Ihanaa UuttaVuotta 2018!
Mä oon päättänyt (ja toivottavasti aijon pysyä päätöksessäni), että tästä tulee mun vuosi.
Miten voi olla, että mä oon harrastanut liikuntaa koko pienen ikäni, mutta silti tuntuu että jokakerta kun "aloitan uudestaan" oon ihan uusavuton?
Ala- sekä yläasteen harrastin sekä yleisurheilua (heittolajeja -> kuulantyöntö, keihään,- moukarin,- ja kiekonheitto eli ei siis todellakaan mitään cardiota) sekä kilpauintia (joka on TODELLA hyvää kropalle, jee!) mutta siltikään mä en ikinä oo ollut tyytyväinen mun kroppaan..
Joskus yläasteen aikoihin kävin aina sillontällön lenkillä jopa ennen koulua kuluttamassa valmiiksi päivän kaloreita, mutta koska juokseminen on mun inhokki asioita tehdä -listalla, sitä ei jatkunut kauaa.. Mut en mä omaa kroppaa niin paljon edes miettinyt yläasteen aikoihin, enemmän vasta kun muutin omilleni ja aloitin ammattikoulun.
Mähän menin alunperinkin kouluun vuotta aikasemmin, eli kävin kaikki mun koulun -97 kanssa. Ja kaikki oli olevinaan jo niin aikuisia amiksessa. Niin aikuisia.
Ei mulla ollut aikaa olla niin aikuinen, kun piti huolehtia koulu, työt ja oma eläminen ja hyvällä tuurilla vielä viettää sitä vähäistä vapaa-aikaa kavereiden ja perheen kanssa.
Älkää ymmärtäkö mua väärin, mä nautin ammattikoulu ajasta todella paljon, ja se on mun yksi ylpeyden aihe, koska ahkeralla työskentelylläni sain rahaa niin paljon säästöön, että pystyin ostamaan oman yksiön ennekun tänne jenkkeihin muutin.
Ja mun perhe ja mun muutamat ystävät tiesivät mun olevan kiireisiä, joten se ei ikinä heitä häirinnyt.
Anyways, amiksen aikoihin otin kuntosalijäsenyyksiä sinne sekä tänne, koska aikataulujeni kanssa mulla ei ollut mahdollisuutta olla kiinni missään harrastuksessa joka viikko tiettynä päivänä tiettyyn aikaan? Mun saattoi pitää jäädä koululle tekemään ryhmätyötä tai kiiruhtaa töihin, niin kuntosalilla kun ei ole tiettyä aikaa millon mennä niin se sopi minulle.
Alottaessa en tietenkään tiennyt mistään mitään, ja vieläkin teen lähinnä mikä tuntuu hyvältä. Googlaukseni jälkeen HIIT sekä painonnosto kuulostaa hyvältä. Eroon mun varsamakkaroista ja koko kropasta vahvempi. Vuoden lopussa (jos sinneasti päästään) haluan pystyä vetämään lekoja X määrän ja kyykkäämään X määrän kanssa.
Ja koska mulla on TODELLA HUONO itsekuri, niin mulla ei saa olla mun huoneessa (mielellään koko talossa) minkäänlaisia herkkuja näkyvillä tai mä syön ne kaikki, ykkösellä. (Mä oikeasti toivon et toi olit vitsi)
En voi laskea kuinka monta kertaa kuluvan vuoden aikana kun ollaan Ritan kanssa vietetty leffailtaa hän on kaupassa kysynyt otetaanko yksi sipsipurkki että meinaanko oikeasti jakaa vai ottaako hän oman itselleen..
Oon huomannut, et mulla toimii paremmin "kaikki tai ei mitään" tekniikka.
Se kuulostaa todella raa-alta, mutta mä en vaan pysty ottamaan suklaalevystä sitä muutamaa palaa ja jättää loppulevyä lojumaan muualle.. Tai kuka muu teistä syö 1.5l jäätelöä 24h sisällä ihan vaan koska se sattuu olemaan siinä pakkasessa? Yep, soooooooo mä menen tällä "kaikki tai EI MITÄÄN" tekniikalla nämä ensimmäiset kaksi kuukautta ja katsotaan sit maaliskuun alussa miten kaikki on sujunut.
Mä halusin viimevuoden alussa ottaa itselleni personal treinerin enemmän kun mitään, mutta ne on niiiiiiiiin kalliita.. Plus, mä haluan ajatella että olisin itse tarpeeksi vahva (heh, minä itse) laittamaan itseni ykkössijalle, enkä tarvitsisi muita siihen kertomaan..
Täytyy kyllä myöntää, että viimevuosi ja Joosepin kanssa seurustelu sai mut ymmärtämään, että ei mun tarvitse muuttaa itsessäni mitään, olen ihan tarpeeksi hyvä näin. Tiesin sen kokoajan tho, mutta tottakai se on kiva kuulla myös ulkopuoliselta.
Mutta mulla on ollut niin kauan mielessä ja yrityksessä tämä oman kropan kuntoon laittaminen niin jospa nyt sitten kuitenkin?
Seuraavaa vuotta vietän siis paaaaaaljon keittiössä sekä kuntosalilla, ja katsotaan mitä tulee. Ensimäiset "progress pictures" mä toivon että kahden kuukauden jälkeen jaksas mua painamaan pidemmälle. Nämä ensimäiset kaksi kuukautta vedän läpi ihan vaikka väkipakolla :)
Also, onko siellä muitakin kenen mielestä kasvojen pesu ja hoito (ja ylipäätään suihkussa käynti ja sen jälkeen ihon ja hiusten hoito) on maailman tylsin ja epämiellyttävin asia ikinä?
Mulla on siis todella kuiva ja herkkä iho, ja se vaatii paljon rasvausta ja öljyjä, mutta musta koko se prosessi on niin aikaavievä ja vaan yks niistä asioista jonka TODELLA helposti skippaan aamulla ja illalla :D Vasta kun tukasta tippuu rasvaa, ja kerran viikossa kun vaihdan lakanat tulee suihkussa käynti pakko, mutta miksi sinne suihkuun kipuaminen tai kasvojen pesu ja rasvaus on mun päässä niin epämiellyttävä prosessi? Tähän myös toivottavasti parannusta tänävuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti