OtaMuhunYhteyttä

helistiina@outlook.com

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Puhutaan tunteista

Tää on semmonen asia jossa mä oon huono, tosi huono.

Toivon, että tona aikana kun oon pois Suomesta niin parantuisin tässä.
Jenkeissä ihmiset on  kuulemma paljon avoimempia, ja small talk:ia on enemmän ja semmosia "lellittely" sanoja käytetään enemmän.

Siellä on ihan okei kuulemma sanoa usein "I love you" "dear" "miss you" jnejne.. En mä suomessa kellekkään koskaan sano "mulla on ikävä sua" Niinku yäk.

Suomekielellä oon yhtä tollasta kaunista sanaa oppinu arkikäyttöön ottamaan, ja se on rakas.
Mun työpaikalla yks nyt jo meillä ajat sitten lopettanut työntekijä käytti tota kaikille "rakas voitko tuoda mulle vettä" "kiitos rakas" jnejne. Hän siis korvasti henkilön nimen sanalla rakas ja musta se kuulosti vaan todella ihanalta.
Opettelin itsekkin siihen.


Aluks se tuntu tosi tökeröltä, mutta nyt suurimmalle osalle mun kavereista käytän tota "rakas" sanaa mieluummin kun heidän nimeään.
Myös töissä käytän lähes kaikille sanaa tota "rakas" ilmaisua, tai sit lempinimeä jota oon heille keksinyt.

Muutamat onkin kommentoinut mulle, et "toi rakas taitaa olla sulle aika yleiskäytössä oleva sana" ja niin se mulle on. ONNEKS.
Se onkin sit ainut kaunis sana jota osaan sanoa.

Mä oikeestaan kyllä tiedän miks mä en puhu mun tunteista niinku kellekkään silleen 4real. Jos joku tuttu vaikka kysyy et "miten ihmissuhteissa" niin lähinnä vaan vaivaannun oli mulla siltä saralta kerrottavaa tai ei.
Usein mieluummin vaan kierrän kysymyksen kauniisti.

Ja vaikka ne mun tapailut on yhden käden sormilla laskettavissa, niin vaan yhdelle heistä (if I remember right) oon jotain yrittäny sössöttää et välitän hänestä.
Ja senkin kerran taisin sanoa sen englanniks.
Niinku en yhtään ihmettele miks mun suhteet ei kestä, ko mä en osaa/halua puhua mun tunteista :'D

Syy tähän on ihan saan tämä helsingin mies josta kerroin teille aijemmin.
Mä tiedän miten paljon mua pystyy satuttaan ihan vaan muutamilla sanoilla, niin mua pelottaa sanoa niitä. Ja sekin et englanniks mun ei ois mikään ongelma sanoa jotain kauheen nättiä, koska jos tekisin jotain virhei siinä niin ketään ei välittäs koska en puhu äidinkielelläni.
Mut jos jotain yritän suomeks sössöttää ja en osaakkaan, niin sit pitää rueta jotain selitteleen.

Tää ei oo yks mun vahvuuksista,
ja on ihan okei myöntää se.

Mun kaverit ja ystävät tietää et en oo mitään "vuoden paras ystävä" materiaalia, mutta oon ilonen et he silti on pysyny miun vierellä! :)

Tämmönen pikkujuttu vaan, minkä halusin sanoa.
Ehkä myös siks, et pystysin seuraan osaanko kehittyä tässä ajan kans.

Bye pupuset.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti