OtaMuhunYhteyttä

helistiina@outlook.com

maanantai 26. helmikuuta 2018

Nainen keittiössä // tofu-vegepata


Tarvitset:

1 bataatti
1/2 punasipuli
1/2 sipuli
150g hernepalkoja
200g tofua


Pese, kuori ja pilko sekä kaikki ainekset (tofua lukuunottamatta)
Lisää uunivuokaan öljyn ja mausteiden kanssa! (suola, valkosipulijauhe, paprikalauhe)




Tofu kannataa ensin kuivata astiapyyhkeen päällä, jonka jälkeen paloitella ja paistaa pannulla öljyn ja haluamiesi mausteiden kanssa!


(/100g)

PROTEINI: Tofu 8g & Pavut 5g
HIILIHYDRAATIT: Bataatti 20g, Pavut 14g & Sipuli 10g
RASVAT: Tofu 5g

lauantai 24. helmikuuta 2018

Minun viikko8 (PARAS KESKIVIIKKO 2018)

Pitkästä aikaa mulla on oikeasti inspiraatiota kirjottaa, ja tää postaus onkin kasattu yhteen pitkin viikkoa. Höpötän ensin yleisesti vähän muuta, ja sit yritän kirjottaa mun jokaisesta viikonpäivästä vähän tähän alle.

Ihan huomaamattani mä oon asettanut itselleni kuukausittain tavotteita.
   Tammikuussa mä kiinnitin extra paljon huomiota siihen, että joka sunnuntai suunnittelin mun seuraavan viikon valmiiks mun paperikalenteriin. Merkkasin joka päivälle mun työajat, suunnittelin treenit ripotellen viikolle, ylhäällä oli myös kaikki ylimääränen kuten jutut jota pitää tehä kerran kahdessa viikossa (lasten lakanat, pelihuoneen imurointi yms), sekä pienessä lokerossa muu ylimääränen jota halusin hoitaa viikossa --> kirjottaa kirje suomi-ihmisille, ostaa alusvaatteita tai tehdä "meal prepping". Ja tammikuussa tämä jäi mulle ONNEKS tavaksi, ja nyt se on mielessä automaattisesti joka sunnuntai-ilta. Mun on vaan niin paljon helpompi hahmottaa koko viikko, ja omat tekemiset kun ne on mulla jossain konkreettisesti näkyvillä ja suunniteltuna.
    Nyt Helmikuussa oon kuluttanut paljon mun vapaa-aikaa youtubessa, netflixissä ja googlettaen mikä ois mulle sopivin ja terveellisin ruokavalio. Lihaa en oo syönyt enää vuosiin, mutta muuten mun ruoka-valio oli ihan "normaali" (=pesto-ovo-lacto-vege). Nyt kuitenkin kaiken ruutuajan jälkeen oon helmikuussa kaikki itsetekemäni ruuat tehnyt vegaanisena. Olenko vegaani? EN. Edelleen kun mun perheellä on kerran viikossa vegepäivä, ja ku meillä on vegelasagnea jossa on eläinperäistä juustoa,- kermaa,- ja maitoa niin hyvällä ruokahalulla sitä vetelen. Mutta kaikki ruuat mitä itse oon tehnyt niin menee vegaanisena. "Normaalit" maidot, jogurtit ja kermat on ollut todella helppo vaihtaa täällä vegeversioihin, ja ei mulla ole vegejuustoa edes tehnyt mieli (hinnan puolesta) ostaa, vaikka vielä viimekuussa raastejuuston ripotteleminen minkätahansa ruuan päälle oli ihan mun vakkari.
    Maaliskuussa ajattelin kiinnittää huomiota mun ihonhoitoon. Mulla on siihen aineet ja väineet, mutta oon vaan niin pirun joutava tollasissa asioissa. Se extra 5-10min joka siellä vessassa menis kun pesis hampaat&naaman kunnolla, viikottain kuoris kasvot ja huolehtis koko kropan rasvauksesta on vaan mun "ei kiinnosta" listalla. Hyvin on pärjätty tähänkin asti, niin en oo siihen niin panostanut. Mut tiedät et saisin mun ihoa NIIIIIIN paljon paremmaks jos vaan ottasin sen asiakseni...
    Se mitä vuoden muilla kuukausilla tulee tähän mun kuukausittaiseen pohdintapussiin niin nähdään jatkossa. Tääkin alkoi mulla ihan vahingossa, mutta so far tää on toiminut mulle todella hyvin. Seurata viikottaista kalenterinäkymää, mutta pitää siellä takaraivossa se iso kokonaisuus mielessä kuitenkin!

MAANANTAI:
Jo viikonloppuna puhuttiin mun perheen kanssa, että Maanantaina koska pojilla ei ollut koulua niin mennään rinteeseen. Viikonloppuna säätiedotus lupas kuitenkin sadetta maanantaille, ja salaa vähän toivoin että saisin maanantain ihan vaan vapaa-päiväks eikä mentäs laskemaan, mutta niin vaan mä olin maanantaina 6.45am ylhäällä aamupuuroa syömässä ja patistamassa poikia joutumaan koska ajomatka rinteille oli kuitenkin 1.5h.
Autoon sulloutui kaikki neljä poikaa, isä ja minä.
Koska äidin monot oli mulle sopivat niin _pitkästä_ aikaa mulla oli sukset jalassa! Oon laskenut lumilaudalla niin kauan kun muistan, joten ilmoitin kaikille ettei mun taidoista saa odottaa liikoja, koska päivän laskuväline ei ollut minulle tuttu ja turvallinen. Mutta niin vain siinä kuule rinteessä menin MAXWELLIN KANSSA. Mun perheellä oli siis se apukapistus Maxwellin kanssa, koska tämä oli hänen ensimäinen kerta rinteessä. Vyötäisillesekä jalkojen välistä kiedottiin se tukiasia pienellä, ja siinä sit joko minulla tai isällä oli narut käsissä, ja siinä kuule ihan noin vain laskettiin isotkin rinteet pienen kanssa alas.

Mun isä oli ensin tottakai M:n kanssa, koska oli hänen ensimäinen kerta, ja mä sain viettää aivotonta laatuaikaa mun muiden poikien kanssa.
Kun M kyllästyi laskemaan, pyysi isä mua katsomaan pientä silmällä ja hän meni laskemaan vanhempien poikien kanssa. M pyysi mua rakentamaan lumilinnaa ja mitälie lumessa leikkimään, mutta ilmoitin koska tänne on laskettelemaan tultu niin en lumileikkeihin lähde --> haluan rinteeseen. Pieni otti sen pohdintaan ja oli HUIKEAA huomata kuinka hänen kasvoillaan ilme muuttui paljon innostuneemmaksi ja niin vain sitä rinteeseen mentiin!
Täytyy myöntää, että ihan minun takia muutama lasku tehtiin tylsässä lastenrinteessä, koska en mä oo koskaan ketään 4v:tä opettanut laskemaan. Ja kun musta tuli tarpeeksi itsevarma, niin siitä kuule mentiin tulihisseillä isoihin rinteisiin ja oikein mallikaasti tultiin laskien alas. Molemmat omilla suksilla (eikä isän sylissä, niinkun aijemmin todistin tapahtuvan).
Lasten kanssa on tärkeää pitää positiivisuutta yllä, ja kehua pientä tekemisistään _kokoajan_. Ja kun niitä pyllähdyksiä tulee niin kertoa (ja jopa näyttää) että kaikki välillä pyllähtelee, se on ihan okei ja siitä kokoajan paremmaksi tullaan. Jos asiat osaa tehdä leikin kautta niin kyllä kaiken saa tehtyä hymyssä suin!

Kotiin palatessa, vaikka mulla ei ollutkaan työajaksi merkattuna, niin pienimmän kanssa olin koko loppuillan nukkumaan menoon asti. Meillä oli niin hyvä draivi yllä, etten halunnut sitä viedä pois ja ottaa itselleni leffa-aikaa.
Kerrassaan ihana maanantai!

TIISTAI:
Aamulla työskentelin senverran, et ajoin pienimmän kouluun. Mun hostäiti oli kotona aamun auttamassa, joten mun työnsisältö oli hyvin vähäinen.
Kotiin palattua (jo ennen 8am) siivosin huoneen, kirjotin pitkästä aikaa suomeen kirjeen ja siitä pienen välipalan jälkeen suuntasin salille.
Mulla oli tämä viikko "isot painot, pienet toistot" ajatus salilla. (Vaihdan sen kahden viikon välein "pienemmät painot, enemmän toistoja", jotta kroppa ei ehdi tylsistyä siihen samaan jammaukseen kokoajan). Päivän urakkana oli jalat&peppu! Salille päästyä ei kuitenkaan yhtään innostanut leikkiä kovilla painoilla, joten ihan extempore päätin vaihtaa treenin jumppasaliin tehden liikkuvampia liikeitä ihan vaan kehon painolla, kuitenkin kohdistaen kaikki liikkeet jalkoihin ja takapuoleen ja herranjumala kuin hyvä treeni oli! :) Se, että mä haluan enemmän voimaa mun kroppaan, ei tapahdu väkipakko pullalla ja sen vähänniinkun tajusin vasta tämän kyseisen treenin aikana..

Salin jälkeen alkoikin työnteko 12.30pm- 8.15pm ja ulkona oli +25'C lämmintä!!!!!!!!
Nappasin pienen koulusta, tultiin kotiin syömään lounas ja siitä suoraan suunnattiin _pitkästä aikaa_ ulkoleikkipuistoon, ja voi sitä riemua pienessä, kun pääsi ulos termaamaan lämpimään muiden lapsien kanssa!



Kun vanhemmat pojat tulee 3pm- 3.45pm välillä kotiin, loppuilta olikin lähinnä kuskaamista harrastuksiin ja ilraruuan valmistelua. Tottakai kaikki "joutoaika" termattiin pienen kanssa pihalla, joka oli todella antoisaa.
Helmikuussa, teepparissa ja pöksyissä ulkona. YES PLEASE.

KESKIVIIKKO:
(_PARAS KESKIVIIKKO TÄNÄVUONNA_)
Siis mistä aloitan?
Ensinnäikin tänään oli kans teeppari lämmintä, mutta pilvistä joten BEST.
Aamu alkoi yhdessä Joosepin kanssa ja herättyä lähdettiin meidän lemppari aamupala mestaan syömään! Unfortunately en ottanut kuvaa, mutta voin kertoa teille. 2 kananmunan valkuaisen munajas w/ sipulia, sieniä, tomaattia & paprikaa. Kaksi paahtoleipää hillolla sekä iso hedelmäkippo. Ja tottakai vettä ja kaksi kuppia kahvia. KYLLÄ KIITOS. Voiko päivää enää paremmin edes aloittaa? Aamupalan jälkeen rynnistin hakemaan Maxwellin koulusta ja lähdettiin meidän "urheilukeskukseen" (uimahalli, ryhmäliikunta, kuntosali & pallopeli huone) jossa Maxwellillä oli uimakoulu. Pieni on kehittynyt niiiiiiiiiiin paljon siitä kun kuukausia sitten hän ei edes suostunut varpaita laittaa altaaseen, ja nyt rupeltaa menemään itse ilman avustuksia pienen matkan! Altaaseen hyppiminen on ihan huippujuttu, ja lahjontaa on muutaman kerran pitänyt käyttää apuna että tänän vesipedon saa poistumaan altailta :D

Uimakoulun jälkeen oli siis Maxwellin yks lemppariasioista vuorossa --> "Child watch". Joka on siis leikkihuone lapsille ojaajien seurauksella, jotta vanhemmat (tai lastenhoitajat, köh köh) pääsee omien urheilusuorituksiensa kimppuun!
Mulla oli tänään vuorossa salilla vatsat treenaminen, ja vielä ennen treenin aloittamista olin ihan "plääääh" fiiliksillä, koska mulla ei vaan yksinkertaisesti ole vatsalihaksia. Mä voin punnertaa, kyykätä tai tehdä selkiä ihan hyvän määrän mutta vatsat ei vaan todellakaan ole mun mukaavuusaluetta treenata KOSKA SIELLÄ EI OLE LIHAKSIA. Ihan vaan koska en niitä koskaan treena, kun se on niin vastoinmielistä ja "rankkaa"..... Vielä ennen treenin aloittamista mietin, että otanko ollenkaan lisäpainoja mukaan vai en, kun "eihän se kuitenkaan onnistu" MUTTA NIIN SITÄ VAIN TEIN PARHAAN VATSATREENIN IKINÄ. Sain laitettua 2.5kg lisäpainoa mun treeniin, kun kuukausi sitten tämä kyseinen liike ei onnistunut edes vain omalla kehon painolla!
Mä sain tästä niin ison onnistumisen tunteen, olin niin ylpeä itsestäni jotta koko lopputreeni oli ihan kun juhlaa vain! En malta odottaa, että pääsen treenaamaan (vatsoja) uudestaan.
Kaikki aina sanoo, että kun huomaa tuloksia, niin se antaa lisäpuhtia treeniini, mutta mä en sitä ikinä uskonut kun olen niin malttamaton enkä konkreettista muutosta ole aikaisemmin huomannut. Ja vaikka ei vatsa vielä tämän yhden timantti-treenin jälkeen litteä olekkaan, niin kyllä se vaan pisti mun kokopäivän loistamaan!


Treenin jälkeen suunnattiin kotiin syömään, ja onneksi olin viikonlopuuna tehnyt ruokia itselleni valmiiksi koska ruokahalua löytyi (niinkun aina).
Lounaan jälkeen Maxwell otti pienet uimisen uuvuttaman jälkeiset pikkupäikkärit jonka aikana mä laitoin vaikkien pyykkihuollon kondikseen. Päikkäreiden jälkeen leivottiin "aamupala keksejä" ja mä ihan pistin imuroiden keittiön JA LASTEN PELIHUONEEN (joka on mun työlistalla kerran kahdessa viikossa, mutta joka todellisuudessa tapahtuu kerran kahdessa kuukaudessa....) Isoja poikia ajettiin harrastuksiin, ja minun sekä meidän päivä oli vaan kaikinpuolin niin onnistunut ettei tässä ole edes mitään rajaa!

TORSTAI:
Aamu alkoi hitaasti, koska Maxwell päätti nukkua paljon pitempään mitä yleensä. Hän heräili vasta juuri ennen kahdeksaa, joka tarkoitti mulle vähän pitempää aamuvuoroa, koska en halunnut pientä herättää "ajoissa" jotta mun työaika ei venyisi.

Isot pojat oli kaikki poissa talosta jo 8.10am ja Maxwellikin oli koululla ennen yhdeksää, ja mun matka suuntasi yllättäen kuntosalille. Eilisestä vielä hyvä draivi päällä lisäsin painoja myös mun käsitreeniin ja siinä sitä hikoilinkin ihan hyvän määrän.
Olin tavallista myöhempään kotona (koska työskentelin aamulla tavallista pitempään, wau mikä aivotoiminta) joten lounaaksi söin ISON kulhollisen salaattia, ja vaikka päikkärit houkutteli pysyin hereillä koko taukoni ajan.

Maxwellin hain koulusta tuttuun tapaan puolenpäivän jälkeen, ja mentiin kahteen eri sisäleikkipuistoon ennenkun isot pojat tuli koulusta ja me jämähdettiin kotiin.

Kaikilla oli tänään kans uintitreenejä, (kahdessa eri paikassa) niin päätin multitaskata ja jäädä hallille läppärin kanssa, ja antaa Maxwellin katsoa mun iPadiltä omia showtaan tunnin ajan joten mun tarvitsi ajaa reilu 30min vähemmän ja kuluttaa vastaavasti reilu tunti hallilla.

Mun hostisä ja yks pojista jumittivat liikenteessä vähän pidempään joten mun työaika päättyi vasta 8.15pm, mutta eipä se . nyt kovin häirinnyt. Kaikilla on nälkä ja iltapesut tekemättä, joten ainakin tekemistä riitti.

PERJANTAI:
Uuuuuuuu, joo piti hetki miettiä, mut min perjantai oli tosi helppo. Mun hostisä laittoi viestiä aamulla haluanko lähteä heidän kanssaan syömään "fish and fry" vai teenkö mieluummin omia juttujani, ja koska tiesin jo valmiiksi, että en löytäisi tuolta mitään vegaanista ateriaa jäin suosiolla kotiin, joka tarkoitti mun työajan lyhenemistä 12.30pm - 5.30pm (wohoooo!)

Aamulla heräämisen ja chillailun jälkeen suuntasin salille tekeen rauhassa mun jalka,- ja pyllytreenin. Peseytymisen jälkeen lähdin hakemaan pientä koulusta, ja mentiin uimaan puoleksitoista tunniksi. Kun kiirehdittiin (aka. heli oli väsynyt lillumaan vedessä) pukkareille laittamaan vaatteita päälle, mun hostäiti oli tekstannut mulle, että hän on kotona isojen poikien tullessa, joten voin olla M:n kanssa ulkona kauemmin.

Ja koska kotiin ei ollutkaan hoppua, annoin M:lle muutaman leikkipaikka vaihtoehdon ja päädyttiin McDonald'siin melkein kahdeksi lisätunniksi.

Kotona sitten vielä reilu tunti vaan oleiltiin kaikkien poikien kanssa, ja 5.30pm he suuntasivat ulos syömään ja mä suuntasin kauppaan ostamaan itselleni ensiviikon ruokatarpeet (jotka valmistin aterikoiksi JO lauantai aamuna!)

Kotiin palatessa selailin vaan youtubea ja olin ajoissa pedissä, koska tämä tyttö oli viikosta hyvin väsy!

Ihanaa jos siellä edes jollain riitti kiinnostus edes selata tänneasti.
Mitä mieltä?
Oisko kivempi lukea pitempi tarina yhdestä päivästä, vai lyhyempi kooste koko viikosta?

Lähetän paljon rakkautta kotisuomeen! <3

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Mitä vuosi 2017 opetti mulle?

1. Jos olen vihainen, kiukkuinen, rikki tai loukkaantunut älä aloita sanasotaa illalla juuri enne nukkumaanmenoa. Nuku yön yli ja aloita sanasota vasta aamulla jos se tuntuu vielä tarpeelliselta. Mä luotan mun ystävään Estheriin todella paljon, ja ollaan tällähetkellä kuin parhaita kavereita, vaikka ollaankin täysin eri maissa ja eri kellonajalla. Hänestä tuli mulle kuitenkin niin läheinen ystävä, että kaikki huolet, murheet ja mietteet menee aina hänen kauttaan. Tässä melkein vuoden ystävyyssuhteen aikana ollaankin todettu, että jos mulla on joku vähän timakampi meiliala menoillaan niin mun pitää ensin nukkua yön yli eikä aloittaa sanasotaa siltä istumalta. Tää on ollut mulle todella toimiva ja avulias huomata!
Jos mä en itse sitä siinä hetkellä tajua, niin Esther yleensä mut patistaa unille ennenkun aloitan mun sanallisen maailmansodan mistä ikinä kenenkin kanssa oli kyse. Väsyneenä ja kiihtyneenä mä en todellakaan vaan tee niitä kirkkaimpia päätöksiä, vaikka usein siinä hetkessä luulenkin.

2. Kaikki tekee virheitä. Se, että yks sun ympärillä olevista ihmisistä on tehny virheitä, ei tarkota että kaikki tekis sitä samaa virhettä uudestaan ja uudestaan. Mun piti vaan oppia olemaan tarkkana ja tulkita ihmisiä oikein. Jos sä rupeat tulkitsemaan ympärilläs olevia ihmisiä, niin kyllä sen aika nopeasti huomaa ketkä on oikeesti sun kanssa. Ketkä jaksaa odottaa sekä sanoilla ja teioilla näyttää että ovat siinä vieressä. Jos se toinen henkilö ei kuuntele sua, tai hakee vain kokoajan omaa etuaan... Giiiiirl that's not okay.

3. "Ajatuksen tasolla" ei riitä. Tän kolmannen (MOI ÄITI) oon tiedostanut ja mulle on sitä toitotettu niin kauan kun jaksan muistaa. Erityisesti Suomessa asuessa joko vanhempien luona tai asuessa yksin. Mun muisti on todella huono, kyllä tiedetään tiedetään. Mutta noteerasinko mä sitä itse mitenkään, EN. Se on nyt tänävuonna muuttunut. Kun asuu vieraassa perheessä ja työskentelee heille (ja pitää huolta heidän tärkeimmistään, eli lapsista) ei halua tehdä virheitä. Haluaa ansaita luottamuksen ja pitää sen yllä. Ja mä en todellakaan muista mitään jos se ei ole mulla ylhäällä.
Mun omat jutut mulla on ylhäällä mun paperikalenterissa mun huoneen pöydällä (suomeksi, joten ei pelkoa että muut tulisi urkkimaan) ja kaikki työhön liittyvät muistettavat on huutamassa mulle puhelimen kalenterissa. Myös mun hostpojat oon opettanut laittamaan asioita puhelimen kalenteriin ylös koska vuosien kokemuksella tiedän että se toimii mulle.