OtaMuhunYhteyttä

helistiina@outlook.com

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Jeesus - Vilma Alina

Tämä biisi.
TÄMÄ. 
En nyt ihan suoraan fiilaa tätä, mutta ymmärrän idean.
Tai et, mulla on samankaltasia fiiliksiä, ni siks tää tuntuu jotenki hyvältä(?)

Ja en oo koskaan oikeen mun miesasioista tänne avautunu, mutta jos nyt vaan ihan vähäsen?
Ja siis ei sillä, ei niistä ihan hirveesti ookkaan kertomista. Yhen käden sormilla voidaan laskea :)

Olin kesän 2015 töissä Helsingissä, mäkkärissä sielläkin. Muistajat muistaa.
Rakastuin siihen kaupunkiin, ja sen kesän jälkeen mulle tuli vahvemmin sellanen fiilis, et haluan asua täällä. Kaikki ne ihmiset, kulkeminen, se että kaikki paikat oli niin lähellä.. Ja en tiedä, Se kaupunki oli vaan mun koti.
Siihen kyllä kans joo siihen vaikutti se, mistä en koskaan oo täällä tai muissa mun someissa mainunnu. Ees sen kesän aikana.

Kyllä, mulla oli mies siellä.
Tiedettiin toisemme jo vuoden takaperin (ainakin) ja kun hän asui siellä, niin siinä kesällä tapailtiin tosi paljon ja vietettiin aikaa yhdessä. Mulla ei oo koskaan ollut kenenkään kanssa niin helppo ja hyvä olla. Voisin puhua siitä vaikka miten paljon, mutta se ei nyt oo enää ajankohtasta.
Juttuja siis tapahtui, ja hän ei oo enää pystynyt oleen se sama oma ittensä johon mä olin tutustunu.

Oon tehny siitä kesäsätä asti töitä, et juteltas ja nähtäs koska en usko et kumpikaan meistä haluis tän menevän näin, että ei oltas enää missään tekemisissä. Mut se ei vaan riitä.
Hassua, koska tää on semmonen asia mille et ite enää osaa tehä mitään. Mun pitäs vaan sopeutua tilanteeseen, ja niin oon ollukkin! Mulla on ollu ihanaa hänen jälkeensäkkin.(u know, mieheiä tulee miehiä menee, eiks sitä niin sanota)
Mut hetki sitten taas vähän juteltiin, ja annoin itseni uskoa et on ihan okei antaa miljoonas uudes mahdollisuus, joko sattuu taas tai kaikki menee hyvin.
On myös ihan okei ainakin yrittää uskoa kaikki mitä hän sanoo, ja toivoa parasta.

FUN FACT: Joidenkin ihmisten on tarkotus olla sun elämässä mukana vaan hetken ja opettaa. Sen jälkeen sun pitää vaan sopeutua elämään ilman. Ja se on ihan okei.

Mut MIKS edelleen. Edelleen, 1.5v jälkeen mä haluaisin vastauksia.
Jotenkin niinku miten oot onnistunu saamaan mut tuntemaan niin paljon?
NIINKUN MITÄ.

Mut mä oon ihan fine.
Tää biisi sai vaan näitä fiiliksiä taas pintaan..
Hassua, ihanaa ja outoa.
Miehet...

Plusplus mulle joskus sillon nuorena sanottiin, että pitää tapailla erilaisia, erityylisiä ja eri-ikäsiä miehiä jnejne, että sit tietää millasen itse haluaa, tarvitsee ja kenenkans klikkais sit hyvin.
Mutkun mä tiedän jo.
Ainakin kovasti luulen tietäväni.
Halusin tai en.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti