Selittelyt siinä ja viimeviikon olin Suomessa käymässä ennenkun alotan mun toisen AuPair vuoden jenkeissä. Niin tosissaan, mä päätin jatkaa samassa host perheessä vielä toisenkin vuoden.
Ja en oo enää parisuhteessakaan.. ollaan kyl Joosepin kans hyvissä väleissä ja edelleen vietetään aikaa keskenään, mut meidän parisuhde vaan päätty. Ateistin ja katollisen välille vaan on vaikea saada toimivaa parisuhdetta. Ja ne ketkä sanoo "jos se on niin tarkoitettu niin rakkaus voittaa aina" niin joopa joo.
En oo matkustanu tässä parin viime kuukauden aikana missään, tai tehny mitään super jännittävää. Honestly mä jatkoin mun AuPair vuotta toisella, koska en ollu vielä valmis hakemaan kouluun. Jossain tässä puolenvuoden päästä mun pitää rueta kasaamaan sitä opiskelumotivaatiota itselleni et kunhan sit tuun takasin, pääsen yhteishaussa hakemaan jonnekkin ja toivoon parasta et ei tulis enää enempää välivuosia.
Se että missä mä tuun asumaan tai mitä lähden opiskeleen on vielä ratkottava.
Mullahan on omistusasunto Joensuussa jossa opiskelin itteni vuosia sitte lähihoitajaks, et sinne ois aina helppo mennä ja työpaikkojaki ois tarjolla, mut mä en tiedä onko siellä sit mitään muuta sisältöä mulle. Nyt suomessa käydessä näin muutamaa mun vanhaa ihanaa kaveria, mut heihin mä tystyn pitään yhteyttä vaikka toiselta paikkakunnaltakin.
Ja jos mietitään nyt TODELLA pinnallsesti et minne mä haluaisin opiskelemaan, niin mulla on todella laaja skaala siihen.
Lentoemäntä, matkaopas, parturikampaaja (ja sit joskus ehkä oma yritys!), sosiaalityöntekijä (en tiedä riittääkö mulla pää lukea) tai sit opiskella lisää englanninkieltä.
Ja jos kaupunkeja sais valita niin mä muuttasin joho Helsinkiin tai Tampereelle (tolleen vaatimattomasti), mutta saa nähdä sit yhteishaun jälkeen et minneppäin suuntautuu.
Ja jos mä en pääse yhteishaussa minnekkään kouluun niin jäänkö sit suomeen töihin odottamaan seuraavaa kouluihin hakua tai etsimään vakkari työpaikkaa? Ehkä.
Jos ei koulupaikka aukea (ja en oo ehtiny muuttaa vielä kokonaan omilleen) ni onhan mulla mahdollista jatkaa mun AuPair uraa muualla (Espania/Austraalia) vaikka vaan puolella vuodella.
Sillon ennen mun jenkkeihin lähtöä mä yritin etsiä itelleni Joensuusta syytä olla ja pysyä siellä (muuta kun isovanhemmat) eli basically parisuhde, mut sille saralle ei ikinä tapahtunut mitään.
Ja mun mä +14kuukauden jälkeen tuun takas, niin mulla on ikää vasta 21. Mullahan on koko elämä edessä. Miks mun pitäs vielä yksin asettua jonnekkin?
Musta ois ihanaa tulla takas ja saada työpaikka, koulupaikka, kämppä ja parisuhde ja sit vaan antaa mennä, mut lähinnä siitä koulupaikasta riippuu kaikki.
Vaikka mä hirveesti tykkään "elää helppoa elämää" tuolla jenkeissä, niin kyllähän mun joskus on tultava takas anyways.
Aattelin nyt vielä puolvuotta ottaa ihan rennosti ja sit varmaan enskesän aikoihin uudestaan ottaa nää koulujutut ja suomijutut kunnolla esille mun pääkopassa.
Nyt Suomessa käydessä olin mun ensimäisen yön Helsingissä mun kummien luona ja serkun kans sit viiletettiin se päivä menemään. Kävin esim. näöntarkastuksessa jossa kerrottiin, et kaksteho(mummo)lasit on hommattava sit ko mulla on siihen aikaa. Eli basically reilun vuoden päästä kun tuun takas. Siinä yötämyöten oltiin juhlimassa halloweenia ja seuraavana etappina mulla oli Lappeenranta.
Mun isosisko asuu siellä poikaystävänsä kanssa ja vietin siellä sit muutaman yön. Käytiin mm. ostamassa mulle tää uus tietokone, ja sit käytiin läpäsemässä yks pakopelihuone ja ihan vaan vietettiin aikaa.
Seuraavana suuntasin yöks Joensuuhun mun isovanhempien luokse, ja näin siinä päivällä sit mun ystäviä.
Loppupäivät mun viikon lomasta vietin mun perheen luona landella. Ajettiin aika-ajoja meidän mönkijällä, ja muutaman lisärundin myötä ei ne mun taidot ja vauhti ollitkaan niin paljon päässyt huonontumaan. Käytiin kans kaupungissa ajamassa kartinkia, ja sit kotona vaan pelailtiin ja vietettiin aikaa. Niin ja tietenkin pääsin saunomaan piiitkästä aikaa. Plus vietettiin perheen kesken pikkujouluja!
Pikkasen on tässä ollut jetlagia nyt siihen ja tähän suuntaan, et vielä en oikeen tiedä et minkä kellon mukaan kroppa vetää, mut eilen illalla olin unessa jo jenkkiaikaa 7.30pm, et kai sitä matkaväsymystä vähän oli... Molempiin suuntiin menin ensin bussilla Pitsburgh-NewYork välin ja siitä sit lentäen suorana NewYork-Helsinki. Säästinhän mä tossa paljon roposia, mut kyllä toi kaikki kulkeminen vähän otti mun energiatasoista.
Oon tosi kiitollinen mun perheelle ja ystäville, et he järjesti vapaa-aikaa siihenkohti kun mä olin tulossa käymään ilman mitään mukinoita.
Vaikka nyt päivän jälkeen palaamisesta oonkin vähän ulapalla et oliko tää toisella vuodella jatkanimem niin parasta ikinä kun kuvittelin, niin eiköhän se tässä kohta ala aukeamaan.
Otan tän viikon ihan rennosti ja ensviikosta alkaen alkaa taas mun perusarki ja koitan tosissaan saada itteni taas järjestykseen! :)
Ihanaa loppuviikkoa kaikille.
Mä koitan zempata taas tän kirjottamisen kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti