Siitä, että höpötän teille tosta TrainingSchool:ista myöhemmin mut nyt käydään mun synttäripäivän kimppuun. Mikä edelleen siis jatkuu ja en malta odottaa mitä muita yllätyksiä tulee vie vastaan!
So.
Aamulla perus 8:1 vessaralli, aamupala ja sit pakkaamaan kamoja.
Luovutettiin huoneet ja ooteltiin sellasessa yhteisessä tilassa joko busseja tai perheitä.
Osa meni busseilla suoraan pysäkeille, josta host perheet poimis heidät mukaansa. Osan host perheet tulivat hakemaan heitä suoraan tuolta koululta. Sit loput (includin myself) mentiin busseilla lentokentälle, ja sieltä lentäen host perheiden luo.
Ja tässä kohtaa alkaa se hauskuus.
JA puhun tässä "me" muodossa, koska mun kanssa samalla koneella oli lentämässä Pittsburg:hin toinenkin tyttö, Rita. Ja ihan tiedoksi, kummallakaan meisä ei ollut puhelinta sellasella sim kortilla, jolla pystys soittaan tai viestittään täällä. Pelkkä wifi siis aina välillä käytössä, okei?
Plus oon tällä matkalla järjestön kautta (CulturalCare), joten he huolehtii meistä, usein.
Pääsiin siis tavaroidemme kans lentokentälle, mutta heti ekalla tiskillä kun yritettiin luovuttaa laukut ruumaan meille kerrottiin, et meidän lento on peruttu, lumimyrskyn takia. Pyydettiin virkailijaa tarkistamaan asia, ja hän kertoi et meidät on automaattisesti siirretty huomisen lennolle, samaan aikaan mitä tänään ois pitäny olla. Oh well, okei. Missäs sit ollaan yö?
Meidät neuvottiin tiskille yks, ja sieltä meille kerrottiin et joo lento tosissaan on huomenna, mut yösijaa he ei meille tarjoa tai hoida. Noh ei mitään. Meidät ohjattiin toiselle tiskille, josta saatas ehkä bookattua meille hotellihuone yöks. No joo, oltas saatu hotellihuone, mut se ois ollu vaille 200dollaria, plus kyydit sinne niin jätettiin välistä. Seuraavaks etittiin käsiin joku ihminen, joka suostus lainaamaan omaa puhelintaan, et voitas soittaa meidän järjestölle.
Löydettiin lopulta nainen joka lupas lainata puhelintaan ja siinä meni ainakin 20min, aluksikin että sieltä toimistolta joku vastas puhelimeen, ymmärtämään meidän tilanteen ja hommaamaan meille huoneen jostain yöks plus kyydit sinne. Okei, not that bad, right?
Puhelun jälkeen, kaikki oli vähän selkeempää.
Ensin etsittiin tiemme kentältä lentokenttäjunaan, siitä toivottiin parasta et jäätiin oikeelle pysäkille, ja sit etittiin tiemme aulaan, josta meidän kyydin piti meidät hakea. Ongelma numero kaks, siellä oli +10' lämmintä, ja taas piti soittaa kuskille et hei meidät sais noutaa.
Noh, vieläkään ei ollut sitä puhelinta, mut muutaman kyselyn jälkeen tärppäs ja joku nainen suostu lainaan puhelintaan yhteen soittoon, ja saatiin meille kyyti.
Nyt, VIHDOIN ollaan hotellilla, ja huomenna sama rumba jotenkin takas kentälle, ja pitää vaan toivoa parasta et päästään sillä kertaa oikeesti lentämään Pittsaburgh:iin.
Ja joo, ei ehkä kuulosta niin pahalta, mutta.
Kaks 18vuotiasta naista, kaikkine kantamuksineen. Ilman nettiä&toimivaa puhelinta, toimimassa vieraalla kielellä, vieraassa maassa missä kaikki on paljon isompaa.
Mut hei me tehtiin se.
Nyt odotellaan, et saadaan tilaamamme ruuat ja voidaan vihdoin syödä jotain aamupalan jälkeen.
Myöhemmin suihkuun ja nukkumaan.
Toivottakaa onnee et huomenna päästään ilman suurempia ongelmia meidän host perheisiin, joohan? :)
Osa meni busseilla suoraan pysäkeille, josta host perheet poimis heidät mukaansa. Osan host perheet tulivat hakemaan heitä suoraan tuolta koululta. Sit loput (includin myself) mentiin busseilla lentokentälle, ja sieltä lentäen host perheiden luo.
Ja tässä kohtaa alkaa se hauskuus.
JA puhun tässä "me" muodossa, koska mun kanssa samalla koneella oli lentämässä Pittsburg:hin toinenkin tyttö, Rita. Ja ihan tiedoksi, kummallakaan meisä ei ollut puhelinta sellasella sim kortilla, jolla pystys soittaan tai viestittään täällä. Pelkkä wifi siis aina välillä käytössä, okei?
Plus oon tällä matkalla järjestön kautta (CulturalCare), joten he huolehtii meistä, usein.
Pääsiin siis tavaroidemme kans lentokentälle, mutta heti ekalla tiskillä kun yritettiin luovuttaa laukut ruumaan meille kerrottiin, et meidän lento on peruttu, lumimyrskyn takia. Pyydettiin virkailijaa tarkistamaan asia, ja hän kertoi et meidät on automaattisesti siirretty huomisen lennolle, samaan aikaan mitä tänään ois pitäny olla. Oh well, okei. Missäs sit ollaan yö?
Meidät neuvottiin tiskille yks, ja sieltä meille kerrottiin et joo lento tosissaan on huomenna, mut yösijaa he ei meille tarjoa tai hoida. Noh ei mitään. Meidät ohjattiin toiselle tiskille, josta saatas ehkä bookattua meille hotellihuone yöks. No joo, oltas saatu hotellihuone, mut se ois ollu vaille 200dollaria, plus kyydit sinne niin jätettiin välistä. Seuraavaks etittiin käsiin joku ihminen, joka suostus lainaamaan omaa puhelintaan, et voitas soittaa meidän järjestölle.
Löydettiin lopulta nainen joka lupas lainata puhelintaan ja siinä meni ainakin 20min, aluksikin että sieltä toimistolta joku vastas puhelimeen, ymmärtämään meidän tilanteen ja hommaamaan meille huoneen jostain yöks plus kyydit sinne. Okei, not that bad, right?
Puhelun jälkeen, kaikki oli vähän selkeempää.
Ensin etsittiin tiemme kentältä lentokenttäjunaan, siitä toivottiin parasta et jäätiin oikeelle pysäkille, ja sit etittiin tiemme aulaan, josta meidän kyydin piti meidät hakea. Ongelma numero kaks, siellä oli +10' lämmintä, ja taas piti soittaa kuskille et hei meidät sais noutaa.
Noh, vieläkään ei ollut sitä puhelinta, mut muutaman kyselyn jälkeen tärppäs ja joku nainen suostu lainaan puhelintaan yhteen soittoon, ja saatiin meille kyyti.
Nyt, VIHDOIN ollaan hotellilla, ja huomenna sama rumba jotenkin takas kentälle, ja pitää vaan toivoa parasta et päästään sillä kertaa oikeesti lentämään Pittsaburgh:iin.
Ja joo, ei ehkä kuulosta niin pahalta, mutta.
Kaks 18vuotiasta naista, kaikkine kantamuksineen. Ilman nettiä&toimivaa puhelinta, toimimassa vieraalla kielellä, vieraassa maassa missä kaikki on paljon isompaa.
Mut hei me tehtiin se.
Nyt odotellaan, et saadaan tilaamamme ruuat ja voidaan vihdoin syödä jotain aamupalan jälkeen.
Myöhemmin suihkuun ja nukkumaan.
Toivottakaa onnee et huomenna päästään ilman suurempia ongelmia meidän host perheisiin, joohan? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti