Muutama fakta.
1st, lähin AuPair:iks järjestön kautta, joten kaikki ei oo up to me.
2nd, koska lähdin järjestön kautta teen jutut heidän sääntöjen mukaan, right.
Yo, nyt asiaan.
Mun lento oli tänne NewYork:iin Tiistaina 3.1, se oli useemman tunnin myöhässä joten sen ja aikaeron takia olin siellä TrainingSchoolilla nukkumassa vasta puolenyön jälkeen.
TrainingSchool oli siis paikka jonne kaikki tän järjestön kautta tulleet tulivat ja olivat ensimäiset 4-5päivää. Meillä oli oppitunteja, missä käsiteltävät jutut oli mulle ainakin itsestäänselvyyksiä. Perus lastenhoitoon siittyviä. Mm. miten luoda hyvä suhde lapseen, millasia turvallisuusjuttuja kannattaa huomioida ja miten kaikesta pitää pystyä puhumaan. Oli kans paljon muuta, mut ne oli ihan helppoja juttuja.
Mutta ne jutut mitä käydään siellä läpi on pakollisia, ihan vaan meidän viisumia varten.
TrainingSchool oli itsessään ihan perus iso opisto. Mulla oli minä+3 muuta naista samassa huoneessa ja jaettiin vessa viereisen huoneen kans. Eli siks aamut ja illat oli yhtä tuskaa. Kuvitelkaa, 8 naista ja yksi vessa. Yep.
Koulua oli yleensä 8am- 6pm/8pm.
Tietty muutama tauko plus lounas siinä välissä, mut olihan ne päivät pitkiä. Ainut mikä siitä teki raskaan, oli se vieras kieli. Niinkun mä uskallan sanoa, mun englanti on hyvä. Mä ymmärrän ja puhun sitä kohtalaisen hyvin, kirjottaminen on sit hankalampaa.
Koulu sinäänsä oli siis helppoa, mut se et kaikki oli uutta ni uuvutti mua tosi paljon. Mä olin aina se joka ekana nukahti illalla. Siinä 5.30pm - 8.30pm välillä illalla, sillon kun se oli musta kiinni, et ei tarvinnu koulun takia olla hereillä.
Meitä oli tuolla koululla tällä kertaa ennätyksellisen paljon, 500. Yleensä meitä on tuolla puolet tai vähemän. Monet nautti siitä, et oli paljon porukkaa ympärillä ja paljon uusia kavereita, mut se ei ollu ihan mua varten. Mä en niin paljon nauti olla isossa porukassa, toi ei ollu siks ihan mun lemppari paikka.
Mulle on kuitenki meilannu jo kolme AuPair:ia sieltä mun hostkodin läheltä, et en mä tuu oleen vuotta yksin. Plus siellä on muitakin AuPair:eja joita tuun näkeen viimestään kuun lopussa sellasessa miitissä, mitä meidän tukihenkilö järjestää meille kuukausittain.
Plus laitoin Tinderin textille levelille, ja toivon et sitä kautta saisin kans kavereita.
Mut joo, olihan toi kiva kevyt lasku jenkkielämään, mut kyllä mä jo odotan hostperheen luokse pääsyä.
Tää on jotenki super vaikeeta koittaa tiivistää kaikki ajatukset nyt tekstiks kun kaikki on uutta, mut jospa tää tästä. Kaikki pikkuhiljaa kerrallaan.
Seuraava postaus toivottavasti jo hostperheestä.
Ei sillä et tässä hotellissa olis mitään vikaa, mut ois ihan kiva saada jo oma perhe, oma huone, oma vessa, oma puhelin ja omat jutut, u know?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti