Mitä tähän päivään

Kolme viimesintä tekstiä on tullu pelkästään videoiden muodossa, ja mulla on ollu ikävä kirjottamista niin tässä pitkästä aikaa.

Toissaviikon olin kokonaan kamalassa flunssassa, mikä tarkotti töiden jälkeen pelkästään kuumaa juomista, sängyllä loikoilua ja netflix:iä.
Olihan se joo ihan kivaa ensimäiset pari päivää, muttakun siinä tosissaan maattiin seitsemän päivää ja seuraavasta viikosta olin ensimäiset neljä päivää "urheilukiellossa" niin kyllä alkoi tympimään!

Viimeviikon lopulla pääsin kuitenkin normaaliin rytmiin takasin, ja ihan vaan koska tänään halusin tulla kirjottamaan aamusta niin kokeillaan ensimäistä kertaa saanko itseäni illalla töiden ja kavereiden näkemisen jälkeen salille.
Jos en, niin pitää palata tuttuun aamusaliin...

Jos ootte mun videoita kattonu, niin tiedättekin et annoin itselleni pari kuukautta aikaa saada jotain muutosta mun hyvinvointiin. Jotain sellasta muutosta mitä ite huomaan, tai muuten myönnyt ja maksan itselleni sen PT:n.
Tää on nyt yks yritys mun löytää sitä motivaatiota ja kauan kaipailtua itsekuria, joten katsellaan..

Mun pikkusisko on kans tulossa tänne ALLE KUUKAUDEN PÄÄSTÄ.
Mä ootan sitä niiiiiiin innolla, että ei mitään järkee!
Sanoin just mun tytöille täällä, et ois tässä kuussa kiva tehdä joku kevyt viikonloppureissu muualle, mut mä olin kans se joka tyssäs ajatuksen, koska yritän säästää rahaa siihen kun Ellu tulee tänne, niin sit saadaan tehtyyn mitä ikinä halutaankaan!

Rahan säästämisestä puheenollen,
ostin itelleni pienemän käsilaukun... 74$.
Ja joo oli kallis I know, mutta se oli -50% et oikeestaan säästin ihan hyvän summan rahaa.
Nyt mun listalta mitä haluan täältä vielä matkustelun (ja vaatteiden) lisäks on pikkukukkaro ja hajuvesi. Tässäkuussa kuitenkin koitan pysyä kaukana ostoskeskuksista ja ulkona syömisestä ihan vaan kaiken varalta.

Mä en oikein tiedä miten selittäisin tän teille?
Kukaan täällä ei tunnu ymmärtävän sitä, mutta kun suomessa ollessa mä työskentelin 4.5vuotta joko kokopäiväsesti tai koulun ohella, niin se et oisin käyny ulkona kahvilla/lounaalla tms kaverin kanssa tuntu musta ihan kamalan isolta summalta.
Täällä, viikonloppuisin kun oon aikapaljon kavereiden kanssa niin lähes kaikki ruuat tulee syötyä ulkona, eikä se tunnu pahalta, siinä hetkessä. Vasta illalla kun kattoo, että hupsista päälle 20$ pelkästään ruokaan (ja siihen päälle bensat jne).

Sillä ei oo suurta väliä ostanko itelleni 74$ laukun vai 3$ Starbucks kahvin, innostun molemmista ihan yhtä paljon.
Mulla ei suomessa koskaan ollu sellasta vaihetta kun "palkka tuli palkka meni" niinkun monilla nuorilla on. Mulla se tulee vähän jälkijunassa, eikä niin julmana nytkään.
Väitän silti, että mulla on käsitystä rahasta enemmän kun usiella mun ikäsillä, mut silti mulla on tosi ristiriitasia fiiliksiä siitä miten kulutan rahaa täällä.

Anyways,
kaikkiaan mä oon täällä todella onnellinen.
Mun hostperhe on ihan uskomaton, ja mun työtunnit on tosi elävät mutta hyvät. Saan aikaa itselleni ja kavereilleni. Usein viikonloput (la&su) on kokonaan vapaita, et pääsisin menemään ja tekemään mitä vaan! :)

Mulla on täällä tällähetkellä kaks tyttökaveria jotka usein on up to anything, which is just perfect ja Joseph:in kanssa tapaillaan edelleen.. Meidän aikataulut menee tosipaljon ristiin et en tiedä tuleeko tästä mitään, mutta eipä tuolla niin suurta väliä mulle viellä.

Viimesenä tähän todella sekavaan "hei olen takaisin täällä" -tekstiin haluun vaan sanoa, et vaikka kosikulmat ehkä vähän tylsistyttää ja arki alkaa rullaamaan ja pohdin ja mietin kaikenlaista niin oon aika varma et vuos täällä ei tuu mulle riittämään.
Oon niin onnellinen ja rentoutunut kun ei tarvi itse hoitaa ja huolehtia kaikkea, tää kirjaimellisesti on mun unelmaa täällä.
Tottakai välillä on ikävä sitä yksinasumista ja kaikkea suomielämää, mut mä en todellakaan hetkeen ois valmis tulemaan takaisin.

Kerran ollaan vaan nuoria, ja sillon todellakin tehdään niitä itelle mieluisia juttuja!
Ihanaa kevään alkua, ja höpötellään taas pian! <3