OtaMuhunYhteyttä

helistiina@outlook.com

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Dear mates here in Finland

Mä tiedän parin mun ystävän ja kaverin lukevan tätä, ja mulla on jääny paljon juttuja sanomatta.. Tässä nyt vähän yhteisesti kaikille.

1st of all, mä tein tosi paljon töitä muihin ikäisiini nähden ja tavallaan pyydän siitä anteeksi. Mä kuitenkin asuin omillani ja maksan elämiseni itse, joten se selittää paljon.
Mä vaan oon oppinnu aika säästeliääks ihmiseks, ja en sit jotenkin osaa tai halua kuluttaa rahaa samallatavalla kun muut. 
Mä en juokse baareissa, saatikka sitten kaupungilla shoppailemassa. Ei vaan oo mun ykkösjuttu.

Mä en myöskään oo hyvä pitämään yhteyttä ja siitä oon kaikille mun kavereille sanonukkin, ja he sen jo tietää. Vaikka mä oon somessa lähes 24/7 niin se, että laittasin viestiä ja kysysin kahville niin vaatii multa jotenkin tosi paljon. Joskus en vapapäivinä muista ja joskus en vaan tajua laittaa viestiä. 
Mut mä oon lähes aina kuitenkin tavattavissa, vastaan kun nään et mua on yritetty tavottaa. Harvemin vaan ite oon se joka kyselee toisen perään.

2nd, olin mä miten kauan poissa Suomesta tahansa, niin mun unelmissa mun elämä ei jatkus Joensuun akselilla. Helsinki ois mun ykkäsvalinta ja Tampere tulee toisena.
Mä saan nyt mahdollisuuden alottaa ihan puhtaalta pöydältä, kun muutan yksin paikkaan jossa kukaan ei oikeesti tunne mua. Hirveesti toivosin semmosta alkua myös, kunhan Suomeen taas kotiudun. Mut elämä kuljettaa, ja katsotaan mitä sit tapahtuu kun tosissaan tulen takas, mut aina saa unelmoida.

3rd, mun on vaan niin helppo lähteä.
Faktahan on et mulla on kaks ystävää joensuussa ja sit muutama kaveri plus entinen duuniporukka. Helsingissä  mulla on mun serkku susanna ja sit tuttuja + duunipurukka. Serkut on mulle kans kun kavereita, ja sit on mun perhe.
As I told you, mun on helppo lähteä.
Mulla ei oo sitä isoa kaveriporukkaa täällä, eikä miesystävää.
Mut tääkin on ihan mun oma valinta, mä viihdyn mieluumin yksin kun porukassa. Mut katsotaan muuttuuko mun tavat ulkomailla..

Mulla ei oo ketään kelle sanoa jäähyväisiä. Mä vaan tiedän et tuun näkeen kaikkia mun ystäviä vielä jatkossa niin mulla ei oo mitään hätää.
Voin kertoo, et vaikka en ehkä oo se helpoin luonne tututstua ja olla niin on se aina ajoittain wörttii. Vaikka mä en aina käy ihan täydellä teholla, niin kyllä tuolla päässä kokoajan jotain pyörii. Oli ne sitten sahanpuruja tai ihan fiksujakin juttuja.

Sanon nyt heipat suomelle määrittämättömäksi ajaksi, ja mennään niillä.
Kiitos hirveesti kaikille Suomi-ihmisille, ja lupaan et nähdään vielä ja et oon tavattavissa. Palaan parempana versiona takas :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti