Lähdettiin aamulla ajamaan kohti Charlottea 8.45am, ja oltiin perillä kuuden jälkeen illalla..
Mun hostäiti jäi kotiin, koska hänellä oli perjantai buukattuna täyteen töitä, ja se jätti mulle autosta yhden vapaan paikan. Matkassa siis minä, hostisä (Aaron) ja kaikki neljä poikaa.
Muutama sana (kaikella rakkaudella) mun host isästä.
Suurinosa lapsista tietää kummalta kysyä, jos haluaa tahtonsa läpi, right?
Mulla ainakin penskana oli sellanen käsitys et omasta isältä sai omat jutut menemään paremmin läpi kun äidiltä.. Hassua sinäänsä, koska varmaan kulutetuin lause meidän katon alla oli ”missä äiti” tai ”kysy äidiltä”.
Jokatapauksessa, mun hostisä on just tää vanhempi jolta saa tahtonsa paljon helpommin läpi. Mä vedän täällä enemmän yhtä köyttä mun host äidin kanssa, ja lapset osaa kyllä mennä isältä kysymään jos todella haluavat sen tahtonsa läpi. Multa tai äitiltä ei kysytä ees ennen sitä, ettei jompikumpi ehdi sanoa eitä ensin.
Jokatapauksessa, mun hostisä hoiti ajomatkan tänne juuri tavallaan, eli lapset pidettiin hiljasina niin että he saivat kaikki tahtonsa läpi. Eli pysähdyttiin useampaan eri kertaan, joko ostamaan snäksejä tai ajastamaan jokaiselle sopiva vessatauko.. Niin ja tottakai kaikilla lapsilla oli iPadit nenän edessä _koko ajomatkan_.
Voi jos mulla ois ollu sillon penskana iPadi mistä kattoa leffoja ja sarjoja, niin ois ollu rettosaa istua auton kyydissä. Ja jos ois itse vielä saanut omat snäksit ja vessatauvot ajastaa. AiEttä :D
Jokatapauksessa, päästiin vihdoin kohteeseen ja syötiin sit yhdessä illallinen sekä jälkkäri täällä yhdessä ja sit mä olin jo ihan valmis petiin heti kahdeksalta. Mut tässä mä vielä kymmenen jälkeen kekun hereillä kirjottaen tätä postausta.
Niin ja koska mun tässä isovanhempien omakotitalossa on _VAAN_ kolme eri makuuhuonetta (ja yks lisävuode toimistoon) niin minä sekä yks mun hostpojista nukutaan naapurissa joka on tällähetkellä tyhjillään.. Eihän siinä muuten mitään, tosi luksusta et on koko talo tyhjänä meille, mut wifi ois ihan kiva.
Eli vaikka joka ikinen ilta nukahdan puhelin naaman edessä niin täällä nää seuraavat päivät mun netin käyttö rajoittuu ihan tasan tarkkaan tonne isovanhempien kotiin.
Viimekuussa tosissaan vähän lähti mulla lapasesta toi mobiilidatan käyttö puhelimesta, kun täällä ei todellakaan ole rajattomia nettejä puhelimissa ihan kenellä vaan. Munkin perheessä me kaikki jaetaan X määrä dataa kuukaudessa, ja mun host äiti sano mulle ennen viimekuun puoltaväliä, et olin kuluttanut siitä yksinään jo puolet et pitää vähän tarkemmin sitä seurailla..
Tässä mä nyt sit muutamat seuraavat päivät opettelen nukahtamaan ilman nettiä ennen nukkumattia.
Tosissaan syy siihen miks alunperinkään tultiin tänne Charlotteen isovanhempien luokse on ”Thanksgiving” jota amerikassa vietetään 23.Marraskuuta.
Perhe ja läheiset kokoontuu yhteen ja yksinkertasesti vaan syödään ja vietetään aikaa keskenään. Ei mitään paniikkia lahjoista tai minkään sortin koristeluista. Ihan yhteistä ajanviettoa. Ja mun gallupin tulos on et ”thanksgiving” on suurimman osan jenkeistä lempparijuhla ihan vaan tän kaiken rentouden takia.
Huomenna siis meillä on tarkotus reippailla yhden mailin kävely, viettää thanksgiving ja illalla mennä ehkä elokuviin.
Siinäpä mun tämä päivä.
Riippuen mun wifin saatavuudesta ja mun energia tasoista koitan jotain tulla kirjottamaan vähän joka päivä, koska onhan tää mullekkin olla vähän luksusta viettää perheaikaa ilman mun työtuntilaskuria kodin ulkopuolelle.
Pari viimestä yötä oon nukkunu tosi huonosti, ja nyt puhutaan siis ihan vaan muutamasta tunnista per yö, joten mä painun tästä pehkuihin, ja toivottavasti nyt muutama päivä tulis peräjälkeen teille jotain luettavaa!
Ihanaa loppuviikkoa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti