Ulkonäöstä

Valehtelisin jos sanoisin et tää on ihan yhdentekevää. Että jokainen on kaunis juuri omana itsenään. Kyllä mä silleen pointin tajuan, mut nykymaailmassa on aika todella hankalaa olla täysin sinut itsensä kanssa, kun on niin paljon mihin verrata.

Here we go:

• Ihon pitäisi olla tasainen, matta ja virheetön.
• Nenän ohut ja pitkä joko luonnostaan, kirurgialla tai meikattuna.
• Contour:illa saadaan kasvoista kapeammat kun poskiluut tuodaan esille, varjostetaan otsaa (ja nenää) sekä varjostetaan leukalinjaa.
• Niin ja ripsien pitää olla pitkät, tuuheat ja tummat.
• Kulmakarvat kans siskot ja tummat luonnostaan
• Huulet pitää olla massiiviset.
• Ihonvärin pitäisi olla ruskettunut (vaikka sitten purkista).
• Painoa maksimissaan se 50kg
• Kropan pitää olla treenattu, ja pepun pyöreys ja timmeys on aika must nykypäivänä
• Vatsan pitää olla littana, ja jos siinä on yhtään ylimääräistä niin olet epäonnistunut elämässä
• Tukan pitäisi olla vaalea, pitkä ja paksu

Siinä alkua listalle, feel me?

Meikkauksesta en edes viitsi aloittaa nyt, koska suurinosa tuosta oli vaan sitä luonnollusta kauneutta, right?

Ja voin sanoa, et en oo luonnostaan kaunis.

Too bad, mutta elämä on.

Mun ihossa on virheitä ja epäpuhtauksia, paljon mut hei entä sitten? Mä kuitenkin pesen ja rasvaan sen päivittäin niin teen voitavani. 

Tietty en oo aina tehny. Teininä ihonhoito ei kiinnostanu pätkääkään, ja siitä kärsin nyt iho-ongelmieni kanssa mut hei ei voi mitään! :)

Mun kulmakarvat on epäsymmetriset, ja toinen loppuu kesken, mut hei, ei se mitään! :)

En tykkää mun hiuksista. Leikkautin mun tukan lyhyeks VAIKKA kaikki sano mulle et ei pitäs, koska pitkä sopii mulle kuulema paremin. Noh, en kuunnellu, enkä oo vieläkään oikeen oppinu tykkäämään tästä mut hei, ei se mitään. Ainakin se on paksu, ja näyttää kivalta kunhan (taas) saan sen kasvatettua.

Mulla on ylimääräsiä kiloja kun kropassa, ja mulle on sanottu et voisin olla hyvä malli jos mun kroppa ois timmimpi. Mut hei, ei sekään mitään. Lapsena ja nuorena tykkäsin syödä, paljon. Ja tykkään edelleen. Mut too bad ihmeitä ei yhdessä yössä tapahdu joten..

Mun peppu ei oo tarpeeks treenattu. Okei, myönnän et tykkään itekkin treenatuista pepuista enemmän kun "luonnollisista" ja siks ehkä oon itelläkin tähän kiinnittäny huomiota, mut hei I'm at least working on it.

Mun huulet on liian pienet, mut hei mitä sitten? 

Nyt kun on faktat lyöty tiskiin ni saan varmaan myöntää muutaman hyvän puolen ulkonäössäni, vai onko sekin nykyään dont's listalla?

Mä tykkään mun silmistä. Multa on useampaan kertaan kysytty et onko mulla piilolinssit, kun mun silmät on niin kauniit ja uniikin väriset. Ja aina olen hymyillyt ja kertonut, et kiitos mut ne on ihan luonnostaan tämmöset! Vaikkakin tästä huomautetaan mulle usein vaan ilman laseja kun sen huomaa paremmin niin silti oon aina yhtä otettu.

Mä tykkään mun ihonväristä. Se ei ole ihan niin vaalea kuin monella perus suomalaisella. Saan kantaa meidän perheen tummimman kruunua. Tykkään siitä. Ja rusketun kans ihan hyvin, kunhan huolehdin aurinkosuojasta.

Mä tykkään mun hymykuopista. Tää on ehkä vähän weird, mut mulla tulee toiselle puolelle tosi helposti hymykuoppa ja musta se on jotenki tosi sulosta. Varsinki ko mä hymyilen ja nauran aika tosi usein.

Vaikka mä alussa sanoin, et en oo kaunis niin ei se tarkota et mä en tykkäis itsestäni.

En vaan oo kaunis.

Yleensä (meikittä tai meikillä tai jotai siitä välistä) niin mä oon aina vaan söpö tai nätti, en kaunis. 

Ja mä oon ihan fine sen kanssa. 

Musta on ihan kiva näyttää nätiltä! :)

Jos mulla ois ripsenpidennykset ja kulmissa kestopigmentointi, se vois muuttaa mun minä kuvaa itselle miellyttävämmäksi, mutta ehkä joskus! :)

Musta vaan on kiva näyttää nätiltä.

Puhutaan tunteista

Tää on semmonen asia jossa mä oon huono, tosi huono.

Toivon, että tona aikana kun oon pois Suomesta niin parantuisin tässä.
Jenkeissä ihmiset on  kuulemma paljon avoimempia, ja small talk:ia on enemmän ja semmosia "lellittely" sanoja käytetään enemmän.

Siellä on ihan okei kuulemma sanoa usein "I love you" "dear" "miss you" jnejne.. En mä suomessa kellekkään koskaan sano "mulla on ikävä sua" Niinku yäk.

Suomekielellä oon yhtä tollasta kaunista sanaa oppinu arkikäyttöön ottamaan, ja se on rakas.
Mun työpaikalla yks nyt jo meillä ajat sitten lopettanut työntekijä käytti tota kaikille "rakas voitko tuoda mulle vettä" "kiitos rakas" jnejne. Hän siis korvasti henkilön nimen sanalla rakas ja musta se kuulosti vaan todella ihanalta.
Opettelin itsekkin siihen.

Aluks se tuntu tosi tökeröltä, mutta nyt suurimmalle osalle mun kavereista käytän tota "rakas" sanaa mieluummin kun heidän nimeään.
Myös töissä käytän lähes kaikille sanaa tota "rakas" ilmaisua, tai sit lempinimeä jota oon heille keksinyt.

Muutamat onkin kommentoinut mulle, et "toi rakas taitaa olla sulle aika yleiskäytössä oleva sana" ja niin se mulle on. ONNEKS.
Se onkin sit ainut kaunis sana jota osaan sanoa.

Mä oikeestaan kyllä tiedän miks mä en puhu mun tunteista niinku kellekkään silleen 4real. Jos joku tuttu vaikka kysyy et "miten ihmissuhteissa" niin lähinnä vaan vaivaannun oli mulla siltä saralta kerrottavaa tai ei.
Usein mieluummin vaan kierrän kysymyksen kauniisti.

Ja vaikka ne mun tapailut on yhden käden sormilla laskettavissa, niin vaan yhdelle heistä (if I remember right) oon jotain yrittäny sössöttää et välitän hänestä.
Ja senkin kerran taisin sanoa sen englanniks.
Niinku en yhtään ihmettele miks mun suhteet ei kestä, ko mä en osaa/halua puhua mun tunteista :'D

Syy tähän on ihan saan tämä helsingin mies josta kerroin teille aijemmin.
Mä tiedän miten paljon mua pystyy satuttaan ihan vaan muutamilla sanoilla, niin mua pelottaa sanoa niitä. Ja sekin et englanniks mun ei ois mikään ongelma sanoa jotain kauheen nättiä, koska jos tekisin jotain virhei siinä niin ketään ei välittäs koska en puhu äidinkielelläni.
Mut jos jotain yritän suomeks sössöttää ja en osaakkaan, niin sit pitää rueta jotain selitteleen.

Tää ei oo yks mun vahvuuksista,
ja on ihan okei myöntää se.

Mun kaverit ja ystävät tietää et en oo mitään "vuoden paras ystävä" materiaalia, mutta oon ilonen et he silti on pysyny miun vierellä! :)

Tämmönen pikkujuttu vaan, minkä halusin sanoa.
Ehkä myös siks, et pystysin seuraan osaanko kehittyä tässä ajan kans.

Bye pupuset.

Uusille (ja vanhoille) silmille, tällanen mä oon!

Moi.

Mä oon Heli, (-98) ja viettelen parhaillaan välivuosia määrän X kunnes tzemiin itseeni kouluun tai muuta sellasta.

Miettisin hetken, et en oo itestäni sen suuremin kertonu mitään, et ehkä nyt ois aika. Onko liian tylsää lukea vaan faktoja tässä minusta listattuna? Haluisitteko mieluummin et kertoisin millanen on mun täydellinen päivä? Että mun äiti kuvailis mua tähän?

Tää strugle oli mulla kauan, ja siks tää postaus on viipynyt mut päätin olla kerrankin yksinkertanen ja vaan listata tähän asioita!

----------------------------------------------------

Mun nimi on Heli, eikä mulla oikeestaan oo ko perheen kesken lempinimiä.

Puhun yleisesti paljon ja nopeesti. En kuitenkaan "PohjoisKarjalan murretta" pelkästään, koska en tykkää siitä. Oon opetellu sekottaan mun puheeseen muita murtei silleen et se kuulostaa musta kivalta :)

Asuin kotoo vanhempien (+ kahden siskon ja nelijalkasten) kanssa ala-ja yläasteen ja ammattikouluun muutin Joensuuhun. Tunnin ajomatkan päähän mun perheestä.

Mun lempiruokia on mannapuuro, riisipuuro, mustikkakiisseli, uunikasvikset soijarouheella ja porkkanalaatikko.

Lemppariherkkuja taas suklaa, jäätelö ja sipsit. Karkit, pähkinät ja limpparit ei oikein oo mun juttu.

Lempparibiiseistä tein just listaa Spotify:hyn, ja se löytyy mun käyttäjältä (HeliParviainen) "all my faves". 

Mut perus poppi ja vanhanajan rokki on jees.

Pelkään ötököitä, PALJON.

En oo absolutisti, mutta alkoholi ei oo mua varten. Otan ne kalorit itelleni mieluummin vaikka suklaasta. Periaatteessa ite ymmärrän kyl miks ihmiset juo ja miks känni on tavoteltavaa, mut mä en vaan jaksa sellasta. Mulla on sille rahalle muutakin käyttöä ja mua ärsyttää paljon se et joudun aina selitteleen et miks en juo niinkun "normaaliin suomalaiseen tapaan kuulus". Jos sä et pysty tanssimaan tai puhumaan ihmisille ilman känniä, niin ei oo mun ongelma. Mä pystyn.

Oon harrastanu kilpauintia, yleisurheilua ja kanteleensoittoa koko nuoruuteni, mut ne kaikki jäi ko muuttasin Joensuuhun opiskelemaan.

Ja tosissaan valmistuin lähihoitajaks 2016 kesäkuussa. Se ei kuitenkaan todella oo mun unelma-ammatti, mutta kävin koulun, koska tuolta alalta luulis aina olevan töitä jos leipää ei pöytään muuten saa. 

Valmistumisen jälkeen ostin itelleni yksiö Joensuusta.

Ihan omilla rahoilla, jotka on tilille tullu Mäkkärillä tehdystä työstä. (Mäkkimimmi vuodesta 2012 asti :)

Haluisin opiskella tulevaisuudessa jotain mikä liittys matkailuun, kauneuteen&terveyteen, englaninkieleen tai valokuvaamiseen. 

Suomessa mun lempparikaupunkeja on Helsinki ja Tampere (vaikka oon pohjimmiltaan landetyttö)

Toivottavasti joskus itse asun siellä.

Ko mut tapaa ensimäistä kertaa, oon salee aika ujo ja hiljanen. Koitan kuitenkin olla aina sellai "kaikkien kaveri" ja kun mun kans viettää aikaa niin tulee huomaan et oon 4real sellanen rento, positiivinen ja energinen muija jolla on paljon asennetta.

Mun lempparivuodenaika on syksy.

Kesällä kuljetaan puolalasti, keväällä mikään vaatetus ei tunnu hyvältä ja talvella näytät kävelevältä vaaterekiltä jos haluat et on lämmin.

Rakkautta on myös ruoka (nykyään enemmän vege painotteinen), musiikki, kynttilät, tanssiminen, kosmetiikka, matkustelu ja oma tila.

Rakkauselämä mulla tosin on hieman laihanlainen.. En oo kertaakaan seurustellu, JA I'MMA TOTALLY FINE WITH THAT. Viihdyn hirveen hyvin yksinäni tai mun kavereiden seurassa. Oon jotenki vähä tunnevammanen, ja sitoutuminen ei oo ollu viellä mun juttu. Haluaisin kuitenki perheen nuorena (reippaasti alle30), mut saa nähdä. Tarviis sen miehen siihen? Mut toisaalta adoptio on aina ollu ihan selkee mulle! Ja keinohedelmöitys vois kans olla vaihtoehto.

Mun kaveripiiri on Suomessa tällähetkellä aika suppea, mut mä oon ihan fine sen asian kans.

Ja en oo lokeroinu itteeni mihinkään boksiin.

Jos ihastun mieheen, oon okei asian kans.

Jos ihastun naiseen, oon okei asian kans.

AuPair ura mulla alkaa 03/01/17, ja täältä tulee varmasti hyvin huomaamaan miten se mulla menee!

Ylipäänsä mä alotin bloggaamaan alunperin pikkusiskon suosittelujen seurauksena. Nyt mä oon hänele maailman kiitolisin, koska tää tosissaan on mun juttu, tai siltä tää on tuntunu jo pidemän aikaa. 

Bloggaan mun elämästä. 

Millasia mun päivät on, mikä fiilis ja mikä safka on ollu hyvää.

Tää on mulle ko päiväkirja.

--------------------------------------------

Oon oikeesti ihan kiva.

Mp tästä?

KAKSI KUUKAUTTA LÄHTÖÖN

Siis apua!?!

Mihin meni toi edelinen kuukaus oikeen, jotenki niinku MINNE MENIT ja millä luvalla?

Tuntuu ihan hullulta miettiä et siihen tosissaan on enään kaks kuukautta.. Jotenki jo ehkä vähän kipristää vatsassa kun kirjoitan tätä tekstiä, mut se kuuluu asiaan.

Mä en oikein osannu edesauttaa mun lähtöä viimekuussa mitenkään erityisen paljon. Viimesiä paperiasioita hoidin ja nyt pitäs kansainvälistä ajokorttia vaille kaikki olla kondiksessa.

Oon kattonu nyt mun vaatekaapin silleen läpi et kaikki "turhat" koitan saada eteenpäin kirpparilla, ja sit varastoo oon vähän tyhjennelly kirpparia varten ja tollasta. Vaatteist sen verran, et noin pitkälle matkalle kehotetaan pakkaan vaattei kahelle viikolle mut ei mulla oo ees niin paljoo vaattei mitä ajoin ottaa mukaan niinku haloo. Olin oikeesti järkyttyny kuin paljon mulla oli vaatekaapissa sitä turhaa riepua, kenkää ja laukkua. Plus "life is too short to wear boring clothes" joten yritin nyt totakin siinä vähän samalla.
Enmä oikein tiedä mistä kaikesta mä haluan luopua. En yhtään tiedä mitä kaikkee haluisin säästää ja mitä en. Esim. mulla on kaks astiastoo mut niihin on menny useempi vuos kerätessä niin en vaan haluis antaa kaikkea pois, vaikka se vois olla ihan fiksuakin.
Jotenkin niinku apua. Oon onneks silleen onnellisessa asemassa et saan kaiken sen tavaran mitä säästän niin viedä mun vanhempien luo varastoon, mut jotenki se tuntuu niin turhalta.

Täällä kotona mulla on enää niinko sänky, ruokapöytä (joka toimii tasona kaikelle tavaralle mitä tarvitsen), kuivausteline, pyykkikone ja sohvapöytä (toimii meikkipöytänä). Mun koti on niinkun isomilta huonekaluilta tyhjä mut sitä pientä tavaraa on niin paljon!

Kyllä tässä pieni paniikki on todella lähellä, kun tiedän et läksäreitä tehdessä, asuntoa tyhjentäessä ja perhana kun joulukin on ihan kohta.
Aika on tosissaan kortilla, mut mulla on vaihtoehtoina vaan ehtiä tekemään kaikki! :)

Hostperheelle laitoin meiliä kans et oon elossa ja lasken päiviä lähtöön! He odottaa miuta sinne sit tammikuuks! :) Oon vaan tosi yllättyny ja järkyttyny siitä miten paljon vielä jenkeissä tehään re-match:ejä. Mä en oo todellakaan valmis semmoseen, mut vaikka kaikki tuntus lähdön hetkellä ja ekoina kuukausina mätchäävän niin silti perheen vaihtoja tehdään tosi paljon. Parin ekan pumpulikuukauden jälkeen huomataan et ei ollakkaan niin hyvä match kun oli luultu. Sit siinä on kaks viikkoa aikaa löytää uus perhe. Se mua jännittää eniten!
Toivon ihan hirveesti et mun tarviis vaihtaa perhettä vasta vuoden jälkeen, et toiselle vuodelle tulis uus perhe jos niinkään.

Mut joo,
vielä ei pelota, ahista tai jännitä mitenkään erityisen paljon.
Ehkä sit jouluhömpötysten jälkeen! :)

Ihanaa oli olla vapailla

Ihan ku ois ollu kesäloma.

Ilman kesää.

Eikä ollu ees loma.

Mut mulla oli 26.10Ke (klo13) - 31.10Ma (klo22) vapaata. Ei sattunu suoraan työvuorolistoihin, mut muutamalla vaihdolla sain itelleni ton pidemän vapaan ja voin kertoo et oli wörttii! Vaikka oon tehny nyt enemmän töitä vaan hetken, niin silti tuntu hyvältä olla kokonaan poissa töistä, ees muutama päivä putkeen. Tietty nään sen jo nyt tilistä, mut hupsis, pikkujuttuja :)

Olin koko vapaat siis Helsingissä näkeen tuttuja ja pitään vähä hauskaa. Matka ei menny ihan niin 5/5 ku oisin halunnu, mut en jaksa välittää. Mulla jäi silti vapaista hyvä maku suuhun! 

Sain ostettuun ekat joululahjat lähes kokonaan ja läksäreihin mulla on nyt kaikki omaa näpertämistä vaille tehtynä. Eli siis ostin puuttuvat tarvikkeet, eh.

Oon niin ylpee siitä joululahjasta minkä sain nyt hankittuun kokonaan! Olin luvannu ko. henkilölle jo aijemmin et "joojoo kaikki on suunniteltu" vaikka sillon mulla ei ollu hajuakaan mitä tuun ostaan ja kelle. Mut mä rakastan ostaa/tehdä muille lahjoja, ja yllättää ihmisiä vaikka ite vihaan sit noita molempia...
Joulu tulee tänävuonna jotenkin super nopeesti enkä oo yhtään valmis siihen, mut eipä siihen mulla oo sanomista..

Jotenki vähän haikeet fiilikset oli palata takas Joensuuhun, koska tykkään niin hirveesti olla Helsingissä ja mulla in niiiiin paljon tekemistä siellä et ei nyt just jaksas kiinnistaa! Mut hei ehkä se siitä! :) Tietty nyt kun taas töissä on ollu muutaman päivän, ni ,muistaa taas et miks oon siellä asunu jo useeman vuoden.. Viihdyn mä sielläkin, niin paljon kun voi olettaa.

Ja Helsingistä tykkään, koska tuolla ihmiset 4 real välittää siitä miltä mä näytän. Saa ihan eritavalla huomiota kaikessa jos on siistin näkönen vs jos on ns kotivaatteissa ulkona.

Musta on kans ihanaa kun auto ei oo ollenkaan pakollinen Helsingissä. Oon oppinu kulkeen julkisilla tuolla silleen semihyvin et ois ihanaa olla omistamatta autoa sit joskus, koska hiilijalanjälki ja kaikkee.

Ihmiset on kans paljon avoimempia ja monikulttuurisempia tuolla. Ihmiset oikeesti puhuu toisilleen, ja jopa tuntemattomille tarvittaessa. I really like that.

Sit kun kaikki on niin lähellä, tai sit siinä ihan kulkuyhteyksien päässä. Kuishyvä!

Mulla oli ihan kivat vapaat ja nyt sit ennen lähtöä on tarkotus pitää yks kolmen päivän vapaa ja käydä Tampereella, sit seuraavana matkustankin jo pois Suomesta.

Mulle kuuluu tosi hyvää, kiitos kysymästä! :')

#NainenKeittiössä, banaaniletut

Tää on monelle varmasti jo vanha tuttu resepti, mut mä löysin tän vasta kesän aikoihin ja oon ollu ihan rakastunu tähän. Tosi nopee ja helppo makeanhimon taltuttaja (ainakin joskus).

Here we go:

(kahdelle)

2 isoa banaania

4 kananmunaa

(+)1tl vanilijasokeria

Kaikki blenderissä sekaisin, ja paistinpannulla paistaa letuiksi.

Nää pysyy vähän vuonosti kasassa, et nättejä lettuja onnistun ite harvemmin tekeen et suosittewlen joko tekeen tosi isoja lettuja tai sit tosi pieniä, niin sit todennäkösyys nätteihin lettuihin kasvaa! :)

Ite tykkään syödä mustikoiden kans, mut jäätelö esim kävin kaveriks kans tosi hyvin!

Enjoy!