Tuntuu hyvältä kirjoittaa

Kolmen vuoden ajan mä tänne teille kirjoittelin, ja jossain vaiheessa se kaikki ei ollut pelkkää hyvää. Sain kuula mielipiteen, että "vanhan blogin" viimeiset kirjoitukset oli pelkkää kuraa, mutta en itse siihen niinkään kiinnittänyt huomiota.

Nykyään mietin enemmän mitä tänne kirjoitan. Niin että voin kenen tahansa antaa lukea blogiani, vaikka minun nähtävilläni ilman että vaivaannun.
Haluan pitää tämän todellisena. Eihän elämä ole pelkkiä yksisarvisia, ruusuja ja perhosia, mutta että sitä puolta näyttäisin myös enemmän!
Huonoja päiviä on, ja olisi epäreilua kertoa vaan miten kaikki on niin ihanaa, mutta koitetaan olla nyt realistisia.

Tän blogin kirjoittaminen on jokseenkin terapeuttista ja rentouttavaa.
Musta on hauska lukea vanhoja postauksia ja tehdä tänne uutta. Näin pysyn itsekkin mukana elämässäni. Ajoittain multa kysytään, että miksi kirjoitan blogia? Kenelle kirjoitan sitä? Mitä järkeä siinä on? Mulla on tähän kaikkeen harvinaisen yksinkertainen vastaus.
Se miksi kirjoitan tänne, lisään kuvia ja videoita --> se on mun tapa taltioida muistoja ja ajatuksia.
Ennen otettiin filmikameralla valokuvia ja teetettiin albumi. Osa kirjoittaa päiväkirjaa. Osa kertoo parhaalle kaverille kuulumiset jokapäivä.
Mä kerron mun fiiliksiä tänne.
Niin että mä voin lukea niitä. Niin että sä voit lukea niitä.
Niin, että ne ihmiset jotka haluaa ja ovat kiinnostuneita siitä mitä mulle kuuluu voivat seurata sitä täältä, ruudusta käsin lukemalla ja katsomalla :)

Ennen "stressasin" paljon instagramin feedistä ja siitä, että kuvia tulisi lisättyä usein. Youtubessa piti olla tuoretta matskua, ja kokoajan piti olla esillä somessa.
EIPÄS PIDÄ.

Musta on ihanaa kirjoittaa tänne kun on fiilistä! :)
Ei nyt ehkä kuukauden väleillä, kun siinä kerkeää niin paljon aina välissä jo tapahtumaan, mutta että olla omassa elämässä mukana.

Tää tuntuu nyt just niin hyvältä.
Vaikka olisin blogini ainut lukia, niin olempahan sitten.