Mun Suomiläheiset on varmasti korviaan myöten täynnä mun viimeaikasia juttuja, koska ne on aika ykstoikkosta kuunneltavaa varmasti. That's why päätin teidätkin kuormittaa sillä tiedolla!
En halua valehdella ja sanoa et "oon muuttunu tässä kuukauden sisään niin paljon". En mä oo mihinkään muuttunu, mun kiinnostuksen kohteet on vaan muuttunu aika paljon.
Ennen kun mulle oli varmistunut host perhe jenkeistä, mä koitin ihan tosi kovasti keksiä itselleni syytä jäädä Joensuuhun, et mä haluaisin olla täällä.
Mä deittailin sillon mun mittapuulla paljon jätkiä, joka tarkottaa kesän sisään useampaa kun yhtä miestä. Kenenkään kans ei kuitenkaan toiminut ja joo sillon se harmitti mut nyt oon ihan tyytyväinen siihen. Ei heistä kukaan ois mun matkassa kestänyt. Jälkiviisaus on parasta.
Olin kans duunissa avoimempi, mietin asioita realistisesti ja juttelin ihmisille. Mulle on jo jonkun aikaa sanottu siitä et opin puhumaan tossa vuosi sitten, ja nyt kun kovasti halusin löytää syyn jäädä joensuuhun mä oikeasti juttelin mun työkavereille ja halusin heistä kavereita tai u know jotain kelle kertoa kuulumisia..
Miettisin myös paljon mun perhettä täällä, ja sitä kuinka paljon he on miuta auttanut, ylipäätään kaikessa. Ehkä mun ois kans aika maksaa vähän takasin, ja auttaa heitä mun vapaapäivinä. Ei se multa paljoa ois pois.
Juttelin kans muutamille vanhoille tutuille, ja nyt kovasti mietin yrittäsinkö saada meidän yläasteen tyttöporukkaa kasaan vielä kerran. Ei läksiäisinä mulle (niinkun vois luulla) vaan silleen jälleennäkemisenä. Siitä on kuitenkin 3.5v kun oon kunnolla ollut sen porukan kanssa.
Mut mikään näistä yllämainituista ei merkannut enää hetkeen mitään, kun mulle varmistui se hostperhe.
Monet kyseli multa kesän jälkeen et mites se AuPair -asia, oonko vielä menossa ja en osannu vastata. Olin niin kateissa itseni kanssa.
Monet kyseli et missä koulussa oon, mihin kouluihin tuun hakemaan, meenkö inttiin niinku oon haaveillu ja mikä musta tulee isona? Mua ahisti ihan hirveesti kaikki noi kysymykset.
Mulla oli ala-asteesta asti ollut valmis suunnitelma mun elämälle, ja yhtäkkiä tuntu siltä et mikään osa siitä ei enää tunnu miltään, Mikään ei tuu onnistumaan mitä oon miettiny.
Ei jenkkejä ja AuPair-asiaa, ei inttiä, ei koulua eikä Helsinkiä ja perhettä nuorena.
Nyt mun olo on helpottunut ja onnellinen kun saan sanoa ihmisille et mä lähden heti ensvuoden alussa. Ja siihen tää blogikin tulee paljon painottumaan, ja oikeestaa mun kaikki sosiaalinen media, ja oikeestaan koko mun elämä.
Musta on surullista myöntää, mut mulla ei oo täällä mitään mikä mua pitäs.
Älkää nyt käsittäkö väärin, mulla on muutama ystävä Joensuussa, muutama Helsingissä ja sit mulla on perhe&sukulaiset. Plus mun kohdalla duuni on kans isossa osassa.
Mä en oo onneton tai yksinäinen, älkää käsittäkö väärin.
Mulla vaan ei oo sellasta isoa kaveriporukkaa ympärillä, niinkun monella muulla on.
Se on asia mistä oon eniten innoissani tän Jenkkeihin muuton kans. Saan (toivottavasti) uuden ihanan lähipiirin sieltä!
Kaikissa duunipaikoissa ja harkoissa mitä oon tehny, niin mun sosiaalisia taitoja on kehuttu. Siis olenhan mä nyt luonteeltani aika ujo uusien ihmisten kanssa, mut silti oon saanu niistä skilsseistä kehuja. Siks mä välillä mietin, et miks mulla ei sit oo sitä porukkaa ympärillä?
Niinkun kaikissa "mitä pakata lomalle mukaan" sanotaan: jos et ole käyttänyt sitä kotona, et tule käyttämään sitä reissussakaan. Tää on ehkä mun pelko reissua kohtaan.
Kun mulla ei oo ollut paljoa ystäviä suomessa, pystynkö luomaan ystäväsuhteita ulkomaillakaan?
Mä ihan hirveesti toivon et pystysin.
Samalla mulla on paha olo osaa Suomikavereita kohtaan.
En mä tule järjestämään mitään "läksiäisjuhlia", koska kenelle pitäisin ne?
Musta on paljon helpompi vaan muuttaa pois ja aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä.
Tietty sit joskus kun tuun takas, niin ollaanko mua lentokentällä vastassa? I don't know.
Oon pärjänny hyvin tällä mun pienellä kaveripiirillä, vaikka oonkin aina se joka ei osaa pitää yhteyttä niin ei mua silleen pelota mennä.
Tai tulla takas.
Mun pitää sit vaan sopeutua tilanteeseen.
Postauksen pointti oli et mun päässä pyörii nyt vaan se muutto Jenkkeihin, en osaa ajatella kunnolla mitään muuta.
Tää on ehkä vähän itsekästä, mut oh ainakin nyt tiedän mitä teen seuraavan vuoden ainakin.
Kun mä oon sellanen ihminen joka suunnittelee kaiken niin en usko, et kukaan pystyy samaistuun siihen kuinka kateissa olin koko kesän ja kuinka helpottavaa on nyt tietää omasta elämästään ees hetki eteenpäin.
Sure, voi olla et murran jalkani tai mut lähetetään kotiin jostain syystä X kuukauden AuPair uran jälkeen, mut ne on sit myöhempiä murheita.
En tiedä oliko tässä postauksessa mitään punaista lankaa, mut nostatti vaan paljon fiiliksiä pintaan kun tässä parin päivän sisällä oon katellut paljon AuPair ja vaihtari -blogeja.
Näillä mennään,
anteeks mun itsekkyys mut en usko et ihmiset ees odottaa multa enempää.
Teen töitä nyt suomessa,
nään kavereita niin paljon kun mahdollista,
vietän aikaa perheen ja sukulaisen kans
ja sit mä vaan lähden.
Ja toivottavasti joskus tuun takas kera ihanien muistojen ja kasvaneen minä itseni kanssa.
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
maanantai 17. lokakuuta 2016
Kotimamma
Mulla oli suunnitteilla, et kuvaan täällä pari videota ja blogiin muutaman jutun valmiiks, mut haluun tehä tätä vaan fiilispohjalta enkä väkinäisesti niin siks nyt hetkeen ei varmaan sen suurempaa päivitystä tule.
Jotenkin täällä ollessa oon tosi paljon miettinyt sitä mun jenkkeihin muuttoa. Se, että oikeasti tulen asumaan osana perhettä. Osaanko mä?
Oon niin hirveesti tykänny asuu yksin ja tehä kaikki jutut ite, et alan vähän jännittää sitä perheessä asumista, varsinkin kun alkuun on pakostikkin vähän ulkopuolinen.
En noita juttuja vielä stressais, mutku täällä mulla on ollu aikaa suunnitella mun läksiäisjuttuja niin pakostakin vähän miettii..
Mut anyways musta on niin ihanaa olla täällä omakotitalossa yhsin, pelkästään nelijalkasten kanssa.
Tehä vähän jotain kotiaskareita ja sellasta.
Sellanen kotiäiti fiilis.
Ja oisin niin valmis semmoseen.
Mut ei vielä ainakaan muutamaan vuoteen.
Mut näillä fiiliksillä.
KiitosPus.
torstai 13. lokakuuta 2016
Tämän päivän touhuilut
Huomenta!
Niinku miten pitkästä aikaa mulla oli farkut ja korkkarit?
Oon eläny pelkissä verkkareissa ja juoksupöksyissä tässä niin kauan ko muistan.
Weird.
Tänään olin vaihteeks Joensususa silleen, et mulla oli ihan aikaakin. Meen duuniin vasta myöhävuoroon, joten mulla oli hyvää aikaa hoitaa juoksevia asioita, osa ihan vaan mitä on jääny ja osa sit siihen AuPair asiaan liittyen.
Aamu nyt ei sinäänsä alkanyt parhaalla mahdollisella tavalla. Raivasin kämpän, lukuunottamatta tiskejä ja imurointia, pyykkäsin ja maksoin laskut. Etin kans valmiiks kaikki paperit, jotka tuun tarviimaan sitä viisumihaastattelua varten. Ja mitäs muuta, söin aamupalan.
Kolmannen meikkaus yrityksen jälkeen päätin et tänään ei oo mun naamapäivä, aivan sama ja lähdin ulos pelkät kulmat laitettuna.
Kävin postista hakeen mun ebay paketin, jossa siis oli noita mun filmikameran rullia. Suomessa noi maksaa about 1e/kuva, eli 10e tollanen paketti.
Noi viis pakettia makso ebaysta 32e, joten päätin niitä varastoida ihan sinne jenkkeihin asti kans. Riittää siks aikaa mitä riittää, mut nyt niitä ainakin on.
Sit kävin verotoimistossa vähän kyselee juttui, koska en todellakaan oo hyvä missään tommosissa. Vanhemmat mulle jonkunverran verojuttuja hoitaa, ja mun lähdön jälkeen vielä enemmän niin en oo ees vaibautunut perehtyyn. Mut kävin siellä hoitaan asiat mitä piti.
Sit viellä silläaikaa kun mummu teki ruokaa, niin kävin sokkarilla vähän kauneusostoksilla.
Mä oon koittanu siirtyyn kaikessa kosmetiikassa mitä käytän niin sellasiin brändeihin jotka ei testaa eläimillä. Tietty kaikki purnukat ja tonkat mitä mulla on säilössä, niin käytän oli mitä vaan. Ja kans kylässä jos ei oo omia mömmöjä niin käytän mitä on, mut kotiin ja itselle ostan ei eläimillä testattuja kosmetiikkaa.
Lumene sattu kans oleen Suomalainen niin siltä brändiltä ostin siis juttuja mitä tarvitsin. En muuta.
Voisin shoppailla kosmetiikkaa vaikka miten, mut tälläkertaa pysyin ihan housuissani.
Meikkivoide: Mä ihan toden totta toivon et tää ois oikeen sävynen, ja tarpeeks peittävä mun mieleen. Osaston myyjä tätä mulle suositteli ja toivon et tää on hyvää. Sit ihan perus irtopuuteri ja ripsiväri. Talkkia mä oon nyt puuretin tilalla käyttänyt, mut se on vähän paha kulettaa mukana niin siks päätin vaihtaa tähän "oikeaan" tuotteeseen.
Kunhan tää irtopuureti joskus loppuu niin ajattelin sit täyttää tän purkin talkilla (oon nero, I know)
Ja ton huuliöljyn tämä ko. myyjä antoi mulle kuin kaupan päälle, mut käyttöön tulee tottakai!
Mut joo, eipä mun tässä päivässä muita ihmeitä.
Mummulassa kävin syömässä ja höpöttelemässä, ja tässä skarppaan itteeni myöhävuoroon! :)
Huomenna mennään broidin kans pelaan jotain tenniksen ja pöytätenniksen sekotusta, en ees muista mitä, mut huomenna se nähdään! :)
tiistai 11. lokakuuta 2016
Meillä oli leffailta
Mä en tarkkaan muista, mut epäilisin et yhden käden sormilla voidaan laskea et montako kertaa ollaan koko perheenä katottu leffaa.
Ehkä joulusin.
Ja joku kerta ehkä ihan arkena.
Eli oli jo aikakin kaikkien istuutua olkkariin, valita yhdessä leffa ja nauttia siitä.
(poislukien vanhin MissParviainen, koska ei asu enää näillä hoodeilla)
Päätin sit vähän panostaa tähän, ja kävin kotiintulomatkalla prisman kautta ostamassa vähän syömistä. Osasyy oli kans et pikkusiskolla on jonkunsortin herkuton lokakuu menossa, niin mun piti olla hieman luovempi niiden leffasyömisten kans.
Perus popparit, sipsit, suklaaa ja karkit ei ollukkaan okei tällä kertaa.
Viimesissä kuvissa näkyikin hyvin koko mun tarjoilupöytä, kinda proud of myself.
Leffana toimi: Nyt Tai Ei Koskaan, ja tää toimi kyl erittäin hyvin kokoperheen leffana.
Siinä se, meidän eilinen ilta.
Ehkä joulusin.
Ja joku kerta ehkä ihan arkena.
Eli oli jo aikakin kaikkien istuutua olkkariin, valita yhdessä leffa ja nauttia siitä.
(poislukien vanhin MissParviainen, koska ei asu enää näillä hoodeilla)
Päätin sit vähän panostaa tähän, ja kävin kotiintulomatkalla prisman kautta ostamassa vähän syömistä. Osasyy oli kans et pikkusiskolla on jonkunsortin herkuton lokakuu menossa, niin mun piti olla hieman luovempi niiden leffasyömisten kans.
Perus popparit, sipsit, suklaaa ja karkit ei ollukkaan okei tällä kertaa.
Tässä se mitä sain aikaan!
* bataattiranskalaiset
1. pese
2. kuori halutessas,
3. viipaloi suht isoiks "ranuiks"
4. mausta kipossa öljyn kanssa (ranemauste, paprikamauste, valkosipulijauhe jne..)
5. paista uunissa +200' n.30min
* porkkanaa + makea paprika & dipit
Viipaloit evästykset sopiviks paloiks, ja sekotat kermaviilin ja valitsemas dipin, that's it.
* helelmäsalaatti
Keräät kaikki lempparihedelmäs ja pilkot sopiviks suupaloiks ja sekotat kaikki isossa kulhossa. Tän kans kuulema kävis kans vaniljavaahto, mut noh me oltiin herkuttomalla!
Viimesissä kuvissa näkyikin hyvin koko mun tarjoilupöytä, kinda proud of myself.
Leffana toimi: Nyt Tai Ei Koskaan, ja tää toimi kyl erittäin hyvin kokoperheen leffana.
Siinä se, meidän eilinen ilta.
maanantai 10. lokakuuta 2016
#NainenKeittiössä, porkkanapihvit
Tämä on nyt sitä parasta bestiä.
Uskon et monet tietää tän ihan opiskelijakukkaro-ystävällisyyden plus helppouden takia.
Määriä mun on tähän aika vaikea sanoa, koska laitan ite aika silmämääräsesti, mutta I'll try to tell ya.
2 isoa porkkanaa
2 kananmunaa
korppujauhoa
suolaa (+ muita mausteita)
1. Raastan porkkanat
2. Lisään kananmunat joukkoon
3. Lisään korppujauhoja sen verran, ettei seos ole kädellä enää vetisen tuntuista
4. Teen pihvin muotoisia vähän normaalia paksumpia pihvejä, ja paistan pannulla rasvan kanssa, niin että pieni kultainen pinta tulee molemmille puolille.
5. Tarjoile raejuuston (ja salaatin) kera.
Wola.
Niin helppoa, hyvää ja nopeaa.
maanantai 3. lokakuuta 2016
#NainenKeittiössä, herkkusienipata
Koska nyt mennään lihatonta lokakuuta, joka mulla on ollu jo hetken päällä niin tässä ois ensimäinen safka mikä positiivisesti yllätti miuta!
En oo siis koskaan tykänny sienistä niinkun missään ruuassa oikeen, mut jotenki niinku maku muuttuu ja miusta tästä tuli ihan hyvää!
Ulkokuori pettää, mut maku oli ihan jees.
4. Kaadoin veden pois riiseistä ja kaaleista ja kaadoin kaiken kasarmiin.
En oo siis koskaan tykänny sienistä niinkun missään ruuassa oikeen, mut jotenki niinku maku muuttuu ja miusta tästä tuli ihan hyvää!
Ulkokuori pettää, mut maku oli ihan jees.
Lets go:
1. Kuorin ja pilkoin muutaman porkkanan ja laitoin kiehumaan.
2. Pilkoin tuoreita herkkusieniä about 100g ja laitoin kasarille odotteleen.
Samalla pilkoin 1.5 sipulia ja jätin odotteleen, sekä otin erilliseen astiaan valmiiks vähän kukkakaalia ja parsakaalia ja about 1dl riisiä.
3. Kun porkkanat oli ollu kiehumas about 20min lisäsin joukkooon kukkakaalit, parsakaalit ja riisit ja annoin olla vie about 10min. (vähän öljyy veden sekaan ni ei pala kiinni)
4. Aloin ruskistaan rasvan kanssa herkkusieniä pannulla, ja heitin hetken päästä sipulit sekaan. Kun molemmat oli ruskistettu kaadoin kerman joukkoon. (Ja kerma oli valmiiksi maustettu yrteillä, TOIMI)
4. Kaadoin veden pois riiseistä ja kaaleista ja kaadoin kaiken kasarmiin.
Lisäsin vähän suolaa ja paprikamaustetta.
DONE.
Helppo, suht nopea ja hyvä.
sunnuntai 2. lokakuuta 2016
MULLA ON HOST PERHE
Niinkun otsikosta luitte, VIHDOIN!
JA minun lento lähtee suomesta 3.1.2017!
Ja on aika turha kysyä, millon tulen takas Suomeen.. Vuoden tai parin päästä ehkä :) I donno, riippuu miten tykkään ja miten musta tykätään siellä :)
Mutta mulla ihan toden totta on host perhe, ja mä olen Suomessa enään vain vuoden loppuun asti. Sain tietää perheen valinneen minut heidän AuPair:iksi 12.syyskuuta, maanantaina.
Puhelimesta kuului normaalisti s-posti viestiääni, ja tottakai menin sitä heti lukemaan kun kotona vapaalla olin.
Sain luettua ensimmäiset kaksi lausetta "Dear Heli Jenni Emilia, This makes it official! We are so pleased that the Todd family in PA would like to welcome you into their home as their au pair." jonka jälkeen alkoi armoton kiljuminen, noin viiden sekunnin ajaksi kunnes muistin että asun kerrostalossa ja naapurit eivät varmasti arvosta vaikka päiväsaika onkin..
Heti tämän jälkeen soitin pikkusiskolleni, kiljuimme molemmat puhelimessa hetken ja itkuksihan se sitten meni. Kunhan tämä puhelu oli ohi niin äiti luurin päähän ja sama intoilu sinne suuntaan! Sit vielä piti isosiskolle soittaa ja hänen poikaystävälleen laittaa ääniviestiä ja kertoa asiasta, koska lasken hänetkin perheeseen. Olis se vähän epistä ollut jos hän ei ois saanut tietää.
Tilanteen rauhoituttua soitin iskälle kans, ja illalla kun yksi parhaista ystävistäni tuli käymään niin hänelle kerroin myös!
Siinäpä se.
Seuraavana sai tietää isovanhemmat, ja nyt yritän kertoa kaikille että toden totta olen lähdössä!
Minä nyt (kohta) siis lähden.
Tammikuun 3.päivä olen NYC:issä CultureCaren AuPair koulussa, ja 7.1 tulee olemaan ensimmäinen päivä minun tulevassa host perheessä. Siksi mun 19-v synttärit tulee olemaan ikimuistoiset!
Kerron teille vähän perheestä!
HostMom, Hosdad sekä neljä poikaa (14, 11, 10, 3)
Pienimmän kanssa tottakai tulen eniten aikaa viettämään, mutta olen todella innoissani kaikista neljästä pojasta! Sanoinkin perheelle, että minulla on kaksi (rakasta) siskoa, ja nyrkillinen naispuolisia serkkuja, että perhepiiriin ei sen suuremmin poikia ole kuulunut.
Hoitolapsissa on poikia tottakai ollut, että ei tämä aivan uutta ole, mutta silti vähän jännitän ehkä..
Ainiin, ja he asuvat Pennsylvanian osavaltiossa, Pittsburghissa. Ja bussilla pääsee kulkemaan lähellä oleviin osavaltioihin jos on pidennettyä viikonloppu vapaata esim!
Ja joo, mulla on auto käytössä ja oma huone ja bathroom.
Sit siihen tärkeimpään, eli mun hostkids
Nuorimaisen kanssa varmasti paljon leikitään legoilla, junilla ja käydään ulkoilemassa!
Toisiksi nuorin on kuulemma hieman itsepäinen, mutta tuohon ikään se kuuluukin. Leffat, iPad ja lukeminen ovat kuulema in.
Toisiksi vanhimmasta tiedän taas, että koulussa hän pärjää hyvin, iPad ja tietokone on kovassa kuudossa ja ruuasta ei kuulema nirsoile.
Vanhin lapsista on taas hyvin energinen tapaus, hänellä on paljon harrastuksia kaiken muun elämisen lisäksi ja kun häneltä skypessä kysyin, että mitä mieltä hän on AuPair:eista heidän perheessään niin vastauksena tuli, että ompahan taksi käytössä! Meistä tulee varmasti hyviä kavereita.
Ja samaan uskon kaikkien poikien kanssa!
HostDad tekee täyttä työviikkoa, ja HostMom on vain osan viikosta töissä ja osan kotona, niin en ole kaikkea aikaa lasten kanssa itsekseni.
Minusta tuntuu niin hyvältä lähteä. Ja juuri tähän perheeseen.
Päiväunissani minulla oli Hostperheenä yksinhuoltaja, 3v ja 5v tytöt ja koti jossain suurkaupungissa, mutta kun nyt vertaan tuota tähän ihka aitoon host perheeseen, en voisi olla onnellisempi.
Perheellä on ollut AuPair:eja ennenkin, ja mitä olen nykyisen AuPair:in kanssa jutellut, hän kuvaa työnsä rennoksi ja helpoksi. Vanhempien kanssa on helppo keskustella asioista ja hän on viihtynyt.
Odotan innolla omaa AuPair vuotta (tai vuosiani)!
Tottakai mulla on Suomessa vielä jonkunverran tekemistä tän lähdön aikaansaamiseksi, mutta haluan pitää tän postauksen pelkästään positiivisena.
Realisoidaan käytännön asioita tarkemmin myöhemmin! :)
JA minun lento lähtee suomesta 3.1.2017!
Ja on aika turha kysyä, millon tulen takas Suomeen.. Vuoden tai parin päästä ehkä :) I donno, riippuu miten tykkään ja miten musta tykätään siellä :)
Mutta mulla ihan toden totta on host perhe, ja mä olen Suomessa enään vain vuoden loppuun asti. Sain tietää perheen valinneen minut heidän AuPair:iksi 12.syyskuuta, maanantaina.
Puhelimesta kuului normaalisti s-posti viestiääni, ja tottakai menin sitä heti lukemaan kun kotona vapaalla olin.
Sain luettua ensimmäiset kaksi lausetta "Dear Heli Jenni Emilia, This makes it official! We are so pleased that the Todd family in PA would like to welcome you into their home as their au pair." jonka jälkeen alkoi armoton kiljuminen, noin viiden sekunnin ajaksi kunnes muistin että asun kerrostalossa ja naapurit eivät varmasti arvosta vaikka päiväsaika onkin..
Heti tämän jälkeen soitin pikkusiskolleni, kiljuimme molemmat puhelimessa hetken ja itkuksihan se sitten meni. Kunhan tämä puhelu oli ohi niin äiti luurin päähän ja sama intoilu sinne suuntaan! Sit vielä piti isosiskolle soittaa ja hänen poikaystävälleen laittaa ääniviestiä ja kertoa asiasta, koska lasken hänetkin perheeseen. Olis se vähän epistä ollut jos hän ei ois saanut tietää.
Tilanteen rauhoituttua soitin iskälle kans, ja illalla kun yksi parhaista ystävistäni tuli käymään niin hänelle kerroin myös!
Siinäpä se.
Seuraavana sai tietää isovanhemmat, ja nyt yritän kertoa kaikille että toden totta olen lähdössä!
Minä nyt (kohta) siis lähden.
Tammikuun 3.päivä olen NYC:issä CultureCaren AuPair koulussa, ja 7.1 tulee olemaan ensimmäinen päivä minun tulevassa host perheessä. Siksi mun 19-v synttärit tulee olemaan ikimuistoiset!
Kerron teille vähän perheestä!
HostMom, Hosdad sekä neljä poikaa (14, 11, 10, 3)
Pienimmän kanssa tottakai tulen eniten aikaa viettämään, mutta olen todella innoissani kaikista neljästä pojasta! Sanoinkin perheelle, että minulla on kaksi (rakasta) siskoa, ja nyrkillinen naispuolisia serkkuja, että perhepiiriin ei sen suuremmin poikia ole kuulunut.
Hoitolapsissa on poikia tottakai ollut, että ei tämä aivan uutta ole, mutta silti vähän jännitän ehkä..
Ainiin, ja he asuvat Pennsylvanian osavaltiossa, Pittsburghissa. Ja bussilla pääsee kulkemaan lähellä oleviin osavaltioihin jos on pidennettyä viikonloppu vapaata esim!
Ja joo, mulla on auto käytössä ja oma huone ja bathroom.
Sit siihen tärkeimpään, eli mun hostkids
Nuorimaisen kanssa varmasti paljon leikitään legoilla, junilla ja käydään ulkoilemassa!
Toisiksi nuorin on kuulemma hieman itsepäinen, mutta tuohon ikään se kuuluukin. Leffat, iPad ja lukeminen ovat kuulema in.
Toisiksi vanhimmasta tiedän taas, että koulussa hän pärjää hyvin, iPad ja tietokone on kovassa kuudossa ja ruuasta ei kuulema nirsoile.
Vanhin lapsista on taas hyvin energinen tapaus, hänellä on paljon harrastuksia kaiken muun elämisen lisäksi ja kun häneltä skypessä kysyin, että mitä mieltä hän on AuPair:eista heidän perheessään niin vastauksena tuli, että ompahan taksi käytössä! Meistä tulee varmasti hyviä kavereita.
Ja samaan uskon kaikkien poikien kanssa!
HostDad tekee täyttä työviikkoa, ja HostMom on vain osan viikosta töissä ja osan kotona, niin en ole kaikkea aikaa lasten kanssa itsekseni.
Minusta tuntuu niin hyvältä lähteä. Ja juuri tähän perheeseen.
Päiväunissani minulla oli Hostperheenä yksinhuoltaja, 3v ja 5v tytöt ja koti jossain suurkaupungissa, mutta kun nyt vertaan tuota tähän ihka aitoon host perheeseen, en voisi olla onnellisempi.
Perheellä on ollut AuPair:eja ennenkin, ja mitä olen nykyisen AuPair:in kanssa jutellut, hän kuvaa työnsä rennoksi ja helpoksi. Vanhempien kanssa on helppo keskustella asioista ja hän on viihtynyt.
Odotan innolla omaa AuPair vuotta (tai vuosiani)!
Tottakai mulla on Suomessa vielä jonkunverran tekemistä tän lähdön aikaansaamiseksi, mutta haluan pitää tän postauksen pelkästään positiivisena.
Realisoidaan käytännön asioita tarkemmin myöhemmin! :)
lauantai 1. lokakuuta 2016
Mihin mulla on kokoajan kiire?
Niinkun nainen hengähdä välillä.
Vai harvitseeko sun?
Mulla ei oikeesti oo ees mikään kiirekiire kokoajan. Oon vaan aikapaljon töissä (täyttä työviikkoa, eli pitäs olla basic), ja mukamas sen jälkeen oon niin väsynyt tai kiireinen et en ehdi tehhä elämälläni mitään muuta. Niinku miten niin muka?
Toisaalta, koska mä suunnittelen kaiken niin en mä oikeestaan osaa olla silleen et jos mulla on vaikka iltapäivä vapaa et lähtisin jonnekkin ulos tai näkeen kaverei. Mä en vaan osaa sellasta.
Se kun koulupäivien jälkeen olin oikeesti välillä väsynyt, niin tää on jotenkin erilaista.
Tietty vaikuttaa se et teen vuorotyötä ja unirytmi on aina enemmän tai vähemmän kohdillaan. Mut toisaalta nuorena jaksaa ja kaikkeen pitäs pystyy sopeutuun.
Mulla on nyt kolme kuukautta aikaa skarpata itteni kans, ja keksii jotain tapoi miten mä saisin rentouduttuun vaikka hetkeks. Tai et kuin osaisin käyttää aikaa jotenki paremmin..
Mua stressaa niin paljon tämmöset aivan pienet turhat asiat, kuten mut itse itselleni tekemä kiire, jota ei oikeesti ees oo..
Niinku anteeks mitä nainen :'D
Vai harvitseeko sun?
Mulla ei oikeesti oo ees mikään kiirekiire kokoajan. Oon vaan aikapaljon töissä (täyttä työviikkoa, eli pitäs olla basic), ja mukamas sen jälkeen oon niin väsynyt tai kiireinen et en ehdi tehhä elämälläni mitään muuta. Niinku miten niin muka?
Toisaalta, koska mä suunnittelen kaiken niin en mä oikeestaan osaa olla silleen et jos mulla on vaikka iltapäivä vapaa et lähtisin jonnekkin ulos tai näkeen kaverei. Mä en vaan osaa sellasta.
Se kun koulupäivien jälkeen olin oikeesti välillä väsynyt, niin tää on jotenkin erilaista.
Tietty vaikuttaa se et teen vuorotyötä ja unirytmi on aina enemmän tai vähemmän kohdillaan. Mut toisaalta nuorena jaksaa ja kaikkeen pitäs pystyy sopeutuun.
Mulla on nyt kolme kuukautta aikaa skarpata itteni kans, ja keksii jotain tapoi miten mä saisin rentouduttuun vaikka hetkeks. Tai et kuin osaisin käyttää aikaa jotenki paremmin..
Mua stressaa niin paljon tämmöset aivan pienet turhat asiat, kuten mut itse itselleni tekemä kiire, jota ei oikeesti ees oo..
Niinku anteeks mitä nainen :'D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)