Lihaton lokakuu

Mä en oo itse ostanut lihaa kaupasta kotiin pitkään aikaan.

Aluks luin jostain et punanen liha sulautuu kropaan hitaasti. En nyt keksi tolle parempaa sanaa, mutta tiedättehän, punasen lihan matka alusta loppuun on hidasta, okei?
Tää oli sitä aikaa kun taas kerran päätin aloittaa treenaamisen, ja samalla päätin et punanen liha menee mun jääkaapista karenssiin niin ehkä mun kroppa vois sit vähän paremmin myös.

Välttelin siis ensin punasta lihaa, kotona ja koulussa.
Kotona tein ruokaa kanasta ja (pakaste)kalasta ja sit opettelin käyttämään soijarouhetta. Koulussa oli helppoa valita aina kasvisvaihtoehto.
Hiljalleen koitin vähentää myös kanan syömistä, mikä ei sit ollukkaan yhtään niin helppoa. Rakastan kanasalaattia ja ylipäätäntä useita kanaruokia. Opettelin (ja opettelen edelleen) korvaamaan lihatuotteita muilla "vastaavilla" kasvistuotteilla, ja ei se oikeastaan niin vaikeaa ole ollut.

Soijarouheen olen oppinut maustamaan hyväksi vasta ihan hetki sitten, linssit ja pavut menee ja tofu on jees. Kasvispihvejä ja pullia on ostettu jonkunverran valmiina ja jotain kämäisiä kotitekoisin yrityksiä on myös ollut matkassa.

Ajattelin et jes, nyt oon astetta parempi ihminen.
Kunnes.
Katsoin Netflix:istä dokumentin (kyllä, dokkarin) Cowspiray.

Se, että jättää lihan pois ruokavaliosta on ihan huikeeta, mutta että mitä kaikkea muuta siitä voisi vielä jättää pois.
Olisi suositeltavaa jättää pois.
Wow.

Oon ihan vasta korvannut maitoa kauramaidolla, mikä ei ihan mun top5 listalle päässyt, mutta haluan kokeilla riisimaitoa ja mantelimaitoa ja mitä näitä vastaavia nyt on.
Myös perus 2dl arkijogurtit olen vaihtanut AlproSoya versioon, mikä on oikeesti ihan huikeen hyvää! Koostumus oli aluks aika hassu, mutta siihen tottui ja oon aivan in love tohon ko. jogurttiin!
Nyt ensimmäisiä kertoja olen ruokakerman vaihtanut kaurapohjaiseen versioon ja ensimmäisen levitteen leivälle ostin kans joltain vege merkiltä, joka ei ole maitopohjainen.

Nää on tämmösiä pieniä muutoksia, mutta oon niin ylpee itestäni.
Mun tavotteena ei ole olla vegaani tai muuta tällaista. Mutta eettisistä syistä plus tiedän pärjääväni ilman lihaa, niin minusta tuntuu paremmalta syödä ruokaa kun tiedän ettei lautasellani ole eläintä.

Kananmunasta en tosissaan hetkessä ole luopumassa ja hunaja pysyy myös valikoimassa.
Ja jos mulla tekee mieli sitä kanasalaattia, niin sit syön sen.
Ei tämä elämää vakavempaa ole.

Myöskään mummolassa en nirsoile.
Enkä vanhempieni luona kotona.
Enkä sukulaisten luona.
Mutta jos silleen suvaitsevasti pystyn, niin valitsen sen lihattoman version.

Silti edelleen mummin valmistama lihamureke on parasta, ja äidin tekemä kanariisipata asia on 5/5.
Syön mikä hyvältä tuntuu, ja toivottavasti tämä herätti teissäkin jotain ajatuksia.

Dokkarista en aijo sen enempää paasata tai kertoa mielipiteitä, mutta jos te soisitte sille elämästänne n.1.5h (muistaakseni) niin olen kiitollinen.

Ei pidä olla niin kapeakatseinen.
Kasvisyönti, sekasyönti mikä ikinä ei koskaan ole niin yksipiippuinen juttu.
Ja uutta kannattaa kokeilla, aina!

Rakkautta pupuset! :)