AuPair:in työ tulee mulla niin luonnostaan, koska lasten kanssa työskentely on aina ollut mulle helppoa ja tulee työstämättä, joten jos mä omassa elämässäni haluan tehdä mutoksia, ei mulle vastaan tule enää parempia mahdollisuuksia kun tämä vuosi.
Jokakerta kun sanon seuraavan lauseen, joltain ropisee välittämistä säälistä tai muutenvaan ollaan kamalan pahoillaan. Mutta mitään siitä mä en tarvitse. Mulla ei tällähetkellä ole täällä kavereita.
Mä olin onnekkaassa asemassa kun Rita tuli tänne mun kanssa täysin samaan aikaan, ja jumitettiin päivä loukussa yhdessä heti vuoden alkuun, joten ystävystyttiin pakostakin heti alussa. Oltiin enemmän tai vähemmän parhaita ystäviä koko vuoden, ja nyt tammikuussa se lysti vaihtui about 10min ääniviestien lähettämiseen lähes päivittäin.
Estheriin tutustuin myös heti vuoden alussa, ja voin käsi sydämellä sanoa, että hän on tällähetkellä yksi mun läheisimmistä ystävistä! Tultiin niin hyvin toimeen heti alusta alkaen, ja meillä on molemmilla tiedossa että jos vain mitenkään mahdollista niin pysytään ystävinä koko lopun elämiämme. Ollaan jo sovittu kun hänen kotinsa on tällähetkellä Saksassa, ja minun Jenkeissä (ja ensivuonna taas Suomessa) että kerran vuoteen vähintään vietetään aikaa keskenään. Tunnen itseni siis todella onnekkaaksi löytäessäni niin lyhyessä ajassa itsellenin kaksi niin hyvää ystävää!
Totuushan (valitlttavasti) on, että monet AuPair:it on täällä yli 21v (koska alkoholin ikäraja on 21v..) joten viikonloput menee nomilla ihan rällästäen, ja siinä onkin suurin syy miksi en edes yritä ystävystyä vanhempien AuPair:ien kanssa.
Tällähetkellä täällä on kolme muuta alaikäistä AuPair:ia, mutta meillä ei vaan mennyt jutut yhtään yhteen.
TÄSTÄ PÄÄSTÄÄNKIN _VIHDOIN_ POSTAUKSEN AIHEESEEN.
Koska mulla on täällä omaa aikaa yllin kyllin, päätin VIHDOIN tehdä muutoksia myös itsessäni. Vaikka sitä kilpauimarin ja yleisurheilian taustaa on, niin ei se vaan kropassa näy vaikka miten toivoisin sen pelkän taustan riittävän.
Oon urheillut niinnäin jo useamman vuoden.. Käynyt salilla, tehnyt kotitreenejä ja lenkkeillyt, muttei mikään ole saanut mua muuttamaan tapojani pitkällä kaavalla. Urheilua on tehty aina ajoittain X määrän aikaa, ilman mitään isompia tavoitteita.
Tottakai mielessä on ollut "haluan ison pyllyn ja litteän vatsan", mutta se kaikki on jäänyt vain ajatuksen tasolle.
Tästä päästäänkin mun kohtaan numero yksi.
- 1 REALISOI JA LAITA TAVOITTEESI NÄKYVILLE -
Mulla tämä yksinkertaisuudessaan tarkoitti suunnitelman luomista.
Kirjasin ensin ylös paperille mitä tavoitteita mulla on tälle vuodelle.
> jätä pois ylimääräinen napostelu (napostelu kun ei ole nälkä mutta on tylsää)
> kyykkää Xkg vuoden loppuun mennessä
> vedä X määrä leukoja vuoden loppuun mennessä
> huomaa fyysisiä muutoksia sekä fyysisessä, että henkisessä hyvinvoinnissa
Miten näihin tavoitteisiin sitten pääsisin? --> Laatimalla viikottaisen (ja päivittäisen) suunnitelman. Niin kauan kun muistan mä oon ajatellut "kolme treeniä viikossa", ja aina niitä tekosyitä olla treenaamatta on löytynyt: treenaan huomenna, oon väsynyt, pitää lukea tenttiin, soitan kaverille, kissan ristiäiset...
Kun mä tänävuonna vihdoin visualisoin mun ajatukset paperille (vink vink), nään suoraan minkä treenin oon suunnitellun millekkin päivälle ja mitä muita juttuja on tottakai hoidettuna. Kun mä nään kalenterista, "okei jos tänään skippaan treenaamisen, mulla ei ole aikaa tehdä sitä koko loppu viikkona" se realisoi mulle tilanteen paljon paremmin.
Literally mulla on kaikki paperikalenterissa kirjattuna, joten jokakerta kun istuudun koneelle (omassa huoneessa lempparipaikka vapaa-ajalla) nään sen aina siinä heti vieressä.
Oon ottanut tavaks suunnitella jokaisen viikon Sunnuntaisin, joten viikon voi sit vaan rullata menemään kun iso kuva on jo käsikirjoitettu!
Tykkään myös jokaiselle kuukaudelle ottaa itselleni isomman tavoitteen (vahingossa tästä tuli tapa) josta päästäänkin mun toiseen kohtaan -->
- 2 PIDÄ MIELENKIINTO YLLÄ KUUKAUSITTAISILLA TAVOITTEILLA -
Tammikuussa kiinnitin paljon huomiota mun viikottaisen suunnittelun tekemiseen, jotta siitä tulisi mulle tapa, ja mielenkiinto pysys yllä muuttaa mun elämänlyyli terveellisempään. Ei sillä, että mä oisin sohvalla maannut 247 syöden vain roskaruokaa, mutta tiesin että mä pystyisin parantamaan.
Tammikuussa oli siis suunnittelu, ja nyt helmikuussa oon ottanut käsittelyyn ruokavalion. En halua tästä kamalan paljoa (taas) puhua, koska tiedän että kyseinen aihe herättää paljon mielipiteitä, mutta kaikkien mun katsomien dokumenttien, youtuben ja googteluksen jälkeen päätin kaikki omat ruokani tehdä vegaanisena.
Jos meillä on kotona vegelasagnea jossa on eläinperäistä maitoa ja juustoa, niin hyvällä ruokahalulla sitä (ainakin vielä) syön, mutta kaikki omatekemän ruuat on se missä tuli se muutos.
Lihaa en ole enää syönyt vuosiin, joten muutos vegaaniseksi suokavalion puolesta on ollut aika helppoa.
- 3 OLE ARMOLLINEN ITSELLESI -
Jos mulla on perjantai-iltana parempaa tekemistä kun mennä salille hikoilemaan selkä,-ja olkapää treenin kanssa, niin valitsen "parempaa tekemistä" vaihtoehdon.
Jos mua ei yhtään nappaa päivälle suunnittelemani treeni, sovellan sitä ajankohtana mieleiseksi.
Ajattelen tätä elämänmuutoksena en diettinä ja treeninä.
Kukaan ei ole täydellinen ja jos mä suurimman osan viikosta pysyn mun suunnitelmassa, niin se on mulle jo voitto.
Ja kuten mainitsin jo aijemmassa postauksessa, vihdoin oon huomannut treenatessakin tuloksia, ja se on mulle tarpeeks antamassa motivaatiota.
- 4 TEE MIKÄ TOIMII SINULLE -
Jos sä vihaat juoksemista, et todellakaan tule löytämään tyydytystä lenkkeilemisestä. Se polttaa kivasti kaloreita, mut jos sä et välitä yhtään siitä mitä teet, se ei tule pysymään su elämäntyylissä.
Mä henkilökohtaisesti en tykkää juoksemisesta ollenkaan, joten en sitä lähes ikinä teekkään. Jos haluan polttaa kuntosalilla kaloreita vauhdilla teen juoksumatolla yleensä 20x20 treenin.
Juoksen täysillä tehoilla 20 sekuntia, jonka jälkeen hyppään laidoille ja lepään 20sekuntia, jonka kälkeen takaisin juoksemaan täysillä tehoilla 20sekintia ja niin edelleen.
Poltan tässä hyvin kaloreita, mutta se ei ole sellaista väkipakollista tyhjää juoksemista.
Kunhan saan tänne itselleni uimapuvun (kyllä, se on mulla tilauksesta suomesta :D) niin olen HETI altaassa tekemässä mun cardio harjoitukset.
Nautin uimisesta vaan niiiiiiin paljon paremmin kun juoksumatosta.
Koskaan en oo myöskään tykännyt ryhmäliikunnoista (aka, en ole niissä koskaan ollut) joten en pakota itseäni niihin. Yoga en ole koskaan kiinnostanut, samoin kun jääkiekon pelaaminen.
Kesällä pelaan mieluummin tennistä ja käyn pitkillä kävelyreissuilla.
Jos sä haluat lisätä urheilua sun elämäntapaan, sun pitää löytää sellainen laji jonka tekemisestä nautit!
- 5 YLI PUOLET PROSESSISTA ON KEITTIÖSSÄ -
Tää on niiiiiiiiiiiiiiiiiin tylsää kuultavaa, tiedetään.
Sä voit treenata tavallas itsesi aivan äärille, mutta jos keittiössä on asiat pielessä, ei mitään muutosta tule tapahtumaan.
Mä tykkään pitää itselläni salaattitarvikkeita _VALMIINA_ rasioissa jääkaapissa, jotta saan siitä nopeasti itselleni joko lounaan tai illallisen kasattua.
(Mun salaattiin tulee vaihdellen: salaattia, maissia, herneitä, tomaattia, quinoa, chikpeas, linssejä, auringonkukansiemeniä ja krutonkeja. Lähinnä mitä oon silleviikolle kaupasta ostanut ja keksinyt)
Tykkään tehdä viikonloppuna sekä jääkaappiin sekä pakastimeen muutaman kastikkeen valmiina, joten keitän vain riisin, pastan tai perunat siihen seuraks ruoka-aikana (jos niitäkin en ole valmiiksi kyspentänyt ja rasioittanut).
Myös mun perheessä pidetään hedelmiä näkyvillä paikoilla, joten kun kävelet keittiöön ihan vain hakemaan jotain syötävää tylsyyksissäs heti ekana pöydällä on iso kulho hedelmiä, ja jääkaapin avatessa löytyy heti toinen kulhollinen. Kun niitä on valmiina heti kriittisillä paikoilla, niihin käsi helpommin tarraa kun että kaapista lähtisi kaivamaan sitä sipsipussia.
-------
Nää oli vaan jotain juttuja mitä mulla tuli heti tähän alkuun mieleen.
Toivottavasti tästä jäi sulle jotain käteen, ja pääset ehkä paremmin mukaan mun ajatuksen kulkuun!
Mä toivon että sun päivä on ollut aivan ihana.
Lähetän rakkautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti