Mitä tulen kaipaamaan Suomesta?

Tää lista on monelle varmasti ihan itsestäänselvyys, mut mä rupesin ajatteleen tätä asiaa kunnolla vasta nyt ensimäisen kerran. Monet mun läheisistä ja tutuista on kauhistellu sitä kuin mä tuun oleen poissa niin kauan, ja miten tuun oikeen pärjään ja eikö tuu ikävä. Oh well, voihan kaks vuotta kuulostaa toisen korvaan pahalta, mut musta se on hyvä idea.

Voisin ihan hyvin jatkaa reissaamista/AuPair:in hommia vaikka muualla euroopassa/Ausseissa jos niinkään, tämän etapin tultua päätökseensä, mut katsotaan nyt ensin mitä jenkit  kertonee mulle.

Mutta siihen listaan:
1st: Perhettä ja sukua
Tää nyt on itsestäänselvyys ja sen takia se kuuluu listan ykköseks.
Äiti on mun ainainen tuki ja turva, olin sitten minkälainen tahasta. Hän hoitaa ja huolehtii mulle lähes kaiken, vaikka en ite sitä aina huomaa. Suurta rakkautta. Ja äidinrakkaudeks epäilemättä kutsutaan kans sitä, ettet oikeesti oo vihanen miulle vaikka oisin kuinka mustan listan mukaan välillä.
Isä on mun tuki ja turva, ja oman elämäni supermies. Voin puhua halutessani kaikesta ja kysellä juttuja ja koskaan hän ei jää sanattomaksi. Aina on apua, turvaa ja tukea löytynyt. Myöskin suurta rakautta.
Pikkusiskoa, oon tästä aijeminkin puhunut et kun asuin lapsuudenkodissa niin oltiin kun pahimmatkin riitapukarit, mut tän Jns-Tohmajärvi välin myötä meistä on tullu tosi läheiset. Puhutaan paljon ja hälle voin kertoa ne kaiken turhimatkin kuulumiset, mitäikinä. Suurta rakkautta temperamentisessä paketissa.
Isosisko. Jos tietäsitte, oisitte kaikki kateellisia miule. Hän on just sellai ko toivot isosiskon olevan. Jalat maassa ja järki pääässä -persoona. Ei puhuta niin usein, mut sillonkun puhutaan niin se on asiaa. Neuvoa ja opastusta tulee kysymättäkin, ihankon hän tietäisi muka sieltä kilometrien päästä miten mulla just nyt menee. Ja hänen miesystävänsäkin on kovin mukava tapaus. Yhdessä tai erikseen häntä ja heitä tulee ikävä.
Isovanhemat. Oon aikasemminkin sanonu et yleisesti, joka sunnuntai klo11 lounaalle. Plus usein kerran tai kaks käyn siellä jo viikolla. He asuu tossa ihan parin kilometrin säteellä, niin siellä tulee vietettyä aikaa. Kukanyt osais kieltäytyä mummun ruokapöydästä ja mummukerhon kuulumisten kuuntelusta? En mä ainakaan!
Hensingin perhe. Eli siis mun kummiperhe asuu siellä, ja olin sit käymässä helsingissä yksinäni tai perheen kans niin usein tuolta on majoitus löytynyt. Musta on ihanaa kuinka avoimesti ja omana itsesäni osaan tuolla jo olla, ja miten tästä mun tädistä on tullut mulle niin tärkeä. Häneltä saa vähän aikuisen näkökulmaa ja kokemusta askarruttaviin asioihin, joka on joskus enemmän kun tarpeen.
Serkut. Ja erityisesti Susanna niminen yksilö, joka on useasti täällä ja mun videoilla näynyt. Meillä on vähän ristiriitainen tausta, enkä oikein osaa vieläkään sanoa mitä mieltä olen meistä, mutta jokatapauksessa. Gonna miss ya all.
Broidi. Joka on siis mun paras kaveri Joensuusta. En oo koskaan julkassu hänen kuvaa tai nimeä täällä, mut sana broidi kuvastaa häntä aika hyvin. Hän jos kuka on joutunut kestämään ja paljon. Ja silti vaikka oisin kuinka kusipäinen ämmä niin hän jaksaa tilanteen laannuttua kysyä et mikä on ja käydäänkö syömässä. Sure hän seurustelee, joten chill out. Mut hän on ollut nää vuodet suurta rakkautta ja tukea ystävänä.
Linnea, viimeisempänä muttei vähäisimpänä mun prinsessa. Vajaata kolme vuotta hän kulki miuta matkassa, ja nyt hän on adoptoituna mun vanhempien luokse, kunnes joskus palaan ja asetun takas Suomeen. Hän ei ole kovin seurallinen yksilö, mut just sopiva mulle kaveriks. Vähän jotain elämää tänne mullekkin neljän seinän sisälle. Rakkautta.

2nd, Oma Vapaus
En tiedä miten osaisin kuvailla tätä tapreeks hyvin, mut tiettekö ko oot asunu 3.5vuotta yksin niin kyllähän se nyt vähän pelottaa ja ahdistaa muuttaa kuushenkiseen perheeseen viellä lisäksi. Oon ite saanu päättää millon oon kotona, mitä syön ja millon syön. Millon on vaatteita päällä ja miten paljon, millon pyykkaan ja käyn suihkussa ja kaikki on ollu fine.
Nyt pitäs yktäkkiä luoda itelle taas lasten koulun ja harrastusten mukaan aikataulu ja sen kanssa kaikki rutiinit. Plus asua ihan normaalisti osana perhettä.
Tuun ihan tosissaan kaipaamaan varmasti tätä omaa rauhaa- aikaa ja -tilaa.

3rd, Toinen koti vieressä
Jos mulla on sellanen fiilis et haluun mennä mun vanhempien luo, otan puhelimen kauniiseen käteen ja ilmotan et oon lähössä et ajan sinne tunnin. Ja tähänasti aina on ovet ollu auki ja peti valmiiks pedattuna.

Tai jos tulee joku onglmatinanne niin ne yleensä ratkee ihan soittamalla, tai sit jmpikumpi joustaa ja vaihtaa sijaintia tunnin verran.

Kohta mun on pärjättävä vaan skypellä, viesteillä ja puheluilla..

4rd, työpaikka ja työkaverit
4.5vuotta, tuttua ja turvallista burgerien pyörittelyä. Varmasti lapsien kiukkupäivinä tulee mieleen miten rentoa mun elämä oikeestaan Suomessa on ollut. Ja miten kotoisaksi tää työpaikka mun olon teki Joensuussa.

5th, Ruoka
Mummun karjalanpiirakat ja lihamureke.
Äidin kanapata-asia ja marjapuuro.
Isän tekenä lohikeitto ja aamupuuro.
Pikkusiskon smoothiet ja hänen wannabe piilossa olevat herkkuvarastot..
Isosiskon aina mitkälie uusien reseptien kokeilut.

Mun oma kotiruoka.
mustikkakiisseli, mannapuuro, riisipuuro, tumma ruisleipä, KultaKatriina tumapaahto kahvi mustana, soija-makaronilaatikko, avokadopasta, Fazerin maitosuklaa mustikoilla ja pirkan täytesuklaa jogurtti&mansikka.

6th, Suomenkieli
Ja se, että tuun aina ymmärretyks kun puhutaan samaa kieltä. Ainakin heti kun hidastan puhetapaani enkä puhu niin omalla murteella.

Enmä tähän hätään oikeen keksi muita.
Varmaan sit muutaman kuukauden jälkeen tulee lisää näitä Suomijuttuja mitä ikävöin, mitkä ei nyt vaan tuu mieleen. Joko koska ne on liian arkisia, tai sit en vaan nyt osaa ajatella järkevästi.
En osaa sanoo, mut mennään näillä! :)