriin. Merkkasin joka päivälle mun työajat, suunnittelin treenit ripotellen viikolle, ylhäällä oli myös kaikki ylimääränen kuten jutut jota pitää tehä kerran kahdessa viikossa (lasten lakanat, pelihuoneen imurointi yms), sekä pienessä lokerossa muu ylimääränen jota halusin hoitaa viikossa --> kirjottaa kirje suomi-ihmisille, ostaa alusvaatteita tai tehdä "meal prepping". Ja tammikuussa tämä jäi mulle ONNEKS tavaksi, ja nyt se on mielessä automaattisesti joka sunnuntai-ilta. Mun on vaan niin paljon helpompi hahmottaa koko viikko, ja omat tekemiset kun ne on mulla jossain konkreettisesti näkyvillä ja suunniteltuna.
Nyt Helmikuussa oon kuluttanut paljon mun vapaa-aikaa youtubessa, netflixissä ja googlettaen mikä ois mulle sopivin ja terveellisin ruokavalio. Lihaa en oo syönyt enää vuosiin, mutta muuten mun ruoka-valio oli ihan "normaali" (=pesto-ovo-lacto-vege). Nyt kuitenkin kaiken ruutuajan jälkeen oon helmikuussa kaikki itsetekemäni ruuat tehnyt vegaanisena. Olenko vegaani? EN. Edelleen kun mun perheellä on kerran viikossa vegepäivä, ja ku meillä on vegelasagnea jossa on eläinperäistä juustoa,- kermaa,- ja maitoa niin hyvällä ruokahalulla sitä vetelen. Mutta kaikki ruuat mitä itse oon tehnyt niin menee vegaanisena. "Normaalit" maidot, jogurtit ja kermat on ollut todella helppo vaihtaa täällä vegeversioihin, ja ei mulla ole vegejuustoa edes tehnyt mieli (hinnan puolesta) ostaa, vaikka vielä viimekuussa raastejuuston ripotteleminen minkätahansa ruuan päälle oli ihan mun vakkari.
Maaliskuussa ajattelin kiinnittää huomiota mun ihonhoitoon. Mulla on siihen aineet ja väineet, mutta oon vaan niin pirun joutava tollasissa asioissa. Se extra 5-10min joka siellä vessassa menis kun pesis hampaat&naaman kunnolla, viikottain kuoris kasvot ja huolehtis koko kropan rasvauksesta on vaan mun "ei kiinnosta" listalla. Hyvin on pärjätty tähänkin asti, niin en oo siihen niin panostanut. Mut tiedät et saisin mun ihoa NIIIIIIN paljon paremmaks jos vaan ottasin sen asiakseni...
Se mitä vuoden muilla kuukausilla tulee tähän mun kuukausittaiseen pohdintapussiin niin nähdään jatkossa. Tääkin alkoi mulla ihan vahingossa, mutta so far tää on toiminut mulle todella hyvin. Seurata viikottaista kalenterinäkymää, mutta pitää siellä takaraivossa se iso kokonaisuus mielessä kuitenkin!
MAANANTAI:
Jo viikonloppuna puhuttiin mun perheen kanssa, että Maanantaina koska pojilla ei ollut koulua niin mennään rinteeseen. Viikonloppuna säätiedotus lupas kuitenkin sadetta maanantaille, ja salaa vähän toivoin että saisin maanantain ihan vaan vapaa-päiväks eikä mentäs laskemaan, mutta niin vaan mä olin maanantaina 6.45am ylhäällä aamupuuroa syömässä ja patistamassa poikia joutumaan koska ajomatka rinteille oli kuitenkin 1.5h.
Autoon sulloutui kaikki neljä poikaa, isä ja minä.
Koska äidin monot oli mulle sopivat niin _pitkästä_ aikaa mulla oli sukset jalassa! Oon laskenut lumilaudalla niin kauan kun muistan, joten ilmoitin kaikille ettei mun taidoista saa odottaa liikoja, koska päivän laskuväline ei ollut minulle tuttu ja turvallinen. Mutta niin vain siinä kuule rinteessä menin MAXWELLIN KANSSA. Mun perheellä oli siis se apukapistus Maxwellin kanssa, koska tämä oli hänen ensimäinen kerta rinteessä. Vyötäisillesekä jalkojen välistä kiedottiin se tukiasia pienellä, ja siinä sit joko minulla tai isällä oli narut käsissä, ja siinä kuule ihan noin vain laskettiin isotkin rinteet pienen kanssa alas.
Mun isä oli ensin tottakai M:n kanssa, koska oli hänen ensimäinen kerta, ja mä sain viettää aivotonta laatuaikaa mun muiden poikien kanssa.
Kun M kyllästyi laskemaan, pyysi isä mua katsomaan pientä silmällä ja hän meni laskemaan vanhempien poikien kanssa. M pyysi mua rakentamaan lumilinnaa ja mitälie lumessa leikkimään, mutta ilmoitin koska tänne on laskettelemaan tultu niin en lumileikkeihin lähde --> haluan rinteeseen. Pieni otti sen pohdintaan ja oli HUIKEAA huomata kuinka hänen kasvoillaan ilme muuttui paljon innostuneemmaksi ja niin vain sitä rinteeseen mentiin!
Täytyy myöntää, että ihan minun takia muutama lasku tehtiin tylsässä lastenrinteessä, koska en mä oo koskaan ketään 4v:tä opettanut laskemaan. Ja kun musta tuli tarpeeksi itsevarma, niin siitä kuule mentiin tulihisseillä isoihin rinteisiin ja oikein mallikaasti tultiin laskien alas. Molemmat omilla suksilla (eikä isän sylissä, niinkun aijemmin todistin tapahtuvan).
Lasten kanssa on tärkeää pitää positiivisuutta yllä, ja kehua pientä tekemisistään _kokoajan_. Ja kun niitä pyllähdyksiä tulee niin kertoa (ja jopa näyttää) että kaikki välillä pyllähtelee, se on ihan okei ja siitä kokoajan paremmaksi tullaan. Jos asiat osaa tehdä leikin kautta niin kyllä kaiken saa tehtyä hymyssä suin!
Kotiin palatessa, vaikka mulla ei ollutkaan työajaksi merkattuna, niin pienimmän kanssa olin koko loppuillan nukkumaan menoon asti. Meillä oli niin hyvä draivi yllä, etten halunnut sitä viedä pois ja ottaa itselleni leffa-aikaa.
Kerrassaan ihana maanantai!
TIISTAI:
Aamulla työskentelin senverran, et ajoin pienimmän kouluun. Mun hostäiti oli kotona aamun auttamassa, joten mun työnsisältö oli hyvin vähäinen.
Kotiin palattua (jo ennen 8am) siivosin huoneen, kirjotin pitkästä aikaa suomeen kirjeen ja siitä pienen välipalan jälkeen suuntasin salille.
Mulla oli tämä viikko "isot painot, pienet toistot" ajatus salilla. (Vaihdan sen kahden viikon välein "pienemmät painot, enemmän toistoja", jotta kroppa ei ehdi tylsistyä siihen samaan jammaukseen kokoajan). Päivän urakkana oli jalat&peppu! Salille päästyä ei kuitenkaan yhtään innostanut leikkiä kovilla painoilla, joten ihan extempore päätin vaihtaa treenin jumppasaliin tehden liikkuvampia liikeitä ihan vaan kehon painolla, kuitenkin kohdistaen kaikki liikkeet jalkoihin ja takapuoleen ja herranjumala kuin hyvä treeni oli! :) Se, että mä haluan enemmän voimaa mun kroppaan, ei tapahdu väkipakko pullalla ja sen vähänniinkun tajusin vasta tämän kyseisen treenin aikana..
Salin jälkeen alkoikin työnteko 12.30pm- 8.15pm ja ulkona oli +25'C lämmintä!!!!!!!!
Nappasin pienen koulusta, tultiin kotiin syömään lounas ja siitä suoraan suunnattiin _pitkästä aikaa_ ulkoleikkipuistoon, ja voi sitä riemua pienessä, kun pääsi ulos termaamaan lämpimään muiden lapsien kanssa!
Kun vanhemmat pojat tulee 3pm- 3.45pm välillä kotiin, loppuilta olikin lähinnä kuskaamista harrastuksiin ja ilraruuan valmistelua. Tottakai kaikki "joutoaika" termattiin pienen kanssa pihalla, joka oli todella antoisaa.
Helmikuussa, teepparissa ja pöksyissä ulkona. YES PLEASE.
KESKIVIIKKO:
(_PARAS KESKIVIIKKO TÄNÄVUONNA_)
Siis mistä aloitan?
Ensinnäikin tänään oli kans teeppari lämmintä, mutta pilvistä joten BEST.
Aamu alkoi yhdessä Joosepin kanssa ja herättyä lähdettiin meidän lemppari aamupala mestaan syömään! Unfortunately en ottanut kuvaa, mutta voin kertoa teille. 2 kananmunan valkuaisen munajas w/ sipulia, sieniä, tomaattia & paprikaa. Kaksi paahtoleipää hillolla sekä iso hedelmäkippo. Ja tottakai vettä ja kaksi kuppia kahvia. KYLLÄ KIITOS. Voiko päivää enää paremmin edes aloittaa? Aamupalan jälkeen rynnistin hakemaan Maxwellin koulusta ja lähdettiin meidän "urheilukeskukseen" (uimahalli, ryhmäliikunta, kuntosali & pallopeli huone) jossa Maxwellillä oli uimakoulu. Pieni on kehittynyt niiiiiiiiiiin paljon siitä kun kuukausia sitten hän ei edes suostunut varpaita laittaa altaaseen, ja nyt rupeltaa menemään itse ilman avustuksia pienen matkan! Altaaseen hyppiminen on ihan huippujuttu, ja lahjontaa on muutaman kerran pitänyt käyttää apuna että tänän vesipedon saa poistumaan altailta :D
Uimakoulun jälkeen oli siis Maxwellin yks lemppariasioista vuorossa --> "Child watch". Joka on siis leikkihuone lapsille ojaajien seurauksella, jotta vanhemmat (tai lastenhoitajat, köh köh) pääsee omien urheilusuorituksiensa kimppuun!
Mulla oli tänään vuorossa salilla vatsat treenaminen, ja vielä ennen treenin aloittamista olin ihan "plääääh" fiiliksillä, koska mulla ei vaan yksinkertaisesti ole vatsalihaksia. Mä voin punnertaa, kyykätä tai tehdä selkiä ihan hyvän määrän mutta vatsat ei vaan todellakaan ole mun mukaavuusaluetta treenata KOSKA SIELLÄ EI OLE LIHAKSIA. Ihan vaan koska en niitä koskaan treena, kun se on niin vastoinmielistä ja "rankkaa"..... Vielä ennen treenin aloittamista mietin, että otanko ollenkaan lisäpainoja mukaan vai en, kun "eihän se kuitenkaan onnistu" MUTTA NIIN SITÄ VAIN TEIN PARHAAN VATSATREENIN IKINÄ. Sain laitettua 2.5kg lisäpainoa mun treeniin, kun kuukausi sitten tämä kyseinen liike ei onnistunut edes vain omalla kehon painolla!
Mä sain tästä niin ison onnistumisen tunteen, olin niin ylpeä itsestäni jotta koko lopputreeni oli ihan kun juhlaa vain! En malta odottaa, että pääsen treenaamaan (vatsoja) uudestaan.
Kaikki aina sanoo, että kun huomaa tuloksia, niin se antaa lisäpuhtia treeniini, mutta mä en sitä ikinä uskonut kun olen niin malttamaton enkä konkreettista muutosta ole aikaisemmin huomannut. Ja vaikka ei vatsa vielä tämän yhden timantti-treenin jälkeen litteä olekkaan, niin kyllä se vaan pisti mun kokopäivän loistamaan!
Treenin jälkeen suunnattiin kotiin syömään, ja onneksi olin viikonlopuuna tehnyt ruokia itselleni valmiiksi koska ruokahalua löytyi (niinkun aina).
Lounaan jälkeen Maxwell otti pienet uimisen uuvuttaman jälkeiset pikkupäikkärit jonka aikana mä laitoin vaikkien pyykkihuollon kondikseen. Päikkäreiden jälkeen leivottiin "aamupala keksejä" ja mä ihan pistin imuroiden keittiön JA LASTEN PELIHUONEEN (joka on mun työlistalla kerran kahdessa viikossa, mutta joka todellisuudessa tapahtuu kerran kahdessa kuukaudessa....) Isoja poikia ajettiin harrastuksiin, ja minun sekä meidän päivä oli vaan kaikinpuolin niin onnistunut ettei tässä ole edes mitään rajaa!
TORSTAI:
Aamu alkoi hitaasti, koska Maxwell päätti nukkua paljon pitempään mitä yleensä. Hän heräili vasta juuri ennen kahdeksaa, joka tarkoitti mulle vähän pitempää aamuvuoroa, koska en halunnut pientä herättää "ajoissa" jotta mun työaika ei venyisi.
Isot pojat oli kaikki poissa talosta jo 8.10am ja Maxwellikin oli koululla ennen yhdeksää, ja mun matka suuntasi yllättäen kuntosalille. Eilisestä vielä hyvä draivi päällä lisäsin painoja myös mun käsitreeniin ja siinä sitä hikoilinkin ihan hyvän määrän.
Olin tavallista myöhempään kotona (koska työskentelin aamulla tavallista pitempään, wau mikä aivotoiminta) joten lounaaksi söin ISON kulhollisen salaattia, ja vaikka päikkärit houkutteli pysyin hereillä koko taukoni ajan.
Maxwellin hain koulusta tuttuun tapaan puolenpäivän jälkeen, ja mentiin kahteen eri sisäleikkipuistoon ennenkun isot pojat tuli koulusta ja me jämähdettiin kotiin.
Kaikilla oli tänään kans uintitreenejä, (kahdessa eri paikassa) niin päätin multitaskata ja jäädä hallille läppärin kanssa, ja antaa Maxwellin katsoa mun iPadiltä omia showtaan tunnin ajan joten mun tarvitsi ajaa reilu 30min vähemmän ja kuluttaa vastaavasti reilu tunti hallilla.
Mun hostisä ja yks pojista jumittivat liikenteessä vähän pidempään joten mun työaika päättyi vasta 8.15pm, mutta eipä se . nyt kovin häirinnyt. Kaikilla on nälkä ja iltapesut tekemättä, joten ainakin tekemistä riitti.
PERJANTAI:
Uuuuuuuu, joo piti hetki miettiä, mut min perjantai oli tosi helppo. Mun hostisä laittoi viestiä aamulla haluanko lähteä heidän kanssaan syömään "fish and fry" vai teenkö mieluummin omia juttujani, ja koska tiesin jo valmiiksi, että en löytäisi tuolta mitään vegaanista ateriaa jäin suosiolla kotiin, joka tarkoitti mun työajan lyhenemistä 12.30pm - 5.30pm (wohoooo!)
Aamulla heräämisen ja chillailun jälkeen suuntasin salille tekeen rauhassa mun jalka,- ja pyllytreenin. Peseytymisen jälkeen lähdin hakemaan pientä koulusta, ja mentiin uimaan puoleksitoista tunniksi. Kun kiirehdittiin (aka. heli oli väsynyt lillumaan vedessä) pukkareille laittamaan vaatteita päälle, mun hostäiti oli tekstannut mulle, että hän on kotona isojen poikien tullessa, joten voin olla M:n kanssa ulkona kauemmin.
Ja koska kotiin ei ollutkaan hoppua, annoin M:lle muutaman leikkipaikka vaihtoehdon ja päädyttiin McDonald'siin melkein kahdeksi lisätunniksi.
Kotona sitten vielä reilu tunti vaan oleiltiin kaikkien poikien kanssa, ja 5.30pm he suuntasivat ulos syömään ja mä suuntasin kauppaan ostamaan itselleni ensiviikon ruokatarpeet (jotka valmistin aterikoiksi JO lauantai aamuna!)
Kotiin palatessa selailin vaan youtubea ja olin ajoissa pedissä, koska tämä tyttö oli viikosta hyvin väsy!
Ihanaa jos siellä edes jollain riitti kiinnostus edes selata tänneasti.
Mitä mieltä?
Oisko kivempi lukea pitempi tarina yhdestä päivästä, vai lyhyempi kooste koko viikosta?
Lähetän paljon rakkautta kotisuomeen! <3
Ihan huomaamattani mä oon asettanut itselleni kuukausittain tavotteita.
Tammikuussa mä kiinnitin extra paljon huomiota siihen, että joka sunnuntai suunnittelin mun seuraavan viikon valmiiks mun paperikalenteriin. Merkkasin joka päivälle mun työajat, suunnittelin treenit ripotellen viikolle, ylhäällä oli myös kaikki ylimääränen kuten jutut jota pitää tehä kerran kahdessa viikossa (lasten lakanat, pelihuoneen imurointi yms), sekä pienessä lokerossa muu ylimääränen jota halusin hoitaa viikossa --> kirjottaa kirje suomi-ihmisille, ostaa alusvaatteita tai tehdä "meal prepping". Ja tammikuussa tämä jäi mulle ONNEKS tavaksi, ja nyt se on mielessä automaattisesti joka sunnuntai-ilta. Mun on vaan niin paljon helpompi hahmottaa koko viikko, ja omat tekemiset kun ne on mulla jossain konkreettisesti näkyvillä ja suunniteltuna.
Nyt Helmikuussa oon kuluttanut paljon mun vapaa-aikaa youtubessa, netflixissä ja googlettaen mikä ois mulle sopivin ja terveellisin ruokavalio. Lihaa en oo syönyt enää vuosiin, mutta muuten mun ruoka-valio oli ihan "normaali" (=pesto-ovo-lacto-vege). Nyt kuitenkin kaiken ruutuajan jälkeen oon helmikuussa kaikki itsetekemäni ruuat tehnyt vegaanisena. Olenko vegaani? EN. Edelleen kun mun perheellä on kerran viikossa vegepäivä, ja ku meillä on vegelasagnea jossa on eläinperäistä juustoa,- kermaa,- ja maitoa niin hyvällä ruokahalulla sitä vetelen. Mutta kaikki ruuat mitä itse oon tehnyt niin menee vegaanisena. "Normaalit" maidot, jogurtit ja kermat on ollut todella helppo vaihtaa täällä vegeversioihin, ja ei mulla ole vegejuustoa edes tehnyt mieli (hinnan puolesta) ostaa, vaikka vielä viimekuussa raastejuuston ripotteleminen minkätahansa ruuan päälle oli ihan mun vakkari.
Maaliskuussa ajattelin kiinnittää huomiota mun ihonhoitoon. Mulla on siihen aineet ja väineet, mutta oon vaan niin pirun joutava tollasissa asioissa. Se extra 5-10min joka siellä vessassa menis kun pesis hampaat&naaman kunnolla, viikottain kuoris kasvot ja huolehtis koko kropan rasvauksesta on vaan mun "ei kiinnosta" listalla. Hyvin on pärjätty tähänkin asti, niin en oo siihen niin panostanut. Mut tiedät et saisin mun ihoa NIIIIIIN paljon paremmaks jos vaan ottasin sen asiakseni...
Se mitä vuoden muilla kuukausilla tulee tähän mun kuukausittaiseen pohdintapussiin niin nähdään jatkossa. Tääkin alkoi mulla ihan vahingossa, mutta so far tää on toiminut mulle todella hyvin. Seurata viikottaista kalenterinäkymää, mutta pitää siellä takaraivossa se iso kokonaisuus mielessä kuitenkin!
MAANANTAI:
Jo viikonloppuna puhuttiin mun perheen kanssa, että Maanantaina koska pojilla ei ollut koulua niin mennään rinteeseen. Viikonloppuna säätiedotus lupas kuitenkin sadetta maanantaille, ja salaa vähän toivoin että saisin maanantain ihan vaan vapaa-päiväks eikä mentäs laskemaan, mutta niin vaan mä olin maanantaina 6.45am ylhäällä aamupuuroa syömässä ja patistamassa poikia joutumaan koska ajomatka rinteille oli kuitenkin 1.5h.
Autoon sulloutui kaikki neljä poikaa, isä ja minä.
Koska äidin monot oli mulle sopivat niin _pitkästä_ aikaa mulla oli sukset jalassa! Oon laskenut lumilaudalla niin kauan kun muistan, joten ilmoitin kaikille ettei mun taidoista saa odottaa liikoja, koska päivän laskuväline ei ollut minulle tuttu ja turvallinen. Mutta niin vain siinä kuule rinteessä menin MAXWELLIN KANSSA. Mun perheellä oli siis se apukapistus Maxwellin kanssa, koska tämä oli hänen ensimäinen kerta rinteessä. Vyötäisillesekä jalkojen välistä kiedottiin se tukiasia pienellä, ja siinä sit joko minulla tai isällä oli narut käsissä, ja siinä kuule ihan noin vain laskettiin isotkin rinteet pienen kanssa alas.
Mun isä oli ensin tottakai M:n kanssa, koska oli hänen ensimäinen kerta, ja mä sain viettää aivotonta laatuaikaa mun muiden poikien kanssa.
Kun M kyllästyi laskemaan, pyysi isä mua katsomaan pientä silmällä ja hän meni laskemaan vanhempien poikien kanssa. M pyysi mua rakentamaan lumilinnaa ja mitälie lumessa leikkimään, mutta ilmoitin koska tänne on laskettelemaan tultu niin en lumileikkeihin lähde --> haluan rinteeseen. Pieni otti sen pohdintaan ja oli HUIKEAA huomata kuinka hänen kasvoillaan ilme muuttui paljon innostuneemmaksi ja niin vain sitä rinteeseen mentiin!
Täytyy myöntää, että ihan minun takia muutama lasku tehtiin tylsässä lastenrinteessä, koska en mä oo koskaan ketään 4v:tä opettanut laskemaan. Ja kun musta tuli tarpeeksi itsevarma, niin siitä kuule mentiin tulihisseillä isoihin rinteisiin ja oikein mallikaasti tultiin laskien alas. Molemmat omilla suksilla (eikä isän sylissä, niinkun aijemmin todistin tapahtuvan).
Lasten kanssa on tärkeää pitää positiivisuutta yllä, ja kehua pientä tekemisistään _kokoajan_. Ja kun niitä pyllähdyksiä tulee niin kertoa (ja jopa näyttää) että kaikki välillä pyllähtelee, se on ihan okei ja siitä kokoajan paremmaksi tullaan. Jos asiat osaa tehdä leikin kautta niin kyllä kaiken saa tehtyä hymyssä suin!
Kotiin palatessa, vaikka mulla ei ollutkaan työajaksi merkattuna, niin pienimmän kanssa olin koko loppuillan nukkumaan menoon asti. Meillä oli niin hyvä draivi yllä, etten halunnut sitä viedä pois ja ottaa itselleni leffa-aikaa.
Kerrassaan ihana maanantai!
TIISTAI:
Aamulla työskentelin senverran, et ajoin pienimmän kouluun. Mun hostäiti oli kotona aamun auttamassa, joten mun työnsisältö oli hyvin vähäinen.
Kotiin palattua (jo ennen 8am) siivosin huoneen, kirjotin pitkästä aikaa suomeen kirjeen ja siitä pienen välipalan jälkeen suuntasin salille.
Mulla oli tämä viikko "isot painot, pienet toistot" ajatus salilla. (Vaihdan sen kahden viikon välein "pienemmät painot, enemmän toistoja", jotta kroppa ei ehdi tylsistyä siihen samaan jammaukseen kokoajan). Päivän urakkana oli jalat&peppu! Salille päästyä ei kuitenkaan yhtään innostanut leikkiä kovilla painoilla, joten ihan extempore päätin vaihtaa treenin jumppasaliin tehden liikkuvampia liikeitä ihan vaan kehon painolla, kuitenkin kohdistaen kaikki liikkeet jalkoihin ja takapuoleen ja herranjumala kuin hyvä treeni oli! :) Se, että mä haluan enemmän voimaa mun kroppaan, ei tapahdu väkipakko pullalla ja sen vähänniinkun tajusin vasta tämän kyseisen treenin aikana..
Salin jälkeen alkoikin työnteko 12.30pm- 8.15pm ja ulkona oli +25'C lämmintä!!!!!!!!
Nappasin pienen koulusta, tultiin kotiin syömään lounas ja siitä suoraan suunnattiin _pitkästä aikaa_ ulkoleikkipuistoon, ja voi sitä riemua pienessä, kun pääsi ulos termaamaan lämpimään muiden lapsien kanssa!
Kun vanhemmat pojat tulee 3pm- 3.45pm välillä kotiin, loppuilta olikin lähinnä kuskaamista harrastuksiin ja ilraruuan valmistelua. Tottakai kaikki "joutoaika" termattiin pienen kanssa pihalla, joka oli todella antoisaa.
Helmikuussa, teepparissa ja pöksyissä ulkona. YES PLEASE.
KESKIVIIKKO:
(_PARAS KESKIVIIKKO TÄNÄVUONNA_)
Siis mistä aloitan?
Ensinnäikin tänään oli kans teeppari lämmintä, mutta pilvistä joten BEST.
Aamu alkoi yhdessä Joosepin kanssa ja herättyä lähdettiin meidän lemppari aamupala mestaan syömään! Unfortunately en ottanut kuvaa, mutta voin kertoa teille. 2 kananmunan valkuaisen munajas w/ sipulia, sieniä, tomaattia & paprikaa. Kaksi paahtoleipää hillolla sekä iso hedelmäkippo. Ja tottakai vettä ja kaksi kuppia kahvia. KYLLÄ KIITOS. Voiko päivää enää paremmin edes aloittaa? Aamupalan jälkeen rynnistin hakemaan Maxwellin koulusta ja lähdettiin meidän "urheilukeskukseen" (uimahalli, ryhmäliikunta, kuntosali & pallopeli huone) jossa Maxwellillä oli uimakoulu. Pieni on kehittynyt niiiiiiiiiiin paljon siitä kun kuukausia sitten hän ei edes suostunut varpaita laittaa altaaseen, ja nyt rupeltaa menemään itse ilman avustuksia pienen matkan! Altaaseen hyppiminen on ihan huippujuttu, ja lahjontaa on muutaman kerran pitänyt käyttää apuna että tänän vesipedon saa poistumaan altailta :D
Uimakoulun jälkeen oli siis Maxwellin yks lemppariasioista vuorossa --> "Child watch". Joka on siis leikkihuone lapsille ojaajien seurauksella, jotta vanhemmat (tai lastenhoitajat, köh köh) pääsee omien urheilusuorituksiensa kimppuun!
Mulla oli tänään vuorossa salilla vatsat treenaminen, ja vielä ennen treenin aloittamista olin ihan "plääääh" fiiliksillä, koska mulla ei vaan yksinkertaisesti ole vatsalihaksia. Mä voin punnertaa, kyykätä tai tehdä selkiä ihan hyvän määrän mutta vatsat ei vaan todellakaan ole mun mukaavuusaluetta treenata KOSKA SIELLÄ EI OLE LIHAKSIA. Ihan vaan koska en niitä koskaan treena, kun se on niin vastoinmielistä ja "rankkaa"..... Vielä ennen treenin aloittamista mietin, että otanko ollenkaan lisäpainoja mukaan vai en, kun "eihän se kuitenkaan onnistu" MUTTA NIIN SITÄ VAIN TEIN PARHAAN VATSATREENIN IKINÄ. Sain laitettua 2.5kg lisäpainoa mun treeniin, kun kuukausi sitten tämä kyseinen liike ei onnistunut edes vain omalla kehon painolla!
Mä sain tästä niin ison onnistumisen tunteen, olin niin ylpeä itsestäni jotta koko lopputreeni oli ihan kun juhlaa vain! En malta odottaa, että pääsen treenaamaan (vatsoja) uudestaan.
Kaikki aina sanoo, että kun huomaa tuloksia, niin se antaa lisäpuhtia treeniini, mutta mä en sitä ikinä uskonut kun olen niin malttamaton enkä konkreettista muutosta ole aikaisemmin huomannut. Ja vaikka ei vatsa vielä tämän yhden timantti-treenin jälkeen litteä olekkaan, niin kyllä se vaan pisti mun kokopäivän loistamaan!
Lounaan jälkeen Maxwell otti pienet uimisen uuvuttaman jälkeiset pikkupäikkärit jonka aikana mä laitoin vaikkien pyykkihuollon kondikseen. Päikkäreiden jälkeen leivottiin "aamupala keksejä" ja mä ihan pistin imuroiden keittiön JA LASTEN PELIHUONEEN (joka on mun työlistalla kerran kahdessa viikossa, mutta joka todellisuudessa tapahtuu kerran kahdessa kuukaudessa....) Isoja poikia ajettiin harrastuksiin, ja minun sekä meidän päivä oli vaan kaikinpuolin niin onnistunut ettei tässä ole edes mitään rajaa!
TORSTAI:
Aamu alkoi hitaasti, koska Maxwell päätti nukkua paljon pitempään mitä yleensä. Hän heräili vasta juuri ennen kahdeksaa, joka tarkoitti mulle vähän pitempää aamuvuoroa, koska en halunnut pientä herättää "ajoissa" jotta mun työaika ei venyisi.
Isot pojat oli kaikki poissa talosta jo 8.10am ja Maxwellikin oli koululla ennen yhdeksää, ja mun matka suuntasi yllättäen kuntosalille. Eilisestä vielä hyvä draivi päällä lisäsin painoja myös mun käsitreeniin ja siinä sitä hikoilinkin ihan hyvän määrän.
Olin tavallista myöhempään kotona (koska työskentelin aamulla tavallista pitempään, wau mikä aivotoiminta) joten lounaaksi söin ISON kulhollisen salaattia, ja vaikka päikkärit houkutteli pysyin hereillä koko taukoni ajan.
Maxwellin hain koulusta tuttuun tapaan puolenpäivän jälkeen, ja mentiin kahteen eri sisäleikkipuistoon ennenkun isot pojat tuli koulusta ja me jämähdettiin kotiin.
Kaikilla oli tänään kans uintitreenejä, (kahdessa eri paikassa) niin päätin multitaskata ja jäädä hallille läppärin kanssa, ja antaa Maxwellin katsoa mun iPadiltä omia showtaan tunnin ajan joten mun tarvitsi ajaa reilu 30min vähemmän ja kuluttaa vastaavasti reilu tunti hallilla.
Mun hostisä ja yks pojista jumittivat liikenteessä vähän pidempään joten mun työaika päättyi vasta 8.15pm, mutta eipä se . nyt kovin häirinnyt. Kaikilla on nälkä ja iltapesut tekemättä, joten ainakin tekemistä riitti.
PERJANTAI:
Uuuuuuuu, joo piti hetki miettiä, mut min perjantai oli tosi helppo. Mun hostisä laittoi viestiä aamulla haluanko lähteä heidän kanssaan syömään "fish and fry" vai teenkö mieluummin omia juttujani, ja koska tiesin jo valmiiksi, että en löytäisi tuolta mitään vegaanista ateriaa jäin suosiolla kotiin, joka tarkoitti mun työajan lyhenemistä 12.30pm - 5.30pm (wohoooo!)
Aamulla heräämisen ja chillailun jälkeen suuntasin salille tekeen rauhassa mun jalka,- ja pyllytreenin. Peseytymisen jälkeen lähdin hakemaan pientä koulusta, ja mentiin uimaan puoleksitoista tunniksi. Kun kiirehdittiin (aka. heli oli väsynyt lillumaan vedessä) pukkareille laittamaan vaatteita päälle, mun hostäiti oli tekstannut mulle, että hän on kotona isojen poikien tullessa, joten voin olla M:n kanssa ulkona kauemmin.
Ja koska kotiin ei ollutkaan hoppua, annoin M:lle muutaman leikkipaikka vaihtoehdon ja päädyttiin McDonald'siin melkein kahdeksi lisätunniksi.
Kotona sitten vielä reilu tunti vaan oleiltiin kaikkien poikien kanssa, ja 5.30pm he suuntasivat ulos syömään ja mä suuntasin kauppaan ostamaan itselleni ensiviikon ruokatarpeet (jotka valmistin aterikoiksi JO lauantai aamuna!)
Kotiin palatessa selailin vaan youtubea ja olin ajoissa pedissä, koska tämä tyttö oli viikosta hyvin väsy!
Ihanaa jos siellä edes jollain riitti kiinnostus edes selata tänneasti.
Mitä mieltä?
Oisko kivempi lukea pitempi tarina yhdestä päivästä, vai lyhyempi kooste koko viikosta?
Lähetän paljon rakkautta kotisuomeen! <3
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Mitä vuosi 2017 opetti mulle?
1. Jos olen vihainen, kiukkuinen, rikki tai loukkaantunut älä aloita sanasotaa illalla juuri enne nukkumaanmenoa. Nuku yön yli ja aloita sanasota vasta aamulla jos se tuntuu vielä tarpeelliselta. Mä luotan mun ystävään Estheriin todella paljon, ja ollaan tällähetkellä kuin parhaita kavereita, vaikka ollaankin täysin eri maissa ja eri kellonajalla. Hänestä tuli mulle kuitenkin niin läheinen ystävä, että kaikki huolet, murheet ja mietteet menee aina hänen kauttaan. Tässä melkein vuoden ystävyyssuhteen aikana ollaankin todettu, että jos mulla on joku vähän timakampi meiliala menoillaan niin mun pitää ensin nukkua yön yli eikä aloittaa sanasotaa siltä istumalta. Tää on ollut mulle todella toimiva ja avulias huomata!
Jos mä en itse sitä siinä hetkellä tajua, niin Esther yleensä mut patistaa unille ennenkun aloitan mun sanallisen maailmansodan mistä ikinä kenenkin kanssa oli kyse. Väsyneenä ja kiihtyneenä mä en todellakaan vaan tee niitä kirkkaimpia päätöksiä, vaikka usein siinä hetkessä luulenkin.
2. Kaikki tekee virheitä. Se, että yks sun ympärillä olevista ihmisistä on tehny virheitä, ei tarkota että kaikki tekis sitä samaa virhettä uudestaan ja uudestaan. Mun piti vaan oppia olemaan tarkkana ja tulkita ihmisiä oikein. Jos sä rupeat tulkitsemaan ympärilläs olevia ihmisiä, niin kyllä sen aika nopeasti huomaa ketkä on oikeesti sun kanssa. Ketkä jaksaa odottaa sekä sanoilla ja teioilla näyttää että ovat siinä vieressä. Jos se toinen henkilö ei kuuntele sua, tai hakee vain kokoajan omaa etuaan... Giiiiirl that's not okay.
3. "Ajatuksen tasolla" ei riitä. Tän kolmannen (MOI ÄITI) oon tiedostanut ja mulle on sitä toitotettu niin kauan kun jaksan muistaa. Erityisesti Suomessa asuessa joko vanhempien luona tai asuessa yksin. Mun muisti on todella huono, kyllä tiedetään tiedetään. Mutta noteerasinko mä sitä itse mitenkään, EN. Se on nyt tänävuonna muuttunut. Kun asuu vieraassa perheessä ja työskentelee heille (ja pitää huolta heidän tärkeimmistään, eli lapsista) ei halua tehdä virheitä. Haluaa ansaita luottamuksen ja pitää sen yllä. Ja mä en todellakaan muista mitään jos se ei ole mulla ylhäällä.
Mun omat jutut mulla on ylhäällä mun paperikalenterissa mun huoneen pöydällä (suomeksi, joten ei pelkoa että muut tulisi urkkimaan) ja kaikki työhön liittyvät muistettavat on huutamassa mulle puhelimen kalenterissa. Myös mun hostpojat oon opettanut laittamaan asioita puhelimen kalenteriin ylös koska vuosien kokemuksella tiedän että se toimii mulle.
Jos mä en itse sitä siinä hetkellä tajua, niin Esther yleensä mut patistaa unille ennenkun aloitan mun sanallisen maailmansodan mistä ikinä kenenkin kanssa oli kyse. Väsyneenä ja kiihtyneenä mä en todellakaan vaan tee niitä kirkkaimpia päätöksiä, vaikka usein siinä hetkessä luulenkin.
2. Kaikki tekee virheitä. Se, että yks sun ympärillä olevista ihmisistä on tehny virheitä, ei tarkota että kaikki tekis sitä samaa virhettä uudestaan ja uudestaan. Mun piti vaan oppia olemaan tarkkana ja tulkita ihmisiä oikein. Jos sä rupeat tulkitsemaan ympärilläs olevia ihmisiä, niin kyllä sen aika nopeasti huomaa ketkä on oikeesti sun kanssa. Ketkä jaksaa odottaa sekä sanoilla ja teioilla näyttää että ovat siinä vieressä. Jos se toinen henkilö ei kuuntele sua, tai hakee vain kokoajan omaa etuaan... Giiiiirl that's not okay.
3. "Ajatuksen tasolla" ei riitä. Tän kolmannen (MOI ÄITI) oon tiedostanut ja mulle on sitä toitotettu niin kauan kun jaksan muistaa. Erityisesti Suomessa asuessa joko vanhempien luona tai asuessa yksin. Mun muisti on todella huono, kyllä tiedetään tiedetään. Mutta noteerasinko mä sitä itse mitenkään, EN. Se on nyt tänävuonna muuttunut. Kun asuu vieraassa perheessä ja työskentelee heille (ja pitää huolta heidän tärkeimmistään, eli lapsista) ei halua tehdä virheitä. Haluaa ansaita luottamuksen ja pitää sen yllä. Ja mä en todellakaan muista mitään jos se ei ole mulla ylhäällä.
Mun omat jutut mulla on ylhäällä mun paperikalenterissa mun huoneen pöydällä (suomeksi, joten ei pelkoa että muut tulisi urkkimaan) ja kaikki työhön liittyvät muistettavat on huutamassa mulle puhelimen kalenterissa. Myös mun hostpojat oon opettanut laittamaan asioita puhelimen kalenteriin ylös koska vuosien kokemuksella tiedän että se toimii mulle.
sunnuntai 28. tammikuuta 2018
Perjantai herkuttelut
Reilun viikon mä olin syömättä mitään herkkuja tai snäksejä, mutta perjantai iltana teki vaan niin mieli että se meni siinä sitten. Meillä oli hillomunkkeja kotona ja mä ihan hyvällä omallatunnolla yhden vetelin. Myös kun tietokoneen kanssa tuli valvottua vähän myöhempään niin siinä aamuyöstä vielä kipusin rappuset ylös ja hain itselleni jämät sipseistä :):):):).
Jos kaks pahinta "vastusta" tässä pitäis valita niin ehdottomasti sipsit ja jäätelö. En tiedä mikä noissa kahdessa on, mutta mun mielestä parhaita herkkuja ikinä.
Koska posti kulkee yleensä 10 päivää Usa-Suomi niin laitoin perheenjäsenille pienet ystävänpäivätervehdykset postitse. Kun noista herkuista tossa jo puhuttiin, niin sopii hyvin teemaan ;)
Tänään kans ensimmäistä kertaa treenasin salilla _olkapäitä_. Siis joo, kyllä. En een pienessä päässäni tiennyt, että niitä treenataan erikseen mutta GIRL nyt ne on tulessa! Oon kasannut youtubesta löytämiäni treenejä yhteen ja sit puhelinmessa mulla on jokaiselle lihasryhmälle omat pikku kansiot jossa ja liikkeet jne.
Ja täytyy kyllä sanoa, että kun olkapäihin sai niin kivasti heti sen tuntuman niin siitä tuli yks mun lemppareita treenata.
Nyt jos siellä on nuorempia lukijoita, olen hyvin tietoinen että tällähetkellä ainut mitä treenataan on peppu, mutta mulla se ei todellakaan oo enään yks mun lempparipäivistä salilla.
Tälläviikolla tosissaan työskentelin kans launataina, joten mun ainut kokonainen vapaa-päivä oli tämä kyseinen sunnuntai, ja siitä on "minun päiväni" videota tulossa jos se osoittautuu hyväksi.
Oon kans miettinyt mun sosiaalisia medioita nyt enemmän, ja mulla saattaa ehkä helmikuussa vaihtua Youtuben puolelle kieli englanniksi. Ihan vaan koska niitä videoita teen itselleni ja mun tämänhetken parhaimmat kaverit eivät ymmärrä Suomea, joten tuntuis paremmalta ainakin kokeilla että miten se sujuu.
Plus nyt kun en seurustele, mun molemmat hyvät EX-AuPair ystävät on eri pallonpuoliskolla, niin ei sitä Englantia enää tule puhuttua läheskään niin paljon kun viimevuonna....
Viikko kerrallaan tässä mennään, ja katotaan mitä kaikkea kivaa tässä tulee vastaan!
Jos kaks pahinta "vastusta" tässä pitäis valita niin ehdottomasti sipsit ja jäätelö. En tiedä mikä noissa kahdessa on, mutta mun mielestä parhaita herkkuja ikinä.
Koska posti kulkee yleensä 10 päivää Usa-Suomi niin laitoin perheenjäsenille pienet ystävänpäivätervehdykset postitse. Kun noista herkuista tossa jo puhuttiin, niin sopii hyvin teemaan ;)
Tänään kans ensimmäistä kertaa treenasin salilla _olkapäitä_. Siis joo, kyllä. En een pienessä päässäni tiennyt, että niitä treenataan erikseen mutta GIRL nyt ne on tulessa! Oon kasannut youtubesta löytämiäni treenejä yhteen ja sit puhelinmessa mulla on jokaiselle lihasryhmälle omat pikku kansiot jossa ja liikkeet jne.
Ja täytyy kyllä sanoa, että kun olkapäihin sai niin kivasti heti sen tuntuman niin siitä tuli yks mun lemppareita treenata.
Nyt jos siellä on nuorempia lukijoita, olen hyvin tietoinen että tällähetkellä ainut mitä treenataan on peppu, mutta mulla se ei todellakaan oo enään yks mun lempparipäivistä salilla.
Tälläviikolla tosissaan työskentelin kans launataina, joten mun ainut kokonainen vapaa-päivä oli tämä kyseinen sunnuntai, ja siitä on "minun päiväni" videota tulossa jos se osoittautuu hyväksi.
Oon kans miettinyt mun sosiaalisia medioita nyt enemmän, ja mulla saattaa ehkä helmikuussa vaihtua Youtuben puolelle kieli englanniksi. Ihan vaan koska niitä videoita teen itselleni ja mun tämänhetken parhaimmat kaverit eivät ymmärrä Suomea, joten tuntuis paremmalta ainakin kokeilla että miten se sujuu.
Plus nyt kun en seurustele, mun molemmat hyvät EX-AuPair ystävät on eri pallonpuoliskolla, niin ei sitä Englantia enää tule puhuttua läheskään niin paljon kun viimevuonna....
Viikko kerrallaan tässä mennään, ja katotaan mitä kaikkea kivaa tässä tulee vastaan!
torstai 25. tammikuuta 2018
Mun mietteitä Country laulujen takaa
Koska mä tossa edellissä postauksessa muutamalla sanalla sanoin siitä, miten enää nykyään kuuntelen Country musiikkia, niin haluan antaa teille muutaman esimerkin.
Tottakai suosittelen Spotifysta kuuntelemaan tätä:
https://open.spotify.com/user/spotify/playlist/37i9dQZF1DX1lVhptIYRda
mutta lisään myös muutaman laulun mun oman mieltymyksen mukaan. Saatan tehdä tälle postaukselle jatkoa, joten nää laulut tässä on enemmän mun viimevuoden alkuajoilta täällä.
Ensinnäkin, suomessa ollessa rakkaulaulut sai mut vaan pahoinvoivaks, ja en niistä suuremmin välittänyt. Täällä mut kuitenkin opetettiin uskomaan rakkauteen niin suurinosa näistä on lässynlää lauluja, ja vaikka tällähetkellä sinkkuna menenkin niin silti nää laulut on mun ihan lemppareita.
I met a Girl - Sam Hunt
Tää kyseinen laulu oli mahdollisesti ensimäinen country laulu joka todella sai mun huomion. Ensimäinen laulu jonka mun ex poikaystävä (aijon jatkossa sanoa hänet vain nimellä Jooseppi) mulle linkkas. Tää on vain yks niitä lauluja joilla tulee aina olemaan erityispaikka sydämessä, you know?
https://open.spotify.com/track/5XlcpDwnzx2V7QwYwwhml0 (spotify)
https://www.youtube.com/watch?v=-Exfo3tcqnE (youtube)
Hurricane - Luke Combs
Mun ensimäisen vuoden alussa tää kappale tuli radiosta ihan koko ajan, ja jotenkin siinä siitä sit oppi tykkäämään. Ja tää kappale mun kavereiden seurassa onkin saanut nimityksen kappaleena joka opetti mun rakastumaan Country musiikkiin!
https://open.spotify.com/track/6xHI9KjUjYT0FPtGO8Mxa1 (spotify)
https://www.youtube.com/watch?v=BixwVsiDdZM (youtube)
Body like a back road - Sam Hunt
(as fast as I can)
Tää laulu menee siis mulla ja mun nuorimmalla host pojalla nimellä "as fast as I can". Tottakai kun mä ajan poikia ympäriinsä niin paljon ja yleensä mä päätän mitä musiikkia kuunnellaan, ja useinmiten se on Country ja tää laulu in ihan mun kohta 4v:n lemppari. Tätä kuunnella jatkuvalla syötöllä helposi hallilta kotiin 20min matka.
https://open.spotify.com/track/1W0z9ZFfzkpvAQ23Sd7Cti (spotify)
https://www.youtube.com/watch?v=Mdh2p03cRfw (youtube)
Danielle Bradbery - Human Diary Spotify & Youtube
Danielle Bradbery - Worth it Spotify & Youtube
Danielle Bradbery - Potential Spotify & Youtube
Danielle Bradbery - Sway Spotify & Youtube
Ensimäinen kappale joka mulla oli tältä artistista mun soittolistalla (jonka en sillon tiennyt vielä olevan country musiikkia) oli nimeltään Friend Zone ja tätä ihan tosissaan muistan kuunnelleeni paljon jo Joensuussa asuessani. Yks mun lemppari artisteista ATM.
Kelsea Ballerini - Peter Pan Spotify & Youtube
Kelsea Ballerni - Legends Spotify & Youtube
Kyseiseltä artistilta mulla oli useampikin kappale jo mun soittolistalla jo mun Joensuussa asuessani, mm. First time, Yeah boy & Love me like you mean it. Niinkun huomaa niin kyllä ne rakkauslaulut vaan aina iskee, nyt vielä enemmän kun Joensuu aikana.
Jos nyt hypätään tästä yli noin 6 kuukautta, eli minun ja Joosepin seurustelu aika ja mun kaikki eromusiikki (josta voin ja luultavasti teen erillisen postauksen myöhemmin) niin laitan vielä kaks mun lempparia ihan tällähetkellä.
Eiköhän tässä sitten ala olla tarpeeksi kuunneltavaa teille hetkeen!
Female - Keith Urban
Tämä kyseinen laulu on todella lähellä mun sydäntä, ja todella mukaansa vievä. Mun mielestä tässä on paljon todella hyviä asioita otettu ja tuotu esille todella neutraalilla tavalla. Tää todellakin soi paljon mulla huoneessa ja ajaessa tällähetkellä!
https://open.spotify.com/track/2TOdiyCwN0fSpKWtZGaPaJ (Spotify)
https://www.youtube.com/watch?v=_qSW96a2aKY (Youtube)
Do I Make You Wanna - Billy Currington
Vasta ihan hetki sitten tajusin tän lisätä mun soittolistalle, vaikka tää on radiosta jo soinut hetken aikaa. Tätä voisin kuunnella ihan vaan kavereiden kanssa tai sit sen oman kumppanin. Musta tää sopii niin moneen tilanteeseen ja on yksinkertasesti vaan tosi kaunis laulu.
https://open.spotify.com/track/3I7krC8kr0gFR7P6vInR1I (Spotify)
https://www.youtube.com/watch?v=RqogSep6lwA (Youtube)
Siinä tosissaan alkua tälle mun "blogi postaus sarjalle".
Se miks mä haluaisin tehdä tästä sarjaa nykyään, on koska mulla ei oo missään ylhäällä niitä lauluja jota kuuntelin kun olin yläasteella, ja tän vuoden aikana oon muutaman saanut pelastettua muistini syövereistä kun jossain on se laulu vahingossa soinut ja mulle tuonut kunnon flash backit 13v Helistä!
Toivottavasti tää postaus vähän rohkaisi teitä kuuntelemaan musiikkia oman genren ulkopuolelta. Mä olin aijemmin just sellanen jolla soi pelkästään NRJ radiosta ja täällä Joosepin kanssa parisuhteen alussa oli todella tuskaa kokoajan vaan kuunnella sitä Country hömpötystä (tottakai mä sain soittaa musiikkia aina kun halusin, mutta en ikinä vaivautunut), mutta nyt oon hänelle siitä todella kiitollinen koska mun musiikki genre on vaan laajentunut.
Ihanaa viikonloppua kaikille! <3
Tottakai suosittelen Spotifysta kuuntelemaan tätä:
https://open.spotify.com/user/spotify/playlist/37i9dQZF1DX1lVhptIYRda
mutta lisään myös muutaman laulun mun oman mieltymyksen mukaan. Saatan tehdä tälle postaukselle jatkoa, joten nää laulut tässä on enemmän mun viimevuoden alkuajoilta täällä.
Ensinnäkin, suomessa ollessa rakkaulaulut sai mut vaan pahoinvoivaks, ja en niistä suuremmin välittänyt. Täällä mut kuitenkin opetettiin uskomaan rakkauteen niin suurinosa näistä on lässynlää lauluja, ja vaikka tällähetkellä sinkkuna menenkin niin silti nää laulut on mun ihan lemppareita.
I met a Girl - Sam Hunt
Tää kyseinen laulu oli mahdollisesti ensimäinen country laulu joka todella sai mun huomion. Ensimäinen laulu jonka mun ex poikaystävä (aijon jatkossa sanoa hänet vain nimellä Jooseppi) mulle linkkas. Tää on vain yks niitä lauluja joilla tulee aina olemaan erityispaikka sydämessä, you know?
https://open.spotify.com/track/5XlcpDwnzx2V7QwYwwhml0 (spotify)
https://www.youtube.com/watch?v=-Exfo3tcqnE (youtube)
Hurricane - Luke Combs
Mun ensimäisen vuoden alussa tää kappale tuli radiosta ihan koko ajan, ja jotenkin siinä siitä sit oppi tykkäämään. Ja tää kappale mun kavereiden seurassa onkin saanut nimityksen kappaleena joka opetti mun rakastumaan Country musiikkiin!
https://open.spotify.com/track/6xHI9KjUjYT0FPtGO8Mxa1 (spotify)
https://www.youtube.com/watch?v=BixwVsiDdZM (youtube)
Body like a back road - Sam Hunt
(as fast as I can)
Tää laulu menee siis mulla ja mun nuorimmalla host pojalla nimellä "as fast as I can". Tottakai kun mä ajan poikia ympäriinsä niin paljon ja yleensä mä päätän mitä musiikkia kuunnellaan, ja useinmiten se on Country ja tää laulu in ihan mun kohta 4v:n lemppari. Tätä kuunnella jatkuvalla syötöllä helposi hallilta kotiin 20min matka.
https://open.spotify.com/track/1W0z9ZFfzkpvAQ23Sd7Cti (spotify)
https://www.youtube.com/watch?v=Mdh2p03cRfw (youtube)
Danielle Bradbery - Human Diary Spotify & Youtube
Danielle Bradbery - Worth it Spotify & Youtube
Danielle Bradbery - Potential Spotify & Youtube
Danielle Bradbery - Sway Spotify & Youtube
Ensimäinen kappale joka mulla oli tältä artistista mun soittolistalla (jonka en sillon tiennyt vielä olevan country musiikkia) oli nimeltään Friend Zone ja tätä ihan tosissaan muistan kuunnelleeni paljon jo Joensuussa asuessani. Yks mun lemppari artisteista ATM.
Kelsea Ballerini - Peter Pan Spotify & Youtube
Kelsea Ballerni - Legends Spotify & Youtube
Kyseiseltä artistilta mulla oli useampikin kappale jo mun soittolistalla jo mun Joensuussa asuessani, mm. First time, Yeah boy & Love me like you mean it. Niinkun huomaa niin kyllä ne rakkauslaulut vaan aina iskee, nyt vielä enemmän kun Joensuu aikana.
Jos nyt hypätään tästä yli noin 6 kuukautta, eli minun ja Joosepin seurustelu aika ja mun kaikki eromusiikki (josta voin ja luultavasti teen erillisen postauksen myöhemmin) niin laitan vielä kaks mun lempparia ihan tällähetkellä.
Eiköhän tässä sitten ala olla tarpeeksi kuunneltavaa teille hetkeen!
Female - Keith Urban
Tämä kyseinen laulu on todella lähellä mun sydäntä, ja todella mukaansa vievä. Mun mielestä tässä on paljon todella hyviä asioita otettu ja tuotu esille todella neutraalilla tavalla. Tää todellakin soi paljon mulla huoneessa ja ajaessa tällähetkellä!
https://open.spotify.com/track/2TOdiyCwN0fSpKWtZGaPaJ (Spotify)
https://www.youtube.com/watch?v=_qSW96a2aKY (Youtube)
Do I Make You Wanna - Billy Currington
Vasta ihan hetki sitten tajusin tän lisätä mun soittolistalle, vaikka tää on radiosta jo soinut hetken aikaa. Tätä voisin kuunnella ihan vaan kavereiden kanssa tai sit sen oman kumppanin. Musta tää sopii niin moneen tilanteeseen ja on yksinkertasesti vaan tosi kaunis laulu.
https://open.spotify.com/track/3I7krC8kr0gFR7P6vInR1I (Spotify)
https://www.youtube.com/watch?v=RqogSep6lwA (Youtube)
Siinä tosissaan alkua tälle mun "blogi postaus sarjalle".
Se miks mä haluaisin tehdä tästä sarjaa nykyään, on koska mulla ei oo missään ylhäällä niitä lauluja jota kuuntelin kun olin yläasteella, ja tän vuoden aikana oon muutaman saanut pelastettua muistini syövereistä kun jossain on se laulu vahingossa soinut ja mulle tuonut kunnon flash backit 13v Helistä!
Toivottavasti tää postaus vähän rohkaisi teitä kuuntelemaan musiikkia oman genren ulkopuolelta. Mä olin aijemmin just sellanen jolla soi pelkästään NRJ radiosta ja täällä Joosepin kanssa parisuhteen alussa oli todella tuskaa kokoajan vaan kuunnella sitä Country hömpötystä (tottakai mä sain soittaa musiikkia aina kun halusin, mutta en ikinä vaivautunut), mutta nyt oon hänelle siitä todella kiitollinen koska mun musiikki genre on vaan laajentunut.
Ihanaa viikonloppua kaikille! <3
tiistai 23. tammikuuta 2018
Ensimäinen viikko yksin
Viimeviikko oli tosissaan mun ensimäinen viikko "yksin" täällä, koska niinkun se on jo moneen kertaan tullut selväksi mun tämän hetkinen paras kaveri Esther lähti jo viimekesänä takaisin Saksaan vuoden AuPair:oinnin jälkeen, ja Rita joka tuli tänne mun kanssa samaan aikaan lopetti kans vuoden jälkeen ja on tällähetkellä lentokoneessa matkalla takaisin UuteenSeelantiin matkustamisensa jälkeen, joten viime viikko oli mun ensimmäinen "yksin" täällä.
Oon monta kertaa täällä jo sanonut, että mä nautin omasta seurastani kovin, mutta kyllä se viikonloppuisin aika käy vähän pitkäks. Tai mun aivot sanoo, että nykyään mulla on viikonloppuisin liikaa aikaa katsoa Netflixiä..
Ilokseni voin kuitenkin sanoa, että viimeviikolla oli yks herkutteluilta ja tein kaikki mun 5 treeniä jota viikolle suunnittelin, joten so far so good. Mä oikeesti ihan innoissaan ootan, että saan otettua "muutoskuvat" parin kuukauden päästä jos tähän tammikuiseen kuvaan on mitään muutosta.
Eilen maanantaina (joka on aina jalka,-peppupäivä salilla) otin kans mun maximit yhdestä laitteesta, joten innolla odotan saanko sitä muutettua parempaan tässä vuoden aikana. Mulla on muutamaan eri liikkeeseen ylhäällä tavoitteet mihin haluan päästä, mutta ehkä palaan myöhemmin siihen mikä oli honestly aloitustilanne ja missä nykyään mennään. Haluan ensin nähdä onko mun itsekurilla tähän pysymistä vai ei.
Tosissaan viimeviikolla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Lauantaina sain jostain aika ikävän päänsäryn joka katosi vasta sunnuntai yönä, mutta luultavasti johtui vain liian vähäisestä veden juonnista. Enkä halunnut rueta popsimaan särkylääkeitä, joten se siitä.
Joo, ostin mä viimeviikolla Amazonista (ensimäistä kertaa ikinä) shaker juomapullon ja vähän jotain extraa boostaamaan mun treeneissä, ja kovasti mulla on muutama nettikauppa auki jos jotain vielä itselleni haalisin ennen mun "NO BUY:ta" mutta saa nähdä, mulla on tässä vielä viikko aikaa!
Ainiin, oonko ollenkaan täällä vielä maininnut miten mun musiikkimaku on vaihtunut vuoden aikana? Suomesta lähtiessä kuuntelin joko vanhaa rokkia tai ihan perus pop jumputusta, mutta kiitos ex poikaystäväni avun, tällähetkellä ainut soittolista joka Spotifysta mulla soi on "HOT COUNTRY". En edes itse tajunnut, mutta jo ennenkun mun ex poikaystävä tutustutti mut country musiikin pariin, mulla oli omalla soittolistalla muutama country kappale, ihan huomaamatta. Ja tällähetkellä country on mulla soimassa 90% ajasta!!
Mä toivon, et teillä on ihan mahtava viikko menossa!
Mä koitan pysyä aikataulussa ja palata tänne kuulumisiani kertomaan joka Sunnuntai! <3
sunnuntai 14. tammikuuta 2018
Toinen viikko tammikuuta + video(ita)
Toi video mikä pomppaa heti teidän kasvoille on kuvattu kuuden tammikuuta, ja siinä näkyy mun ihan tavallinen vapaa-päivä.
Linkkaan videon loppuun kans videon tai kaks jota oon tänävuonna ladannut jo youtubeen, koska tarkotus ois (vähintään) joka sunnuntai kirjottaa postaus tänne blogin puolelle ja joka keskiviikko julkasta video sit youtuben puolelle.
Mun tää viikko meni ihan mallikkaasti.
Poikkeuksellisesti tälläkiivokka työskentelin kans lauantaina, joten pelkästään tää sunnuntai oli kokonaan vapaa, mutta ihan vaan koska mun isä oli NewYorkissa töiden takia muutaman päivän ja mun vanhemmilla pojilla oli kisat launataina niin pidin mun pienimmälle seuraa Ritan kanssa suurimman osan päivästä, ettei hän tylsisty kisa-areenalle.
Ja koska Rita tämän tällä viikolla asui muutaman päivän mun luona ennen hänen matkustelujaan ja kotiin lähtöään, tuli vähän skipattua treenejä ja syötyä vähän sitä sun tätä, mutta tästä se nyt lähtee... :)
Niinkun oon sanonut aikasemminkin, Rita oli oikeastaan ainoa ystävä Joosepin lisäksi kenen kanssa tuntu helpolta viettää aikaa. Mulla on täällä kolme muutakin tyttökaveria jotka vastais heti ja viettäs aikaa mun kanssa jos kysysin, mutta saattaa olla että tää tulee olemaan vähän yksinäisempi vuosi. Mulla tulee vaan todella ahdistunut ja epämiellyttävä olo ihmisten kanssa joita en tunne, niin saa nähdä miten paljon saan itseäni parannettua siinä, jos olenkaan.
Ainiin, ja mullahan oli tosissaan synttärit tossa viimeviikon Sunnuntaina ja nyt näkyy jo ryppyjä naamassa ja oon alottanut googlettamaan kaikkia anti-ageing voiteita. Ja tää ei oo mikään vitsi. Jo ennenkun mittariin pyörähti 20 niin mulla alkoi ikäkriisi painaa.
Jooseppi sanoi mulle, et hänestä ikä 20 on just täydellinen koska ihmiset alkaa kohtelemaan sua kun aikuista kun ei sun iän lopussa ole enää sitä "nineTEEN" mutta mulle 20 kuulostaa vanhalta rupsahtaneelta mummolta.
Joten kunhan tästä kirjoittamastä pääsen, ryntään syömään lounasta ja suunnittelen tän päivän salitreenin. Ensviikolla pitää varmaan taas tehdä vähän ruokia pakastimeen, kun entiset alkaa loppumaan.. Kiinnostusta helpoista&halvoista kasvisruuista? Nappaanko kuvat ja kerron mun sapustukset tänne?
Tää mummo lähtee nyt kahvin keittoon ja sapustamaan, joten katsotaan minkälaista päivitystä mulla on ensiviikolla :)
lauantai 6. tammikuuta 2018
Uusi vuosi uudet kujeet
Ihanaa UuttaVuotta 2018!
Mä oon päättänyt (ja toivottavasti aijon pysyä päätöksessäni), että tästä tulee mun vuosi.
Miten voi olla, että mä oon harrastanut liikuntaa koko pienen ikäni, mutta silti tuntuu että jokakerta kun "aloitan uudestaan" oon ihan uusavuton?
Ala- sekä yläasteen harrastin sekä yleisurheilua (heittolajeja -> kuulantyöntö, keihään,- moukarin,- ja kiekonheitto eli ei siis todellakaan mitään cardiota) sekä kilpauintia (joka on TODELLA hyvää kropalle, jee!) mutta siltikään mä en ikinä oo ollut tyytyväinen mun kroppaan..
Joskus yläasteen aikoihin kävin aina sillontällön lenkillä jopa ennen koulua kuluttamassa valmiiksi päivän kaloreita, mutta koska juokseminen on mun inhokki asioita tehdä -listalla, sitä ei jatkunut kauaa.. Mut en mä omaa kroppaa niin paljon edes miettinyt yläasteen aikoihin, enemmän vasta kun muutin omilleni ja aloitin ammattikoulun.
Mähän menin alunperinkin kouluun vuotta aikasemmin, eli kävin kaikki mun koulun -97 kanssa. Ja kaikki oli olevinaan jo niin aikuisia amiksessa. Niin aikuisia.
Ei mulla ollut aikaa olla niin aikuinen, kun piti huolehtia koulu, työt ja oma eläminen ja hyvällä tuurilla vielä viettää sitä vähäistä vapaa-aikaa kavereiden ja perheen kanssa.
Älkää ymmärtäkö mua väärin, mä nautin ammattikoulu ajasta todella paljon, ja se on mun yksi ylpeyden aihe, koska ahkeralla työskentelylläni sain rahaa niin paljon säästöön, että pystyin ostamaan oman yksiön ennekun tänne jenkkeihin muutin.
Ja mun perhe ja mun muutamat ystävät tiesivät mun olevan kiireisiä, joten se ei ikinä heitä häirinnyt.
Anyways, amiksen aikoihin otin kuntosalijäsenyyksiä sinne sekä tänne, koska aikataulujeni kanssa mulla ei ollut mahdollisuutta olla kiinni missään harrastuksessa joka viikko tiettynä päivänä tiettyyn aikaan? Mun saattoi pitää jäädä koululle tekemään ryhmätyötä tai kiiruhtaa töihin, niin kuntosalilla kun ei ole tiettyä aikaa millon mennä niin se sopi minulle.
Alottaessa en tietenkään tiennyt mistään mitään, ja vieläkin teen lähinnä mikä tuntuu hyvältä. Googlaukseni jälkeen HIIT sekä painonnosto kuulostaa hyvältä. Eroon mun varsamakkaroista ja koko kropasta vahvempi. Vuoden lopussa (jos sinneasti päästään) haluan pystyä vetämään lekoja X määrän ja kyykkäämään X määrän kanssa.
Ja koska mulla on TODELLA HUONO itsekuri, niin mulla ei saa olla mun huoneessa (mielellään koko talossa) minkäänlaisia herkkuja näkyvillä tai mä syön ne kaikki, ykkösellä. (Mä oikeasti toivon et toi olit vitsi)
En voi laskea kuinka monta kertaa kuluvan vuoden aikana kun ollaan Ritan kanssa vietetty leffailtaa hän on kaupassa kysynyt otetaanko yksi sipsipurkki että meinaanko oikeasti jakaa vai ottaako hän oman itselleen..
Oon huomannut, et mulla toimii paremmin "kaikki tai ei mitään" tekniikka.
Se kuulostaa todella raa-alta, mutta mä en vaan pysty ottamaan suklaalevystä sitä muutamaa palaa ja jättää loppulevyä lojumaan muualle.. Tai kuka muu teistä syö 1.5l jäätelöä 24h sisällä ihan vaan koska se sattuu olemaan siinä pakkasessa? Yep, soooooooo mä menen tällä "kaikki tai EI MITÄÄN" tekniikalla nämä ensimmäiset kaksi kuukautta ja katsotaan sit maaliskuun alussa miten kaikki on sujunut.
Mä halusin viimevuoden alussa ottaa itselleni personal treinerin enemmän kun mitään, mutta ne on niiiiiiiiin kalliita.. Plus, mä haluan ajatella että olisin itse tarpeeksi vahva (heh, minä itse) laittamaan itseni ykkössijalle, enkä tarvitsisi muita siihen kertomaan..
Täytyy kyllä myöntää, että viimevuosi ja Joosepin kanssa seurustelu sai mut ymmärtämään, että ei mun tarvitse muuttaa itsessäni mitään, olen ihan tarpeeksi hyvä näin. Tiesin sen kokoajan tho, mutta tottakai se on kiva kuulla myös ulkopuoliselta.
Mutta mulla on ollut niin kauan mielessä ja yrityksessä tämä oman kropan kuntoon laittaminen niin jospa nyt sitten kuitenkin?
Seuraavaa vuotta vietän siis paaaaaaljon keittiössä sekä kuntosalilla, ja katsotaan mitä tulee. Ensimäiset "progress pictures" mä toivon että kahden kuukauden jälkeen jaksas mua painamaan pidemmälle. Nämä ensimäiset kaksi kuukautta vedän läpi ihan vaikka väkipakolla :)
Also, onko siellä muitakin kenen mielestä kasvojen pesu ja hoito (ja ylipäätään suihkussa käynti ja sen jälkeen ihon ja hiusten hoito) on maailman tylsin ja epämiellyttävin asia ikinä?
Mulla on siis todella kuiva ja herkkä iho, ja se vaatii paljon rasvausta ja öljyjä, mutta musta koko se prosessi on niin aikaavievä ja vaan yks niistä asioista jonka TODELLA helposti skippaan aamulla ja illalla :D Vasta kun tukasta tippuu rasvaa, ja kerran viikossa kun vaihdan lakanat tulee suihkussa käynti pakko, mutta miksi sinne suihkuun kipuaminen tai kasvojen pesu ja rasvaus on mun päässä niin epämiellyttävä prosessi? Tähän myös toivottavasti parannusta tänävuonna.
Mä oon päättänyt (ja toivottavasti aijon pysyä päätöksessäni), että tästä tulee mun vuosi.
Miten voi olla, että mä oon harrastanut liikuntaa koko pienen ikäni, mutta silti tuntuu että jokakerta kun "aloitan uudestaan" oon ihan uusavuton?
Ala- sekä yläasteen harrastin sekä yleisurheilua (heittolajeja -> kuulantyöntö, keihään,- moukarin,- ja kiekonheitto eli ei siis todellakaan mitään cardiota) sekä kilpauintia (joka on TODELLA hyvää kropalle, jee!) mutta siltikään mä en ikinä oo ollut tyytyväinen mun kroppaan..
Joskus yläasteen aikoihin kävin aina sillontällön lenkillä jopa ennen koulua kuluttamassa valmiiksi päivän kaloreita, mutta koska juokseminen on mun inhokki asioita tehdä -listalla, sitä ei jatkunut kauaa.. Mut en mä omaa kroppaa niin paljon edes miettinyt yläasteen aikoihin, enemmän vasta kun muutin omilleni ja aloitin ammattikoulun.
Mähän menin alunperinkin kouluun vuotta aikasemmin, eli kävin kaikki mun koulun -97 kanssa. Ja kaikki oli olevinaan jo niin aikuisia amiksessa. Niin aikuisia.
Ei mulla ollut aikaa olla niin aikuinen, kun piti huolehtia koulu, työt ja oma eläminen ja hyvällä tuurilla vielä viettää sitä vähäistä vapaa-aikaa kavereiden ja perheen kanssa.
Älkää ymmärtäkö mua väärin, mä nautin ammattikoulu ajasta todella paljon, ja se on mun yksi ylpeyden aihe, koska ahkeralla työskentelylläni sain rahaa niin paljon säästöön, että pystyin ostamaan oman yksiön ennekun tänne jenkkeihin muutin.
Ja mun perhe ja mun muutamat ystävät tiesivät mun olevan kiireisiä, joten se ei ikinä heitä häirinnyt.
Anyways, amiksen aikoihin otin kuntosalijäsenyyksiä sinne sekä tänne, koska aikataulujeni kanssa mulla ei ollut mahdollisuutta olla kiinni missään harrastuksessa joka viikko tiettynä päivänä tiettyyn aikaan? Mun saattoi pitää jäädä koululle tekemään ryhmätyötä tai kiiruhtaa töihin, niin kuntosalilla kun ei ole tiettyä aikaa millon mennä niin se sopi minulle.
Alottaessa en tietenkään tiennyt mistään mitään, ja vieläkin teen lähinnä mikä tuntuu hyvältä. Googlaukseni jälkeen HIIT sekä painonnosto kuulostaa hyvältä. Eroon mun varsamakkaroista ja koko kropasta vahvempi. Vuoden lopussa (jos sinneasti päästään) haluan pystyä vetämään lekoja X määrän ja kyykkäämään X määrän kanssa.
Ja koska mulla on TODELLA HUONO itsekuri, niin mulla ei saa olla mun huoneessa (mielellään koko talossa) minkäänlaisia herkkuja näkyvillä tai mä syön ne kaikki, ykkösellä. (Mä oikeasti toivon et toi olit vitsi)
En voi laskea kuinka monta kertaa kuluvan vuoden aikana kun ollaan Ritan kanssa vietetty leffailtaa hän on kaupassa kysynyt otetaanko yksi sipsipurkki että meinaanko oikeasti jakaa vai ottaako hän oman itselleen..
Oon huomannut, et mulla toimii paremmin "kaikki tai ei mitään" tekniikka.
Se kuulostaa todella raa-alta, mutta mä en vaan pysty ottamaan suklaalevystä sitä muutamaa palaa ja jättää loppulevyä lojumaan muualle.. Tai kuka muu teistä syö 1.5l jäätelöä 24h sisällä ihan vaan koska se sattuu olemaan siinä pakkasessa? Yep, soooooooo mä menen tällä "kaikki tai EI MITÄÄN" tekniikalla nämä ensimmäiset kaksi kuukautta ja katsotaan sit maaliskuun alussa miten kaikki on sujunut.
Mä halusin viimevuoden alussa ottaa itselleni personal treinerin enemmän kun mitään, mutta ne on niiiiiiiiin kalliita.. Plus, mä haluan ajatella että olisin itse tarpeeksi vahva (heh, minä itse) laittamaan itseni ykkössijalle, enkä tarvitsisi muita siihen kertomaan..
Täytyy kyllä myöntää, että viimevuosi ja Joosepin kanssa seurustelu sai mut ymmärtämään, että ei mun tarvitse muuttaa itsessäni mitään, olen ihan tarpeeksi hyvä näin. Tiesin sen kokoajan tho, mutta tottakai se on kiva kuulla myös ulkopuoliselta.
Mutta mulla on ollut niin kauan mielessä ja yrityksessä tämä oman kropan kuntoon laittaminen niin jospa nyt sitten kuitenkin?
Seuraavaa vuotta vietän siis paaaaaaljon keittiössä sekä kuntosalilla, ja katsotaan mitä tulee. Ensimäiset "progress pictures" mä toivon että kahden kuukauden jälkeen jaksas mua painamaan pidemmälle. Nämä ensimäiset kaksi kuukautta vedän läpi ihan vaikka väkipakolla :)
Also, onko siellä muitakin kenen mielestä kasvojen pesu ja hoito (ja ylipäätään suihkussa käynti ja sen jälkeen ihon ja hiusten hoito) on maailman tylsin ja epämiellyttävin asia ikinä?
Mulla on siis todella kuiva ja herkkä iho, ja se vaatii paljon rasvausta ja öljyjä, mutta musta koko se prosessi on niin aikaavievä ja vaan yks niistä asioista jonka TODELLA helposti skippaan aamulla ja illalla :D Vasta kun tukasta tippuu rasvaa, ja kerran viikossa kun vaihdan lakanat tulee suihkussa käynti pakko, mutta miksi sinne suihkuun kipuaminen tai kasvojen pesu ja rasvaus on mun päässä niin epämiellyttävä prosessi? Tähän myös toivottavasti parannusta tänävuonna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)